Gospel on rytmimusiikkia, jolla ilmaistaan henkilökohtaista tai yhteisön kristillistä uskoa. Gospel-musiikki tarkoittaa perinteisesti jazzvaikutteista afroamerikkalaisen väestön kristillistä laulua, joka muodostui omaksi tyylilajikseen Yhdysvalloissa 1930-luvulta lähtien. Gospel-musiikin tekstit perustuvat suurimaksi osaksi Uuteen testamenttiin.
Gospel-musiikki eroaa hengellisestä musiikista siinä, että gospel-musiikkia esitetään usein solistisesti ja soittimilla säestäen. Gospel-musiikin juuret ovat negrospirituaaleissa ja blues-musiikissa. Historiallisesti tunnettu gospel-musiikin esittäjä on Mahalia Jackson.
Gospelmusiikin luominen, esitys, merkitys ja määritelmä vaihtelevat kulttuurista ja yhteiskunnasta riippuen. Gospelia sävelletään ja esitetään eri tarkoituksiin, mukaan lukien esteettistä mielihyvää varten, uskonnollisiin tai seremoniallisiin tarkoituksiin ja viihteeksi. Yleisin aihe on ylistää, palvoa tai kiittää Jumalaa, Kristusta tai Pyhää Henkeä.
Termi tarkoitti alun perin lähinnä Yhdysvaltojen mustan väestön esittämää rytmikästä, kristillistä kuoromusiikkia. Perinteinen gospel on bluesin ja jazzin ohella osa sitä musiikin traditiota, josta moderni populaarimusiikki syntyi 1950-luvulla. AllMusic jakaa gospelin kolmeen luokkaan: afroamerikkalaiseen gospeliin, kantrigospeliin ja siitä 1970-luvulla syntyneeseen nykyajan kristilliseen musiikkiin. Se oli 1980–1990-luvuilla gospelin suosituin laji, koska se kuulosti valtavirran popmusiikilta, uskonnollisilla sanoituksilla varustettuna.Gospel. Allmusic.
Sana gospel tarkoittaa englannin kielessä evankeliumia eli ilosanomaa. Sittemmin gospel-termin merkitys suomen kielessä on eriytynyt tarkoittamaan kaikkea kristillistä uskoa tunnustavaa rytmimusiikkia, jonka sanoitukset vaihtelevat vahvasti, Raamatun sanomaan pohjautuvasta julistuksesta aina uskovan ihmisen arkisiin kokemuksiin. Näin ollen, moderni gospelmusiikki ei rajoitu nykymerkityksessään tiettyyn musiikkityyliin, vaan sen edustajia löytyy niin virsistä, dance-musiikista, rockista, punkista kuin kristillisestä metallimusiikista.Könönen 2005, s. 9.
Historia Perinteisen gospelmusiikin juuret ulottuvat 1800-luvun Yhdysvaltoihin mustan väestön keskuuteen. Mustilta orjilta oli kielletty omien alkuperäisuskontojensa harjoittaminen, ja valkoisen valtaväestön uskonnon eli kristinuskon omaksuminen oli helpompaa, kun siihen liitettiin tapoja joihin musta väestö oli tottunut. Periafrikkalaisia tapoja olivat muun muassa laulu, estoton ilon ilmaisu ja tanssi.
Suomessa Kirjan Suomen musiikin historia: Kirkkomusiikki (2004) määritelmän mukaan "Uudentyyppistä, ennen kaikkea rytmiä korostavaa 'nuorten hengellistä musiikkia' on usein kutsuttu gospelmusiikiksi. Sen katsotaan pohjautuvan USA:n 1800-luvun negrospirituaaleihin, siis kansanmusiikkiin. Tietoisesti sävellettyjä uusia lauluja taas on kutsuttu gospel-lauluiksi, koska niitä sepitettiin evankeliumin levittämistä ajatellen. Gospelmusiikkiin ovat vaikuttaneet myös myöhempi afroamerikkalainen musiikki, jazz ja kansanmusiikki ja myös musikaalit, iskelmä, yhteiskunnalliset protestilaulut ja rockmusiikki. Uudet laulut kotiutuivat 1950-luvulla Eurooppaan, erityisesti Englantiin ja Saksaan. Niitä liitettiin 1960-luvulla ilmestyneisiin luterilaisten kirkkojen virsikirjojen lisäyksiin ja erillisjulkaisuihin."Pajamo & Tuppurainen 2004, s. 579.
Vuonna 1963 Helsingissä, Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksessa, saksalainen teologi ja kirkkomusiikin tutkija Walter Blankenburg esitteli uusia hengellisen musiikin suuntauksia. Hän soitti näytteeksi osan saksalaisen Martin Schneiderin "Danke"-kappaleesta, jonka myöhemmin Lauttasaaren seurakunnan nuorisopastori Juhani Forsberg suomensi "Kiitos"-nimellä. Kappaleesta tuli suosittu, ja Forsberg perusti lauluyhtyeen Gutzeit-Singers (Hyvän Ajan laulajat), jota on pidetty Suomen ensimmäisenä uuden hengellisen nuorisomusiikin yhtyeenä. Yhteiskunnalliset painotukset olivat tyypillisiä uusissa lauluissa, joita esittivät erityisesti teologian opiskelijat, trubaduurien tapaan kitaralla lauluaan säestäen. Aikalainen esimerkki on muiden muassa Sataset-yhtyeen kanssa esiintynyt Heikki Laitinen, joka toimi myöhemmin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin professorina. Uusi nuorten musiikki levisi nuorisotyön piirissä jäädäkseen, vaikka ilmiötä oli pidetty ohimenevänä perinteitä vaalivien tahojen parissa. Sakari Huovisen mukaan barokkia ja progressivista rockia yhdistävä Timo Ruottisen 1969 säveltämä Missa Popularis oli ensimmäinen suomalainen gospelmessu.1970-luvulla syntyneitä yhtyeitä olivat myös Dominicones (itse asiassa 1967-73), Scopus, Treklangen, Kipinät, Sinapinsiemen, Saviastiat ja Logos-trio. Suosituimpia lauluja koottiin Nuorten seurakunnan veisukirjaan, josta julkaistiin lukuisia painoksia vuosien varrella. Oli yleistä, että kanttorit vierastivat uutta nuorten musiikkia, mutta silti eri puolilla Suomea perustettiin heidän johtamiaan nuorisokuoroja, ja Kuusankosken kanttori Tapani Rautasuo on mainittu eräänä alan uranuurtajana.Pajamo & Tuppurainen 2004, s. 579–581.
Yksi suomalaisen modernin gospelmusiikin ja samalla kristillisen nuorisokulttuurin alullepanijoista on vuonna 1966 perustettu Pro Fide -yhtye. 1960- ja 1970-luvuilla monet kauhistelivat ja tuomitsivat gospelmusiikkia sen rytmikkyyden ja tyylilajin vuoksi. Kirkkomusiikki-kirjan mukaan Pro Fiden kaltaiset rockmusiikin alueella toimivat gospelyhtyeet ovat usein syntyneet kääntymiskokemusta ja henkilökohtaista uskonratkaisua korostavien piirien ympärille.Pajamo & Tuppurainen 2004, s. 581. Laulujen julistavuus oli tyypillistä yhtyeelle, ja Pro Fide toimi huomattavissa määrin Suomen Raamattuopiston evankelioimis- ja nuorisotyössä. Yhtye on edelleen olemassa 40 vuoden taipaleen jälkeen. Kaksi huomattavaa uranuurtajaa ovat olleet Jaakko Löytty (s. 1955) ja Pekka Simojoki (s. 1958). Afrikkalaisen musiikin vaikutteet olivat tyypillisiä molemmille. Löytylle myönnettiin 1987 Kirkon musiikkipalkinto, ja häntä "on pidetty uutena Lönnrotina, joka liikkuu niin teksteissään kuin sävelmissään maailmanlaajuisesti aiheesta toiseen." Simojoki sävelsi useita menestyksiksi nousseita messuja, joissa yhdistyivät suomalainen kansanmusiikki, afroamerikkalainen musiikki sekä rock ja jazz, ja hän kritisoi suomalaista jumalanpalvelusta, josta hänen mielestään oli tullut "liian hieno".Pajamo & Tuppurainen 2004, s. 582–584. 1980-luvulla tutuiksi tulleita suomalaisia kristillisen musiikin vaikuttajia olivat muiden muassa The Road, Exit ja Gospel Power. Nuorten musiikin ympärille alettiin järjestää erilaisia festivaaleja, ja niistä ovat erityisesti vastanneet Kansan Raamattuseura, Luterilainen Evankeliumiyhdistys ja gospelyhdistykset.
Määritelmä Suomessa ja suomen kielessä Englanninkielisissä maissa gospelmusiikilla viitataan yleensä spirituaaleihin ja ns. mustaan gospeliin. Suomessa gospelmusiikki ymmärretään yleensä käsitteellisesti tätä laajemmin.
Kahden maan kansalaiset – Suomi-gospelin historiaa (2005) -kirjan mukaan gospelilla tarkoitetaan suomessa hengellistä nuorisomusiikkia. Kirjan mukaan Suomessa kuulee harvoin afroamerikkalaisia spirituaaleja ja siksi Suomi-gospel otti vaikutteensa 1960-luvun popin ja rockin vallankumouksesta. 1960-luvun suomalaisiin gospelyhtyeisiin vaikuttivatkin mm. The Beatles ja Rolling Stones.
Suomessa ns. gospeliksi ei yleensä mielletä klassista laulua, soitinmusiikkia ja kirkkosäveltaidetta.
Suomen "gospelmusiikki" -sanan merkitystä vastaa Yhdysvalloissa eniten Contemporary Christian Music (nykyaikainen kristillinen musiikki tai hengellinen populaarimusiikki).Könönen 2005, s. 9.
Gospelmusiikki nuorisotyössä
Gospelmusiikilla on oma roolinsa seurakuntien nuorisotyössä. Kysymyksessä hengellisen populaarimusiikin merkityksestä on viitattu Lutherin ajatuksiin, että laulettu evankeliumi on tehokkaampaa kuin puhuttu. Luther uskoi, että musiikki oli Jumalan lahja eikä ihmisen aikaansaannos, oli itsessään hyvää, ja että musiikissa oleva paha oli todellinen paha. Lutherin mukaan hyvä musiikki oli Jumalasta ja huono Saatanasta. Tummaa valoa-yhtyeen eräs muusikko uskoi olevan tärkeää, että rippikouluikäiselle nuorelle esitellään hengellistä populaarimusiikkia ja rikotaan stereotypia hengellisen musiikin yksipuolisuudesta, huonosta laadusta ja epäuskottavuudesta. Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä vuodelta 2003 hengellisen musiikin uskotaan olevan tärkeä osa nuoren hengellistä kasvua ja säilyttävän tämän roolin ihmisen elämän varrella, vaikka musiikin muotokieli muuttuisi. Tietyt gospelmuusikot ja nuorisotyöntekijät uskovat, että "nuorille on puhuttava nuorten omalla kielellä" – virsien koetaan olevan nuorille liian vaikeita eikä niiden koeta muotokielellään puhuttelevan heitä. Vastaavia näkökulmia on perusteltu lisäksi nykyajan asiantuntijoiden näkemyksillä musiikin luonteesta. Esimerkiksi musiikkiterapeutti Heidi Ahonen kirjoittaa kirjassaan Musiikki – Sanaton kieli (1997), että musiikilla on neurofysiologisia ja psykologisia vaikutuksia ihmisiin – musiikki stimuloi ihmistä yhtä aikaa sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Gospel-genren erityispiirteitä ja ilmiöitä thumb|Florence Joy gospelkonsertissa Schenefeldissä, Saksassa 2006. Gospelmusiikkia ei yleensä löydä tavallisista musiikkia myyvistä myymälöistä, sillä sen markkinaosuus on melko pieni. Osin siksi sille on tullut salaperäinen leima, mutta useimmiten etsivä kuitenkin löytää hyllyjen välistä tunnetuimpien yhtyeiden levyjä.
Kristillisessä nuorisokulttuurissa on joitakin erityispiirteitä populaarikulttuuriin nähden. Populaarikulttuuriin yleisesti liitettyä päihteiden käyttöä ei juurikaan esiinny. Toisinaan tilaisuuksissa on mahdollisuus myös sielunhoitoon (lyhytaikaista keskusteluapua), jossa nuoret voivat keskustella ja jakaa ongelmiaan muiden uskovaisten kanssa.
Maata näkyvissä -festareiden, joka on Pohjoismaiden suurin kristillinen nuorille suunnattu tapahtuma (vuosittain yli 11 000 osallistujaa), merkittävänä osana on gospel-musiikki. Muita vuosittain järjestettäviä kristillisiä musiikkitapahtumia ovat muun muassa VappuGospel, Ristirock, Joensuun Gospel-festivaalit, Oulugospel ja Evankeliset Musiikkimessut.
Uskotaan, että aloittelevien gospelartistien- ja yhtyeiden on helpompaa saada keikkoja kuin alkuvaiheessa toimivien sekulaariyhtyeiden, kunhan musiikki on vain julistavaa. Tämä on eräs syy siihen, että osa gospelyhtyeistä jättää kristillisen missionsa saatuaan tarpeeksi suosiota sekulaarikentillä. Toinen näkökulma taas on, että mikään yhtye ei halua kristillistä leimaa otsaansa, ellei tosissaan ole asian takana. Radiosoittoa saaneista nimistä gospel-taustaa on muun muassa Anssi Kelalla, Juha Tapiolla ja Zen Cafén Samuli Putrolla. Aikoinaan metallivaikutteisessa Yhdeksäs hetki -gospelyhtyeessä soittanut Kela on todennut kristillisissä piireissä soittamisesta: "Se oli älyttömän arvokasta aikaa, muusikon urani peruskoulu, joka antoi valmiudet siihen, mitä nyt teen. Gospel-puolella soittotaitoa katsottiin läpi sormien, mikä maallisella puolella ei olisi ollut mahdollista."Könönen 2005, s. 105.