Makedonian valtakunta (, ) oli antiikin aikainen helleeninen valtakunta, jonka ydinaluetta oli nykyisen Kreikan pohjoisosa eli Makedonia. Valtakunnan pääkaupunki oli alun perin Aigai ja myöhemmin Pella.
Makedonian valtakunta syntyi noin 700 eaa. Sen naapurialueita olivat Traakia, Illyria, Epeiros ja Thessalia. Makedonian hallitsijat onnistuivat 400-luvulta eaa. lähtien kehittämään verraten tiiviin valtiorakenteen, joka osoittautui niin lujaksi, että Makedonia pystyi vähitellen kasvattamaan valtaansa ja nousemaan suurvallaksi. Makedonian suuruuden kautta olivat erityisesti 300- ja 200-luvut eaa. Filippos II (kuninkaana 359–336 eaa.) perusti Makedonian suuruuden käyttämällä hyväkseen kreikkalaisten ja persialaisten riitoja. Hänen valloitustensa myötä Makedonia piti lopulta hallussaan koko eteläistä Balkania.
Filippos II:n poika Aleksanteri Suuri (kuninkaana 336–323 eaa.) teki Makedoniasta maailmanvallan, jossa vallitsi hellenistinen kulttuuri. Hän liitti Makedoniaan Persian ja Egyptin. Aleksanterin kuoleman jälkeen valtakunta hajautui diadokkisodissa useisiin kilpaileviin osiin. 200-luvulla eaa. Makedonia hallitsi jälleen koko Kreikkaa. Rooman valtakunta kukisti Makedonian vuonna 168 eaa., ja se liitettiin osaksi Roomaa. Makedoniasta on perinyt nimensä historiallis-maantieteellinen Makedonian alue.
Maantiede
Makedonian valtakunnan maantieteellä tarkoitetaan tässä varsinaisen Makedonian aluetta nykyisen Kreikan pohjoisosissa sekä siihen myöhemmin liitettyjä lähialueita. Siihen ei tässä kuitenkaan lueta Makedonian Filippos II:n ja Aleksanteri Suuren aikana valloittamia alueita muualla Kreikassa tai Kreikan ulkopuolella.
pienoiskuva|vasen|upright=1.1|Makedonian valtakunnan ydinalueet 334–323 eaa. Makedonian alkuperäinen alue sijaitsi kokonaan sisämaassa, mutta sillä oli meriyhteys muuhun Kreikkaan jokien kautta. Se jakaantui Ylä- ja Ala-Makedoniaan. Ala-Makedonia käsitti tasankoalueen, jolla virtasivat Aksios-joki ja alueen monet muut joet, kun taas Ylä-Makedonia sijaitsi lännempänä lähempänä Pindos-vuoristoa. Valtakunnan vanhaa ydinaluetta oli Ala-Makedonian Bottiaia, myöhempi Emathia, jossa sijaitsivat sekä vanha pääkaupunki Aigai että uudempi pääkaupunki Pella.
Aleksanteri Suuren noustessa valtaan Makedonian alue rajoittui etelässä Thessaliaan. Alueiden luonnollisena rajana toimivat Olympos-vuori ja Kambounia-vuoret. Maayhteys muuhun Kreikkaan kulki Olympos- ja Ossa-vuorten välisen Tempen solan kautta. Eteläisessä Makedoniassa sijaitsivat Pierian ja Elimeian maakunnat sekä Epeiroksesta vallattu Tymfaia. Pieriassa sijaitsivat Herakleionin ja Ballan kaupungit, Elimeiassa Aiane ja Tymfaiassa Aiginion, joka oli alun perin Epeirosta ja välillä myös Thessaliaa.
Lännessä Makedonia rajoittui Epeirokseen. Läntisessä Orestiin maakunnassa sijaitsi Argos. Luoteessa Makedonian alue rajoittui Illyriaan. Illyrian rajalla sijainneen Lynkestiin maakunnan tärkein kaupunki oli Herakleia Lynkestis. Makedonian pohjoispuolella sijaitsivat Paionia ja Pelagonia. Lännestä itään Makedonian pohjoisimmat maakunnat olivat Deuriopos (tärkein kaupunki Styberra eli Stymbara), Parorbelia (Eidomene) ja Sintike (Herakleia Sintike).
Idässä Makedonia rajoittui Strymon-jokeen ja Traakiaan. Itäisimmät maakunnat olivat Odomantike, Edonis ja Pieris. Traakiasta Makedoniaan liitettiin Khalkidike ja muut nykyisen Chalkidikín niemimaan alueet sekä Filippoin kaupungin ympärillä ollut tasanko. Roomalaisajalla myös Paionia ja Pelagonia kuuluivat Makedoniaan.
Alueet pienoiskuva|Makedonian ydinalueet ja alueellinen laajeneminen ennen koko Kreikan valloitusta: Ala-Makedonia vihreällä, Ylä-Makedonia keltaisella ja alueliitokset sinisellä.
Makedonian alueita antiikin aikana olivat:
Almopia Anthemus Bisaltia Bottiaia Bottike Deuriopos Edonis Elimeia (Elimiotis) Emathia Eordaia Khalkidike Krestonia Krusis Lynkestis (Lynkos) Mygdonia Odomantike Orestis Parorbelia Pieria Pieris Sintike Tymfaia
Polikset
Varsinaisen Makedonian polikset eli kaupunkivaltiot arkaaisella ja klassisella kaudella olivat:
Aiane Aigai Alebaia Allante Aloros Beroia Dion Edessa Europos Herakleia Herakleion Ikhnai Kyrrhos Leibethra Methone Mieza Pella Pydna
Klassisen kauden lopulla Makedonian alaisuuteen kuului myös muiden, valloitettujen alueiden poliksia, kuten esimerkiksi Khalkidiken lukuisat polikset, jotka olivat kreikkalaisten vanhoja siirtokuntia, sekä Traakian Filippoi. Hellenistisellä kaudella perustetut uudet kaupungit, kuten Thessalonike, Kassandreia ja Demetrias, eivät enää olleet poliksia sanan varsinaisessa klassisessa merkityksessä.
Muita kaupunkeja
Antigoneia Psafara Apsalos Argos Orestikon Balla Demetrias Eidomene Europos Gortynia Herakleia Lynkestis Herakleia Sintike Horma Kassandreia Kition Skydra Styberra Thessalonike Tyrissa
Historia Esi- ja varhaishistoria
Makedonian alueelta on tehty kaikkein vanhimmat asutuslöydöt koko Kreikan alueella. Petrálonan luolasta on löydetty varhainen ihmisen kallo, jonka iäksi on arvioitu noin – vuotta, ja Néa Nikomídeiasta merkkejä varhaisen neoliittisen kauden maanviljelyskulttuurista noin ajalta 6000 eaa.
Varhaiselta ja keskiseltä pronssikaudelta noin 3100–1700 eaa. Makedonian alueelta on tehty suhteellisen vähän löytöjä. Myöhemmällä pronssikaudella noin 1700–1050 eaa. alue oli yhteydessä eteläisemmän Kreikan mykeneläiseen kulttuuriin.
pienoiskuva|vasen|Näkymä Aigain arkeologiselta alueelta Makedonian tasangoille. Makedonialaiset (etnonyyminä Makedon, ja Makedones, ) olivat kreikkalaisen mytologian mukaan saaneet nimensä eponyymiltä heerokseltaan. Toisen perinteen mukaan tämä oli Makednos, arkadialaisen Lykaonin poika, ja toisen perinteen mukaan Makedon, Magneen veli tai Aioloksen poika.
Genealogiat saattoivat olla makedonialaisten antiikin aikainen yritys juontaa juurensa doorilaisiin ja muihin kreikkalaisiin. Muut kreikkalaiset pitivät makedonialaisia puolibarbaarisina eivätkä pitkään pitäneet heitä helleeneinä. Joskus aiemmin makedonialaiset on kytketty alkuperältään illyrialaisiin, joiden kulttuurissa oli useita samoja piirteitä. Toisaalta makedonialaisten kielen, muinaismakedonian, joka sekin aiemmin yhdistettiin illyyrin kieleen, katsotaan nykyisin olevan kreikan kielen murre, yksi niin kutsutuista länsikreikkalaisista murteista, tai kreikalle läheistä sukua oleva kieli.
Makedonialaiset jakaantuivat useaan heimoon, joita olivat varsinaiset makedonialaiset, jotka asuttivat muun muassa valtakunnan myöhempiä ydinalueita Aigaita ja Pellaa, sekä elymiootit (Elymiotai), orestit (Orestai) ja lynkestit (Lynkestai). Lopulta kaikki sulautuivat yhdeksi makedonialaiseksi kansaksi. Kansan johdossa olivat Makedonian kuninkaat. Kuningas oli armeijan ylipäällikkö, korkein tuomari ja ritualistinen uskonnollinen johtaja. Hänen valtaansa valvoivat sotilasaateli ja asevoimien kokous.
Makedonia ei historiansa alkuvaiheessa sanottavasti osallistunut kreikkalaisen kulttuurin kehittämiseen. Makedonialaisten varhaishistoriaa leimasivat selkkaukset pohjoisessa ja idässä asuvien naapureiden, illyrialaisten ja traakialaisten, kanssa.
Makedonian nousu
Makedoniaa hallitsi 600-luvulta eaa. lähtien Argeadien kuningashuone. Makedonialaiset vakiinnuttivat 600-luvulla eaa. asemansa Ala-Makedonian tasangolla, ja perustivat sinne valtakunnan vanhan pääkaupungin Aigain. Sen arkeologinen kohde tunnetaan usein paikan nykyisellä nimellä Vergína. Argeadit katsoivat polveutuvansa Herakleesta ja olevansa peräisin Argoksesta.
pienoiskuva|Aigain palatsin raunioita. Persialaissotien aikaan 400-luvun eaa. alkupuolella Makedonia samoin kuin Traakia oli Persian miehittämänä, ja ne toimivat tukialueena Kserkseen hyökkäykselle eteläisempään Kreikkaan vuonna 480 eaa. Kuningas Aleksanteri I kuitenkin tuki sodassa kreikkalaisia.
Persialaissotien jälkeen Makedonia kehittyi – lähes kreikkalaisten huomaamatta – tiiviisti jäsentyneeksi valtioksi ja kasvatti valtaansa alueellaan. Aleksanteri I laajensi valtakuntansa ensin Olympos- ja Pangaion-vuorille saakka. Hän toteutti armeija-, hallinto- ja rahauudistuksen lujittaen valtionsa rakennetta. Hän kykeni myös todistamaan oman kreikkalaisuutensa vetoamalla argoslaisiin sukujuuriin, mikä mahdollisti hänelle osallistumisen Olympian kisoihin. Tuolloin ei kuitenkaan vielä tunnustettu kaikkien makedonialaisten kreikkalaisuutta.Herodotos: Historiateos 5.22.
Aleksanterin seuraaja Perdikkas II taktikoi 400-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla taitavasti peloponnesolaissodan rintamien välillä ja valloitti alueita Khalkidiken niemimaalta. Makedonian sotilasmahdin nousu alkoi kuningas Arkhelaoksen aikana 413–399 eaa. Hän miehitti vuoden 400 eaa. paikkeilla osan Thessaliasta. Arkhelaos siirsi valtakunnan pääkaupungin Aigaista Pellaan, vaikka Aigai säilyikin uskonnollisena keskuksena ja kuningassuvun hautapaikkana. Hän suosi kreikkalaista sivistystä ja kutsui hoviinsa paljon taiteilijoita, nimekkäimpänä tragediakirjailija Euripideen.
Makedonia joutui katastrofin partaalle, kun kuningas Perdikkas III, joka oli vuonna 360 eaa. voittanut Ateenan, kaatui seuraavana vuonna taistelussa, jota kävi sotilaan voimin illyrialaisia ja paionialaisia vastaan. Hänen poikansa oli tuolloin vasta lapsi. Illyrialaiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja hyökkäsivät Makedoniaan. Kaatuneen kuninkaan veli ja sijaishallitsija Filippos II huudettiin kuninkaaksi vuonna 359 eaa.
Makedonia suurvaltana Filippos II:n aikana pienoiskuva|Pellan raunioita. pienoiskuva|Makedonialainen falangi.
Filippos II oli sekä ylivertainen valtiomies että loistava sotapäällikkö. Veljensä kuoltua hän hallitsi maata nuoren veljenpoikansa sijaishallitsijana. Hän kasvatti Makedoniasta muutamassa vuodessa Kreikan johtavan sotilas- ja poliittisen mahdin sekä valloitussodilla että taitavalla diplomatialla. Hän tavoitteli kreikkalaisten ja makedonialaisten välille poliittista ja kulttuuriliittoa, jota halusi itse johtaa.
Filippoksen valloitukset Pohjois-Kreikassa
Valtaistuimelle noustuaan Filippos päätti alistaa Kreikan kaupunkivaltiot Makedonian valtaan. Ensin hän karkotti maasta illyrialaiset ja paionialaiset, ja seuraavina vuosina hän valloitti suuren osan Traakiaa ja Pangaionvuoria. Filippoin alue vallattiin vuonna 356 eaa. Vuodesta 354 eaa. lähtien hän valtasi yhä uusia alueita, kunnes saapui vuonna 351 eaa. Bosporille. Vuosina 348–342 eaa. Filippos valloitti Khalkidiken, Thessalian ja Traakian ja liitti ne valtakuntaansa. Filippos sai Makedonialle johtoaseman myös Delfoin amfiktyoniliitossa, jonka kautta hän pääsi vaikuttamaan koko Kreikan asioihin.
Filippos teetti Makedonialle sotalaivaston ja uudisti sodankäyntiä. Hän pestasi palkkasotureita ja ammattiupseereja, valitsi kyvykkäitä sotapäälliköitä, palkkasi omia sotainsinöörejä, jotka rakensivat muurinmurtajia ja heittokoneita. Filippoksen sotilaallisen menestyksen varsinainen syy oli kuitenkin se, että kreikkalaisten kaupunkivaltioiden väliset jatkuvat sodat ja sisäiset kiistat olivat heikentäneet kreikkalaisia. Varsinkin ateenalaiset olivat huolissaan Kreikan kaupunkien itsenäisyyden säilymisestä. Ateenalainen puhuja Demosthenes varoitti Filippoksen-vastaisissa puheissaan ”makedonialaisesta barbaarista”.
Filippos ja Aleksanteri lyövät Kreikan pienoiskuva|Filippos II:n kultainen larnaks tämän haudasta Aigaista eli Vergínasta.
Filippoksen eteneminen johti vuonna 340 eaa. avoimeen sotaan, jonka ateenalaiset ratkaisivat aluksi edukseen laivastonsa ylivoiman avulla. Khaironeian taistelussa elokuussa 338 eaa. Filippoksen ja hänen poikansa Aleksanterin johtamat makedonialaiset falangit kuitenkin ottivat murskavoiton Ateenan ja Theban johtaman kreikkalaiskaupunkien helleenisen liiton joukoista. Filippos kutsui itseään Kreikan yhdistäjäksi ja saneli kohtuulliset rauhanehdot, jotka soivat kreikkalaisille itsenäisyyden illuusion: Ateena, Theba ja suurin osa muista kaupungeista liittyivät Korintin liittoon ja yhteisrauhaan.