Nils Gustaf Waldemar Wikberg (5. lokakuuta 1907 Viipuri – 20. toukokuuta 1971) oli suomalainen taidemaalari.
Wikberg opiskeli Akseli Gallen-Kallelan johdolla 1927–1931 sekä Pariisissa Académie Colarossissa 1928–1929. Hän avusti Gallen-Kallelaa 1927–1928 Kansallismuseon freskojen esitöissä. Wikberg toimi Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulun opettajana 1931.
Wikberg jäi talvisodan aikana helmikuussa 1940 venäläisten sotavangiksi ja pääsi palaamaan Suomeen saman vuoden huhtikuussa. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan nimeltä Jag var krigsfånge (Olin sotavankina). Wikberg kertoi kirjassaan venäläisten pahoinpidelleen häntä kuulusteluissa niin että hän menetti hampaitaan. Venäläiset yrittivät lopulta värvätä häntä vakoilijaksikin.
Wikbergin vanhemmat olivat hovioikeudenneuvos Einar Gustaf Wikberg ja Eva Lydia Sofia o.s. Walldén.
Maalauksia Koli, öljy, 1941 Maaliskuun aurinkoa, guassi 1959 Talvipäivä, guassi 1959 Talvimaisema, vesiväri 1966
Kirjallista tuotantoa Jag var krigsfånge, med teckningar av författaren. Söderström 1971 (suomeksi nimellä Olin sotavankina, Otava 1941)
Lähteet Suomen kuvataiteilijat-verkkomatrikkeli Heinrich Pesch: A Dog Trained to Bite: Finnish War Culture and its Image of the Enemy (Wikbergin kirjasta)
Luokka:Suomalaiset taidemaalarit Luokka:Vuonna 1907 syntyneet Luokka:Vuonna 1971 kuolleet