pienoiskuva|Pelagodro mamarina Ulappakeiju (Pelagodroma marina) on pieni ulappalintujen lahkoon kuuluva avomerilintu.
Koko ja ulkonäkö Linnun pituus on 19–21 cm ja siivenkärkien väli 41–44 cm. Ulappakeiju on Euroopan ja Välimeren alueen ainoa keiju, jonka alapuoli on valkea. Se on muodoltaan etelänkeijumainen (Oceanites oceanicus) mutta on hieman suurempi, ja sen nokka ja jalat ovat pitemmät. Sen siivet ovat suuret, pitkät ja leveät keskeltä. Pyrstö sekä siivet päältä ovat mustahkot, ja ne erottuvat hyvin harmaasta selästä, päälaesta, vaaleanharmaasta peitinhöyhenkentästä ja harmaanvalkoisesta yläperästä. Tummaa naamaria ympäröi valkea. Selän harmaa ulottuu alas rinnansivuille.
Äänet Ulappakeijun pesäkolosta kuuluu ontto, kumea, rauhallisesti toistettu ”koo, koo, koo,...”, johon voi joskus sekoittua myös kitiseviä, ohuita ”kji”-ääniä.
Levinneisyys Lajin pesimäalueen laajuudeksi on arvioitu 50 000–100 000 neliökilometriä ja yksilömääräksi koko maailmassa 2 000 000 lintua. Latham kuvaili lajin holotyypin Río de la Platan suulta 1790.IBC
Se pesii Australiassa Heard ja McDonaldinsaarilla, Uudessa-Seelannissa, Saint Helenalla, Uruguayssa, Espanjassa ja Portugalissa Selvagenssaarilla satojentuhansien yksilöiden voimin. Kap Verdellä laji pesii kolmella saarella, joiden kannan koko on 5 000–10 000 paria. Kanariansaarilla pesii pieni 24–30 parin populaatio.Clarke, Tony: Birds of the Atlantic Islands. Lontoo: Christopher Helm, 2008. .
Laji on myös ennen pesinyt Ranskan eteläisillä ja antarktisilla alueilla.
Lisääntyminen Pari kaivaa itse pesäonkalon pehmeään maahan. Naaras munii yhden munan, Kap Verdellä tammi-maaliskuussa ja Kanariansaarilla maalis-huhtikuussa. Poikaset lähtevät pesästä kahdeksan-kymmenen viikon ikäisinä.
Käyttäytyminen Lintua nähdään harvoin merellä, ja se käy maakolossa sijaitsevassa pesässään vain öisin. Se seuraa delfiiniparvia ja liitää matalalla vedenpinnan päällä jäykin siivin ja polkee vedenpintaa pitkillä jaloillaan.
Lähteet
Aiheesta muualla New England Seabirds (paljon kuvia)
Luokka:Ulappalinnut