Antti Juhani Rinne (s. 3. marraskuuta 1962 Helsinki) on suomalainen poliitikko, ammattiyhdistystoimija ja juristi, joka toimi Suomen pääministerinä puolen vuoden ajan vuonna 2019. Rinne on toiminut SDP:n puheenjohtajana toukokuusta 2014 elokuuhun 2020, kansanedustajana vuosina 2015–2023 ja eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä joulukuusta 2019 joulukuuhun 2020 ja uudelleen kesäkuusta 2021 huhtikuuhun 2023. Rinne toimi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana Johanna Ojala-Niemelän sairausloman ajan joulukuusta 2020 toukokuun 2021 loppuun asti.
Rinne on johtanut Erityisalojen Toimihenkilöliitto Ertoa vuosina 2002–2005, Toimihenkilöunionia vuosina 2005–2010 ja Ammattiliitto Prota vuosina 2011–2014.
Rinne oli valtiovarainministerinä kesäkuusta 2014 toukokuuhun 2015, ensin lyhyesti Kataisen hallituksessa ja sitten Stubbin hallituksessa. Kansanedustajaksi hän nousi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Rinne on toiminut ulkoasiainvaliokunnassa ja Suomen Pankin tilintarkastajana. 9.–26. kesäkuuta 2015 hän toimi eduskunnan pankkivaltuustossa. Rinteen johtama SDP nousi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Rinne valittiin kesäkuussa 2019 Suomen 66. pääministeriksi. Hän erosi saman vuoden joulukuussa.
Sanna Marin valittiin 23. elokuuta 2020 Rinteen seuraajaksi SDP:n puheenjohtajana. Eduskuntavaaleissa 2023 Rinne putosi eduskunnasta.
Rinne toimi Samakissa, sosiaalidemokraattisten puolueiden ja ammattiliittojen keskusjärjestöjen pohjoismaisessa yhteistyökomiteassa, pääsihteerinä vuosina 2023–2025. Hänet nimitettiin marraskuussa 2025 Saamelaisten totuus- ja sovintokomitean parlamentaarisen työryhmän pääsihteeriksi maaliskuuhun 2027 jatkuvaksi kaudeksi.
Lapsuus ja nuoruus Rinteen molemmat vanhemmat olivat juristeja, ja hänen isänsä Juhani Rinne toimi kaupunginjohtajana Lohjalla.Dahlgren, Taina. STT. Ay mies täydestä sydämestään. Kaleva 2.11.2012. Lapsuudessaan Rinne harrasti muun muassa näytelmäkerhoa ja soitti klarinettia. Rinteen perhe asui ensin Loviisassa, mutta myöhemmin perhe muutti isän työn perässä Hyvinkäälle. Rinne on kertonut muuton olleen hänelle haastava ja uuteen isoon kouluun sopeutumisen aluksi hankalaa. Rinne kertoo nousseensa myöhemmin usein puolustamaan koulukiusattuja uudessa koulussaan.
Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 1980 Rinne toimi sahatyömiehenä ja autonkuljettajana. Hän työskenteli kaksi vuotta näyttelijä Veikko Sinisalon autonkuljettajana ja näyttämömiehenä. Rinne pääsi opiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja valmistui vain puolessatoista vuodessa oikeustieteen kandidaatiksi tammikuussa 1988.
Ammattiyhdistysura Vuodesta 1987 Rinne toimi lakimiehenä Mäntsälässä ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n järjestösihteerinä. Rinne joutui jättämään AKT:n lakimiehen paikan vuonna 1996, ja hänen ay-uransa keskeytyi vuosiksi. Suomen Kuvalehti kertoi vuonna 2005, että Rinne joutui eroamaan, koska hän oli laskuttanut samoista työmatkoista kahteen kertaan. Rinteen mukaan kyse oli huolimattomuudesta ja noin tuhannen markan summasta. AKT:n silloinen puheenjohtaja Kauko Lehikoinen muisteli, että kyse oli noin 10 000 markasta. Helsingin Sanomien haastattelussa toukokuussa 2014 Lehikoinen kertoi hahmottaneensa myöhemmin, että Rinteeseen kohdistuneet väitteet olivat keksittyjä ja mahdollisesti osa ajojahtia Rinteen poistamiseksi AKT:stä. Helsingin Sanomien mukaan Lehikoisen ajojahtiväitettä on kuitenkin mahdotonta enää jälkikäteen varmistaa, koska tapausta koskevat asiakirjat on jo hävitetty vanhentuneina.
Toisessa tapauksessa Rinne oli toiminut lohjalaisessa taloyhtiössä isännöitsijänä. Suomen Kuvalehti kertoi hänen jättäneen vuoden 1991 ajalta tositteet palauttamatta ja maksaneen oman puhelinlaskunsa taloyhtiön kassasta. Rinteeltä karhuttiin 25 000 markan (nykyarvo n. 5 000 €) vahingonkorvaukset 1995−1996. Poliittisen historian professori Timo Soikkanen katsoi Ilta-Sanomissa, ettei taannoisilla rahasotkuilla olisi niin suurta merkitystä, ellei Rinne puheenjohtajaehdokkaana ehkä pyrkisi samalla valtiovarainministeriksi. Rahaepäselvyyksistä huolimatta Rinne valittiin Kataisen ja Stubbin hallituksiin valtiovarainministeriksi. Antti Rinne totesi rahaepäselvyyksien noustua julkisuuteen, että menneet eivät ole mitään salaisuuksia.
Huhtikuussa 2002 Rinne valittiin Erityisalojen Toimihenkilöliitto Erton puheenjohtajaksi. Rinteen puheenjohtajakaudella Erton jäsenmäärä nousi, ja vuonna 2005 liittoon kuului noin 30 000 jäsentä.Helsingin Sanomat. 1.10.2005. Pääkirjoitus.Erto. Ajankohtaista. 12.2.2005. Antti Rinne valittiin ERTOn puheenjohtajaksi toiselle kaudelle. Helmikuussa 2005 Rinne valittiin jatkokaudelle ilman vastaehdokkaita. Syyskuussa 2005 Rinne valittiin Toimihenkilöunionin johtoon. Joulukuussa 2010 hänet valittiin vuoden 2011 alussa toimintansa aloittaneen Ammattiliitto Pron puheenjohtajaksi. Hänet valittiin jatkokaudelle marraskuussa 2012.
Suomen tunnetuin liittojohtaja Rinnettä on pidetty Suomen tunnetuimpana liittojohtajana, joka usein uhkaili lakolla ja rakensi itselleen tietoisesti ”työmarkkinagangsterin” maineen. Rinteen on arvioitu omaksuneen räväkän lakkotaktiikkansa Risto Kuismalta AKT:ssä. Erton puheenjohtana Rinnettä pidettiin ärhäkkänä ja Toimihenkilöunionin puheenjohtajavaalivuonna monet Erton jäsenliitot käyttivät lakkouhkia neuvotteluaseena. Rinteen mukaan käsitys hänen kovaotteisuudestaan on paljolti median luoma kuva.
Vuonna 2007 Ylemmät Toimihenkilöt YTN tuomitsi Rinteen aggressiiviset puheet, ”joilla hän järjestelmällisesti pyrkii hajottamaan toimihenkilökenttää”. YTN:n mukaan Rinne arvosteli heitä jatkuvasti ja heikensi hyökkäilyllään palkansaajien yhteistyötä. Rinnettä on julkisuudessa pidetty ”kestohäirikkönä”, joka riitelee muiden liittojen kanssa ja puhuu aggressiivisesti lakkoaseesta vähän väliä.
Helmikuussa 2009 Antti Rinne sai Finanssivalvonnalta moitteet ilmaistuaan sisäpiiritietoa laittomasti puhelinkeskusteluissa. Rinne paljasti UPM:n ay-johtajille ilmoittamia luottamuksellisia tietoja paperitehtaiden sulkemisista tuntia ennen UPM:n pörssitiedotteen lähettämistä.Helsingin Sanomat 7.9.2009.
Vauhdituslakkojupakat Toimihenkilöunionin (TU) ja Teknologiateollisuus ry:n välillä ei päästy syksyllä 2009 neuvottelutulokseen valtakunnallisesta teknologiateollisuuden toimihenkilöitä koskevasta työehtosopimuksesta. Parin viikon lakon jälkeen ala oli sopimuksettomassa tilassa, ja muutamissa yrityksissä haluttiin vauhdittaa sopimuksen syntyä niin kutsutuilla vauhdituslakoilla. Liitto halusi suojata lakkoihin osallistuvien jäsentensä aseman, ja lakkojen päätettiin olevan liiton lakkoja. Päätökset teki Rinne TU:n liittohallituksen antamin valtuuksin. Lakot koskettivat erityisesti teknologiateollisuuden yrityksiä, kuten teräsyhtiö Rautaruukkia, nostolaitevalmistaja Konecranesia ja kaivosteknologiayhtiö Outotecia. Työnantajat saattoivat asian myöhemmin poliisin tutkittavaksi.
Keväällä 2012 Rinteen johtama Ammattiliitto Pro, johon Toimihenkilöunioni oli vuonna 2011 yhdistynyt, aikaisti jo ilmoittamaansa lakkoa lakkojen ilmoitusaikaa koskevien sääntöjen vastaisesti. 16 metsäyhtiötä ja Metsäteollisuus ry jättivät asiasta haasteen.
Vuoden 2009 lakko käsiteltiin syyskuussa 2011 Helsingin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus katsoi puheenjohtaja Rinteen henkilökohtaisesti syyllistyneen rangaistavaan tekoon, josta hänelle määrättiin 20 päiväsakkoa sekä 11 000 euron oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus.Sajari, Petri. Helsingin Sanomat. 8.6.2011. Ay-johtaja Rinne kiistää työtaistelua koskevan rikossyytteen. Yhtiöt vaativat rangaistukseen tuomitsemisen lisäksi Rinteeltä ja TU:lta yhteisvastuullisesti yhteensä noin 600 000 euron vahingonkorvauksia. Yksityisoikeudelliset vaatimukset erotettiin kuitenkin käsiteltäväksi omassa oikeudenkäynnissään. Rinne teki oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta kantelun vastapuolen asianajajasta asianajajaliittoon ja ilmoitti tyytymättömyytensä käräjäoikeuden tuomioon.
Joulukuussa 2012 Helsingin hovioikeus katsoi yksittäisten yritysten olevan asianomistajia tapauksessa, ja syyteoikeus asiassa olisi kuulunut työriidan neuvotteluosapuolena toimineelle Teknologiateollisuus ry:lle, ja jätti käsittelemättä Rinteen teon mahdollisen laittomuuden, koska kyseessä oli asianomistajarikos. Tämä kumosi Rinteen saaman sakkotuomion laittomista 2009 lakoista. Vuonna 2014 korkein oikeus piti hovioikeuden päätöksen voimassa.
Vuonna 2016 Käräjäoikeus katsoi 2012 työtaistelun aikaistamisen asianomistajaksi ainoastaan Metsäteollisuus ry:n korkeimman oikeuden päätöksen mukaisesti. Rinne sai käräjäoikeudessa sakkotuomion työtaistelun aikaistamisesta, mutta se hylkäsi Metsäteollisuus ry:n 700 000 euron korvausvaatimuksen. Molemmat osapuolet ilmoittivat tyytymättömyytensä tuomioon ja valittivat tuomiosta. Vuonna 2018 Helsingin hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion voimassa ja tuomitsi lisäksi Rinteen alkuperäisen 1 240 euron sakkojen lisäksi korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut sekä käräjäoikeusta että hovioikeudesta.
Puoluepoliittinen ura Rinne on toiminut Mäntsälän kunnanvaltuutettuna vuosina 1997–2004 ja uudelleen kuntavaaleista 2021. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Rinne oli ehdolla Uudenmaan vaalipiiristä, muttei 2 389 äänellä tullut valituksi.Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa. Tilastokeskus 1999. Vuonna 2009 Rinne valittiin Mäntsälän sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi edellisen puheenjohtajan perustettua uuden demariyhdistyksen mukanaan muiden muassa Rinteen entinen vaimo.Antti Rinne otti vetovastuun demarileirissä. Mäntsälän Viikkouutiset 25.3.2009 (luettu 7.9.2009) Rinne valittiin uudelleen Mäntsälän kunnanvaltuustoon vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 107 äänellä. Hänelle myönnettiin ero kunnanvaltuustosta vuonna 2019, kun hän oli tullut nimitetyksi pääministeriksi. Rinne oli ehdolla vuoden 2021 kuntavaaleissa ja hänet valittiin Mäntsälän kunnanvaltuustoon. Rinne oli ehdolla vuoden 2022 hyvinvointialuevaaleissa ja hänet valittiin Keski-Uudenmaan aluevaltuustoon.
Vuosina 1997–1998 Rinne avusti Paavo Lipposen I hallituksen toista valtiovarainministeriä Jouko Skinnaria.
SDP:n johtoon Rinne pyrki SDP:n varapuheenjohtajaksi jo vuoden 2012 puoluekokouksessa, muttei tullut tuolloin valituksi. Syyskuussa 2013 Rinteen spekuloitiin mahdollisesti asettuvan ay-demarien ehdokkaaksi puheenjohtaja Jutta Urpilaista vastaan seuraavassa puoluekokouksessa. Ylen tammikuussa 2014 tekemän mielipidetiedustelun mukaan puoluevaltuutetuista- ja varavaltuutetuista Urpilaista kannatti puheenjohtajaksi 38 % ja Rinnettä 14 %. Antti Rinne vuonna 2014.|thumb|200px Virallisesti Rinne asettui puheenjohtajaedokkaaksi helmikuussa 2014. Hän profiloitui ay-liikkeen ehdokkaana, ja Metalliliitto sekä Paperiliitto tukivat hänen kampanjaansa. Maaliskuussa Helsingin Sanomat teki selvityksen, jonka mukaan Rinteen kannatus puoluekokousedustajien keskuudessa oli noussut 44 prosenttiin, Urpilaisen taas pudonnut 31 prosenttiin. Huhtikuun lopulla Helsingin Sanomien kyselyyn vastanneista puoluekokousedustajista Rinteen tueksi asettui jo 54 %, Urpilaisen 34 %. Puoluekokouksessa 9. toukokuuta Rinne valittiin SDP:n uudeksi puheenjohtajaksi niukalla enemmistöllä. Hän sai 257 ääntä ja Urpilainen 243 ääntä.
Kaksi viikkoa Rinteen puheenjohtajaksi valinnan jälkeen järjestettiin europarlamenttivaalit, joissa SDP oli neljänneksi suurin puolue (12,3 % äänistä) ja säilytti kaksi europarlamentaarikkoaan. Kannatus oli kuitenkin 5,2 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vuoden 2009 vaaleissa.
Valtiovarainministerinä Rinne valittiin valtiovarainministeriksi toukokuussa 2014. Hän aloitti Kataisen hallituksen valtiovarainministerinä 6. kesäkuuta 2014Antti Rinne aloitti uutena valtiovarainministerinä, Yle.fi ja jatkoi tehtävässä Stubbin hallituksessa. Tärkeimmäksi tehtäväkseen hän kertoi työpaikkojen luomisen.
Kansanedustajana