Brasilianajokoira () on brasilialainen koirarotu. FCI hyväksyi rodun uudelleen vuonna 2020. Suomessa se kuuluu Suomen Ajokoirajärjestö ry:n alaisuuteen.Brasilianajokoiralle nimettiin rotujärjestö. Suomen Kennelliitto: Uutiset, 2.6.2021. Haettu 10.6.2021.
Ulkomuoto Brasilianajokoira on kookas, voimakas ja maatiaismainen. Sen korvat ovat pitkät, joustavat ja kärjistä pyöristyneet. Häntä on pitkä ja sapelinmuotoinen. Säkäkorkeus on noin 56–65 cm ja paino 21–33 kg. Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiheä.FCI-Standard N° 275: Rastreador Brasileiro. Fédération Internationale Cynologique. Haettu 10.6.2021. Se voi olla väritykseltään joko valkoinen sinertävin merkein, musta ruosteenruskein (black & tan) merkein, kaksivärinen (valkomusta tai valkoruskea) tai kolmivärinen (tricolor) musta-ruskea-valkoinen. Kaikissa väreissä voi olla lisäksi vaaleanruskeat merkit päässä, rintakehässä, vatsassa, raajoissa ja hännässä.
Luonne ja käyttäytyminen Brasilianajokoira on rauhallinen, itsevarma, hiljainen, peloton, säyseä, tasapainoinen ja omistajaansa kiintynyt. Sen ei koskaan tule olla aggressiivinen eikä arka. Se työskentelee perinteisesti sekä yksin, pareina että ajueina. Sitä kuvaillaan myös sitkeäksi ja kestäväksi.Morris, Desmond. Dogs – The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 122. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
Alkuperä Kynologi Oswaldo Aranha Filho kehitti rodun 1950-luvulla mustaruskeasta englantilaisesta ajokoirasta, amerikankettukoirasta, pesukarhukoirasta, sinisestä pesukarhukoirasta, walkerinpesukarhukoirasta ja pienestä gascognenajokoirasta sekä paikallisesta pampakoirastaCalmon, A. (päätoim.) (2009). Almanaque Cães & Raças 2009. Editora On Line.(1970). Enciclopédia Canina. Brasília: Rizzoli Editore. jaguaaria metsästäväksi koiraksi, mutta se kykenee myös ketun jäljestykseen. Se sopeutui alueen hankalaan maastoon, ilmastoon ja luontoon.Krämer, E.-M. (2009). Der grosse Kosmos Hundeführer, s. 264–265. Kosmos: Stuttgart. FCI ehti jo kerran tunnustaa rodun vuonna 1968, mutta piroplasmoosi-epidemian puhjettua jalostuskanta hävisi. Tämän vuoksi FCI ja Brasilian Kennelliitto julistivat sen sukupuuttoon kuolleeksi vuonna 1973 ja poistivat sen listoiltaan. Sen jälkeen sitä yritettiin vuosikymmenien ajan luoda uudelleen. Tässä lopulta onnistuttiin: nykyisin sekä Brasilian Kennelliitto että FCI ovat hyväksyneet sen uudelleen viralliseksi roduksi.
Lähteet Gondrexon, A. & Browne, Ives: Maailman koiraopas
Viitteet
Luokka:FCI 6 Ajavat ja jäljestävät koirat Luokka:Ajokoirat Luokka:Brasilialaiset koirarodut