Suomen Vapaakirkon historia alkaa vuodesta 1879, jolloin lordi Radstock eli Granville Waldegrave vieraili Suomessa. Sitä ennen Suomen vapaakirkolliset olivat melko pieni ja hajallaan oleva uskovien joukko. Toimintaa oli kuitenkin ollut Vaasassa, Pietarsaaressa, Sipoossa 1873–1874 sekä Porvoossa.

thumb|Helsingin Vapaaseurakunnan kokoontumispaikka Allianssitalo, Korkeavuorenkatu 22. thumb|C. J. Hildenin rukoushuone Tampereella. thumb|C. J. Hildenin rukoushuoneen sisäkuva.

Toiminnan alkuvaiheet Vapaakirkolliset olivat melko pieni ja hajallaan oleva uskovien joukko ennen lordi Radstockin vierailua. Toimintaa oli kuitenkin Vaasassa, Pietarsaaressa, Sipoossa 1873–1874 sekä Porvoossa.

Pohjanmaan vapaakirkollisuus Pohjanmaan vapaakirkollisuus viittasi alkuaikoina uskonnolliseen uudistukseen kansankirkon sisällä. Pohjanmaan vapaakirkollisuutta luonnehti elävä usko. Vapaakirkollinen herätysliike oli myös reaktio luterilaista yhtenäiskirkkoa vastaan. Vapaakirkollisuus syntyi erityisesti ruotsalaisten Carl Orestin ja A. F. Tiseliuksen julistustyön avulla ja vapaakirkollisuuden 1870-luvulla käynnistynyt irtautuminen baptismista tapahtui vuonna 1883.Näsman 1979, s. 90–93

Vapaakirkollisuus sai jalansijaa muun muassa vöyriläisen Mårten Granbergin toiminnassa Närpiössä. Granberg työskenteli 1874 Ruotsisssa Gävlen seudulla ja osallistui P. P. Waldenströmin herätykseen. Granberg palasi Suomeen 1877 ja aloitti saarnaamisen Ylimarkussa vapaakirkollisten näkemysten mukaisesti. Myöhemmin Granbergia auttoivat Lars Öhman ja baptisti Erik Jansson.

Granbergin liike herätti hämmennystä uusilla toimintatavoillaan ja yleiseen pappeuteen viitaten kastekäytännöt vaihtelivat. Närpiöläinen Josef Mattsson Spelman kastoi ensimmäisenä vapaakirkollisuuden nimissä lokakuussa 1881 ja hänestä tuli myös vapaakirkollisuuden ensimmäinen saarnaaja. Närpiössä vieraili myös useita ruotsalaisia matkasaarnaajia. Mattsson Spelmanin serkku ja Frank Mangsin setä Matts Josefsson liittyi Närpiön vapaaherätykseen vuonna 1879. Josefsson yhdisti raittiusajatuksen evankeliointiin ja perusti Närpiön raittiusyhdistyksen. Josefssonista tuli myöhemmin lähetysyhdistyksen johtaja.

Pietarsaaressa vapaakirkollista toimintaa pitivät yllä Heikelin sisarukset aikaisemmin baptistisessa liikkeessä vaikuttaneet Anna Heikel ja Netta Heikel. Ensimmäinen vapaakirkollinen saarnahuone perustettiin Pietarsaareen 1871 ja vuonna 1877 Heikelin sisarukset peurstivat raittiusyhdistyksen. Netta Heikel kuvasi Pietarsaaren vapaaseurakuntaa "pieneksi, mutta kaiken mahdollisen vapauden toisilleen jättäväksi".Suomen Vapaakirkko, s. 40Tienraivaajat, s. 20-21, 23

Vapaakirkollisia liikkeitä syntyi myös Korsnäsissä, Koivulahdessa ja Maksamaalla. Erityisen vilkasta herätystä oli Koivulahden Vassorin kylässä, jossa syntyi krokforsilainen herätys saarnaaja Fredrik Nyrénin ja opettaja Karl Krokforsin toimesta. Myös saarnaaja Adolf Hector teki Oulusta käsin matkoja Kokkolaan, Pietarsaareen ja Uuteenkaarlepyyhyn.

Vaasa vapaakirkollisuuden keskus Baptistista pyhäkoulua pitäneen Alba Hellmanin ja tämän siskon Hildan kodista tuli Vaasassa vapaakirkollisuuden keskus, mikä johtui pitkälti Hellmanin kirjeenvaihdosta muun muassa Grattan Guinnessin kanssa. Ruotsalaisen eversti K. A. Broadyn Vaasassa pitämä raittiusesitelmä teki vaikutuksen Hellmanin sisaruksiin, mikä johti Vaasan ehdottoman raittiuden seuran perustamiseen vuonna 1877.Hilda Hellman Elämänkerrallisia piirteitä, s. 45-46

Vuonna 1878 Orisbergin kartanon isäntä Edvard Björkenheim liittyi raittiusseuraan vuonna 1878 ja hänen pitämät raittiuspuheet Vaasassa ja Orismalassa keräsivät runsaasti yleisöä. Björkenheimistä tuli Vapaa Lähetyksen yksi merkittävimmistä työntekijöistä toiminnan alkuvaiheessa.Tienraivaajat, s. 25-26Hilda Hellman Elämänkerrallisia piirteitä, s. 17 Syksyllä 1883 Björkenheimilla oli mahdollisuus kuunnella puolen vuoden ajan Boardmania, Moodya ja Sankeyta sekä anglo-amerikkalaisen pyhityksen johtajia kuten Hudson Tayloria, Grattan Guinnessia ja Reginald Radcliffea.

Hellmanin kodin ja Edvard Björkenheimin välinen yhteisö jätti jälkensä Vaasan ja sen lähiseutujen vapaakirkolliseen toimintaan. Hellmanin sisarukset hoitivat Raamattuseurojen myymälää ja Alba Hellman harjoitti merimieslähetystä. Lordi Radstockin vierailu Suomessa vaikutti myös Hellmaniin ja Radstockin tulkki A. F. Tiselius vieraili elokuussa 1879. Tiseliuksen saarnatoiminnan kautta vapaakirkolliset ystäväpiirit tulivat yhteen ja vähitellen heitä alettiin kutsumaan vapaaseurakunnaksi. Muodollinen siirtymä baptistikirkosta vapaaseurakunnallisuuteen tapahtui Vaasassa vuonna 1883, kun kymmenen vapaampaa ehtoolliskäytäntöä suosinutta saarnaaja A. W. Backmanin johdolla erosi seurakunnasta. Alkujaan vapaaseurakunta kokoontui Hellmanien kotona, mutta syyskuussa 1884 vihittiin käyttöön seurakunnan oma lähetystalo.Tienraivaajat, s. 23, 25Hilda Hellman Elämänkerrallisia piirteitä, s. 17-19, 49

Satakunnan ja Hämeen vapaakirkollisuus Porissa vapaakirkollinen toiminta oli alkuvaiheissaan Netta Heikelin perustaman ns. työväen keittiön ympärillä. Siellä pidettiin pienempiä kokouksia ja julistettiin evankeliumia, keskusteltiin Raamatusta ja pidettiin rukouskokouksia. Syksyllä 1893 lokakuun alussa otettiin käyttöön ns. Uotilan sali, tämä oli vapaakirkollisen liikkeen säännöllisen toiminnan alku. Saarnaajana oli K. W. Wikki. Kasteita toimitettiin Kokemäenjoessa. Tuolloin monet ihmiset eivät tienneet juurikaan mitään vapaakirkollisuudesta, joten toisinaan keskusteluissa sotkettiin keskenään vapaa-ajattelijat ja vapaakirkolliset.Palvelijan poluilta, s. 12-13

Jalmari Raitio, porilainen mies josta tuli myöhemmin tunnettu saarnaaja ja kirjailija, tuli uskoon 15-vuotiaana kuullessaan erään merimiehen todistuksen uskostaan. 1895 Jalmari Raitio lähti Porista ja toimi kiertelevänä evankelistana pitämässä seuroja ja kokouksia kuuden vuoden ajan. Sen jälkeen Tampereen piirilähetys kutsui Raition lähetikseen. Raition työalueena olivat Satakunnan ja Hämeen kylät kahdenkymmenen vuoden ajan. Sen jälkeen Jalmari Raitio toimi Vapaakirkon päämajan lähettinä, kierrellen vapaaseurakunnissa ja ystäväpiireissä opettamassa.Palvelijan poluilta, s. 15, 17-21

Tampereella vapaakirkollista toimintaa ylläpiti C. J. Hilden, joka oli tullut uskoon kylpylämatkallaan Ruotsissa 1869. Hän oli saanut vaikutteita Ruotsin vapaakirkolliselta P. P. Waldenströmiltä. Hän rakensi Tampereelle rukoushuoneen ja lahjoitti tontin.Suomen Vapaakirkko, s. 41

Fredrik Fransonin vierailu 1889 Fredrik Franson vieraili Hämeenlinnassa 1889, jolloin häntä kuulemassa oli myös nuori koulupoika Akseli Skutnabb, joka myöhemmin sai aikaan merkittävää hajaannusta vapaakirkollisessa liikkeessä. Hän kuvasi Fransonia näin: Mies varreltansa vähäinen, sukkela kuin kärppä. Silmät, niin juuri silmät, ne vetivät suurimman huomion puoleensa, jonnekkin kaukaisuuteen tähtäävät, suuret ja ilmeikkäät. Fransonin evankelistakurssille osallistuivat muun muassa Agnes Meyer, Anna Massinen ja Mia Sahlberg, Mathilda Wrede ja Louise af Forselles.Tienraivaajat, s. 39

Varsinais-Suomen ja Etelä-Suomen vapaakirkollisuus Turussa vapaakirkollinen toiminta alkoi Mimmi Lindvallin uskoontulemisesta, kun hän lähetysoppilas E. Hedenströmin kokouksessa oli tullut synnintuntoon ja pastori Dahlbergin kautta johdatetuksi Kristuksen luo. Hän alkoi pitämään pyhäkoulua Julia Carlingin kanssa. Oppilaita oli noin 150 ja täysi-ikäisiäkin niin paljon kuin huoneeseen mahtui. Myöhemmin Lindvall perusti lastenkodin Turkuun ja Carling Tammisaareen.Tienraivaajat, s. 27

Myllynvuokraaja J. A. Nygren piti Oulussa kokouksia ja herätyksiä oli muun muassa lyseolaisten keskuudessa.

Porvoossa herätys alkoi 1877. Porvoossa piti kokouksia opettaja J. Forsberg. Porvoon Vehkakoskelle rakennettiin (1871) 1877 Vapaan Lähetyksen järjestyksessään toinen rukoushuone. Konstantin Boije af Gennäs (s. 15. huhtikuuta 1854, k. 1934) oli tullut uskoon 16-vuotiaana ja oli siitä lähtien toiminut kotiseudullaan evankelistana ja oli 19-vuotiaana opiskellut Ruotsissa Fosterlandsstiftelsenin lähetyskoulussa, tehden tuolloin työtä yhdessä Jakob Forsbergin kanssa.Muistelmia 1889-1919, s. 33-34Suomen Vapaakirkko, s. 37-38, 40

Sipoossa ja sen ympäristössä kokouksia pitivät 1873–1874 Konstantin Boije ja Jakob Forsberg (s.1852). He perustivat Den Fria inre missionen i Finland eli Suomen vapaan sisälähetyksen. Boijen välityksellä he saivat vähäistä taloudellista avustusta Ruotsista. Kannatuksen puutteen tähden toiminta keskeytettiin, ja Boije aloitti työn Brittiläisen ja Ulkomaan raamattuseuran palveluksessa. Boijen vaikutuksesta vapaakirkollisten keskuudessa vahvistui raamatullinen näkemys ehtoollisesta, jonka katsottiin kuuluvan vain uskoville.Suomen Vapaakirkko, s. 38-39

Lordi Radstockin vierailu 1879 thumb|200px|Granville Augustus William Waldegrave.

Englantilainen Plymouth Veljiin kuuluva lordi Radstock (Granville Augustus William Waldegrave) vieraili Suomessa 1879. Radstock oli pitänyt kokouksia Ruotsissa. Konstantin Boije oli pyytänyt Radstockia tulemaan Suomeen.Suomen Vapaakirkko, s. 36, 42, 46Tienraivaajat, s. 13-14Ebenezer, s. 2

Radstock piti Helsingin Saksalaisessa seurakunnassa kaksi ensimmäistä kokousta ranskan kielellä. Sitten Radstock saarnasi Helsingin Vanhassa kirkossa, hänen mukanansa tulleen saarnaaja Fredrik Tiseliuksen tulkitessa kokouksen ruotsiksi.

Seuraavana päivänä kokoukset jatkuivat ja useita ihmisiä tuli uskoon. Tuolloin tulivat uskoon muun muassa Mia Sahlberg (1849–1931), Emma Åhman (Mäkinen) (1849–1915), Elin Weclman ja Tekla Mömmö (Renfors).Tienraivaajat, s. 16

thumb|left|200px|Emma Mäkinen

Eräänä iltana kokouksen lopussa Radstock kehotti niitä ihmisiä, jotka tahtoivat saada syntinsä anteeksi ja pelastua, jäämään rukoilemaan ja muita hän kehotti poistumaan. Siitä syntyi suuttumista ja hämmästymistä. Tämän johdosta muutamat kuulijat menivät valittamaan luterilaisen kirkon papille, että tuollaisen julistajan, joka ”tahtoi erottaa lampaat vuohista” annettiin kirkossa saarnata.Mäkinen, Vapaakirkollinen, s. 35Tienraivaajat, s. 15-14 Radstock vieraili myös Turussa ja Viipurissa noin kaksi viikkoa kestäneen matkansa aikana. Helsingissä Radstock oli 11 päivää.Suomen Vapaakirkko, s. 50,55

Suomen ensimmäisen diakonissalaitoksen perustaja Aurora Karamzin (1808–1902) osallistui seurueineen kokouksiin. Hän oli tutustunut Radstockiin Pariisissa, hänen luonaan Radstock piti ensimmäisen salonkikokouksen tulopäivänsä iltana 19. syyskuuta 1879 tai seuraavana päivänä lauantaina. Karamzinin kodista tuli yksi vapaakirkollisten ja muiden uskovien kokoontumispaikka.Tienraivaajat, s. 17

Tiseliuksen toiminta thumb|upright|Antti Mäkinen thumb|left|upright|Fredrik Tiselius

Radstockin ollessa eräänä iltana sairaana, Tiselius puhui hänen puolestaan ja hänen saarnansa tekivät kuulijoihin hyvän vaikutuksen, sillä seurauksella että Radstockin lähdettyä, hän jatkoi kahden viikon ajan kokouksien pitämistä. Pysyväksi kokouspaikaksi saatiin Mia Sahlbergin Kruununhaassa ollut yksityinen tyttökoulu, jonka saleissa kokouksia pidettiin useita vuosia. Tuolloin tuli uskoon Antti Mäkinen. Sen jälkeen Tiselius meni käymään Ruotsissa, palaten joulun edellä.Mäkinen, Vapaakirkollinen, s. 36Suomen Vapaakirkko, s. 55Ebenezer, s. 2-3

Joulupyhinä Tiselius piti kokouksia Sipoon Vehkakoskella. Tammikuun alussa Tiselius matkusti Vaasaan ja Orisbergiin pitämään kokouksia. Pohjanmaalta tultuaan Helsinkiin, Tiselius sairastui ja palasi Ruotsiin. Sen jälkeen Tiselius oli useita vuosia poissa saarnatehtävistä, mutta tervehdyttyään sittemmin hän kävi useita kertoja Suomessa.Suomen Vapaakirkko, s. 56

Kurjien kappeli