Didyma () eli Brankhidai (, ) oli antiikin aikainen Apollonille omistettu pyhäkköalue, joka sijaitsi Jooniassa Vähässä-Aasiassa lähellä Miletosta. Didymassa sijaitsi suuri Apollonin temppeli, ja siellä toimi tämän oraakkeli.Antiikin käsikirja, hakusana ”Didyma”
Didyman Apollonin oraakkelista ja temppelistä vastasi alun perin brankhidien pappissuku, joka kuitenkin hävisi persialaisten tuhottua vanhan temppelin 400-luvulla eaa. Uuden temppelin rakennustyöt alkoivat hellenistisellä kaudella noin vuonna 300 eaa. ja jatkuivat roomalaiselle kaudelle saakka. Temppeli ei kuitenkaan koskaan valmistunut täysin. Hallinnollisesti Didyman alue oli osa Miletoksen kaupunkivaltiota.
Nykyisin Didyma on yksi Turkin suosituimmista turistikohteista, ja siellä käy vuosittain tuhansia kävijöitä.
Maantiede pienoiskuva|vasen|Joonian eteläosan rannikon kartta, johon on merkitty myös Didyman sijainti.
Didyma sijaitsi antiikin aikana Jooniassa Miletoksen niemimaaksi kutsutulla Miletoksen kaupunkivaltion alueella, linnuntietä noin 17 kilometriä etelään Miletoksen kaupunkikeskuksesta. Sen ja kaupungin yhdisti Pyhä tie, joka sai alkunsa Miletoksen Delfinionilta eli Apollon Delfinioksen pyhäköltä, ja tuli Didymaan pohjoisluoteesta päin. Strabon ilmoitti Didyman etäisyydeksi merestä 18 stadioninmittaa, mikä vastaa nykyistä etäisyyttä, noin 3,2 kilometriä. Plinius vanhempi puolestaan laski kyseiseksi etäisyydeksi 20 stadionia, ja Didyman ja Miletoksen etäisyydeksi 180 stadionia,Strabon: Geografika s. 634; Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.29. mistä jälkimmäinen on jo selvästi liikaa. Didymasta luoteeseen sijaitsi Panormoksen satama (nykyinen Kovella), ja lounaaseen Poseidoninniemi (nykyinen Tekağac burnu), jossa sijaitsi Poseidonin alttari.
Nykyisin Didyman arkeologinen kohde sijaitsee Aydınin maakunnassa neljän kilometrin päässä Didimin suositusta lomakaupungista. Nykyisen kaupungin alkuperäinen nimi oli Yenihisar, mutta se nimettiin Didimiksi vuonna 1991 Didyman historiallisen kohteen mukaan.
Historia Antiikin lähteet
Arkeologisten löytöjen lisäksi Didyman temppeli mainitaan useissa antiikin aikaisissa teoksissa. Varhaisin maininta Didymasta on Herodotoksen Historiateoksessa 400-luvulla eaa.Herodotos: Historiateos 1.46, 1.92, 1.157, 2.159, 6.19. Myös muun muassa Strabon, Pausanias ja Suetonius käsittelevät teoksissaan Didyman temppeliä.
Perustamismyytti
Konon ja Varro kertovat teoksissaan Didyman oraakkelin alkuperän. Delfoilaisella Demokloksella oli poika Smikros, jonka kanssa hän purjehti Delfoista Miletokseen Delfoin oraakkelin ohjeiden mukaan. Poika kuitenkin karkasi ja eräs Eritharses otti hänet kasvatikseen. Smikros meni tämän jälkeen naimisiin joko Eritharseen tyttären kanssa (Varron mukaan) tai erään rikkaan miletoslaisen tyttären kanssa (Kononin mukaan). Raskaana ollessaan vaimo näki unta, että aurinko meni sisään hänen suustaan ja ulos hävyn kautta. Parille syntyi poika Brankhos, joka oli niin kaunis että Apollon rakastui häneen. Apollon suuteli Brankhosta, kun tämä oli paimenessa, ja opetti tälle ennustamisen taidon. Paikalle, jossa Apollon suuteli Brankhosta, rakennettiin Apollonille omistettu temppeli.Fontenrose 1988, s. 106–107.
Tarinan taustalla voi olla Delfoin yritys saada kunnia myös Didyman oraakkelista tai miletoslaisten yritys liittää oma oraakkelinsa Delfoin kuuluisampaan oraakkeliin. Myös Strabon kertoo Brankhoksen olleen alkujaan Delfoista. Apollonin rakkaus Brankhosta kohtaan oli tunnettu aihe antiikin aikana ja siihen viitataan usein kreikkalaisessa ja roomalaisessa kirjallisuudessa. Apollon mainitaan myös joskus Brankhoksen isänä, ja myös Kononin ja Varron tarinassa aurinko viittaa Apolloniin.Fontenrose 1988, s. 107–108.
Arkaainen ja klassinen kausi Varhaiset vaiheet
Didyma oli kulttipaikkana jo ennen kuin kreikkalaiset asuttivat Joonian rannikon. Paikalla oli alun perin pyhä lähde ja lehto. Paikan vierasperäiseen alkuperään viittaa nimi ”Didyma”, joka alkujaan oli anatolialaisesta kielestä. Kreikkalaisia se muistutti sanasta didymoi (”kaksoset”), joka viittasi Apolloniin ja Artemiihin. Didyman varhaisin temppelirakennus rakennettiin 700-luvun eaa. lopulla.
pienoiskuva|vasen|Gorgonin pää temppelin korniisissa. 500-luvulta eaa. peräisin olevat piirtokirjoitukset osoittavat temppelin olleen jo silloin pitkään toiminnassa. Samalta ajalta peräisin olevassa Homeerisessa hymnissä Apollonille mainitaan Apollon Miletoksen herrana, minkä uskotaan viittaavan Didyman temppeliin.Fontenrose 1988, s. 8–9.Homeerinen hymni Apollonille 180 (kreik.) (engl. käännös). Historiallisella ajalla temppeli tunnettiin laajalti. Itse Didyma mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisenä Herodotoksen historiassa. Herodotos kertoo Egyptin faaraon Nekau II:n lähettäneen lahjoja temppelille vuonna 608 eaa. voitettuaan Megiddon taistelun. Faarao lähetti muun muassa taistelussa käyttämänsä vaatteet temppelille.Fontenrose 1988, s. 9. Lyydian kuningas Kroisos lahjoitti Didyman temppelille yhtä paljon kultaa kuin hän oli lahjoittanut Delfoin temppelille. Herodotoksen tarinassa Kroisos lähetti viestin seitsemälle eri oraakkelille testatakseen näitä. Tarinan mukaan vain Delfoi ja Oropoksen Amfiaraion läpäisivät Kroisoksen testin. Herodotos mainitsee myös brankhidien pappissuvun, jonka jäsenet huolehtivat temppelirakennuksesta ja oraakkelista aina vuoteen 494 eaa. asti. Brankhidit juonsivat juurensa myyttisestä Brankhoksesta, jolle Apollon oli suonut ennustamisen lahjan. Arkaaisella kaudella Didyma tunnettiin myös nimellä Brankhidai, joka viittasi brankhidien pappissukuun.Dillon 1997, s. 91
Alkuperäinen kulttipaikka koostui luultavasti alttarista ja lähteestä. Varhaisimmat kivirakennukset Didymassa rakennettiin 600-luvun eaa. lopulla, ja niitä edelsivät luultavasti puiset rakennukset. Alkujaan puinen Apollonin temppeli korvattiin pienellä kivisellä naoksella. Tämän ympärille rakennettiin myöhemmin temppeliä ympäröivät korkeat seinät. Nämä seinät ympäröivät temppeliä ehkä vain kolmelta ilmansuunnalta. Arkeologit ovat löytäneet naoksen sekä eteläisen ja pohjoisen seinän jäänteet.
pienoiskuva|upright|Apollonin temppelin rauniot. Sardis joutui Persian vallan alle noin vuonna 546 eaa. ja tämän jälkeen myös Miletos joutui Persian valtapiiriin. Miletos sai säilyttää samat oikeudet, jotka sillä oli ollut jo Kroisoksen vallan alla.Fontenrose 1988, s. 10.
Herodotos kertoo, että Kymen kaupunki konsultoi Didyman oraakkelia sen jälkeen kun eräs Paktyes oli yllyttänyt lyydialaiset kapinaan persialaisia vastaan. Kapinan epäonnistuttua Paktyes pakeni Kymeen, minkä jälkeen kymeläiset halusivat kysyä neuvoa oraakkelilta koskien sitä, pitäisikö heidän luovuttaa Paktyes persialaisille. Didyman oraakkeli vastasi, että kymeläisten tuli luovuttaa Paktyes persialaisille. Kymeläiset eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä, vaan lähettivät erään Aristodikoksen hakemaan uuttaa lausuntoa oraakkelilta. Oraakkelin annettua jälleen käskyn luovuttaa Paktyes, Aristodikos alkoi poistaa temppeliin pesiytyneitä lintuja ja niiden pesiä. Pian Apollonin ääni kuului temppelistä ja kysyi, miksi Aristodikos hääti Apollonin suojatteja. Aristodikos kysyi puolestaan, miksi Apollon suojeli omia suojattejaan, mutta käski Kymeä toimimaan päinvastoin. Apollon vastasi, ettei kymeläisten olisi tullut alkujaankaan kysyä jumalalta niin epäpyhää kysymystä. Herodotoksen tarina on luultavasti osittain fiktiota, mutta ensimmäinen oraakkelin vastaus saattaa olla aito.Fontenrose 1988, s. 10–11, 212–214.
Uudempaa temppelirakennusta alettiin rakentaa 500-luvun eaa. puolivälissä. Tämä rakennus oli yhtä pitkä kuin Ateenan Parthenon ja hieman sitä leveämpi. Temppelissä oli kahdet pylväsrivistöt kaikilla sivuilla ja 8 tai 12 pylvästä käsittänyt pronaos. Temppelin länsiosassa sijaitsi katoton adyton, eli temppelin pyhin osa, jossa sijaitsi pieni naos, joka saattoi olla alkuperäinen.
500-luvun eaa. lopulla kuvanveistäjä Kanakhos teki pronssisen Apollonin patsaan, joka sijoitettiin naokseen. Patsas oli samannäköinen kuin Kanakhoksen seetripuusta veistämä Apollonin patsas Thebassa.Fontenrose 1988, s. 11.
Temppelin tuho
Kun Miletos nousi niin kutsuttuun Joonian kapinaan persialaisia vastaan vuonna 499 eaa., ehdotti historioitsija Hekataios, että miletoslaiset ottaisivat käyttöönsä Didyman temppelin aarteet, koska muuten persialaiset tulisivat ryöstämään ne itselleen. Persialaiset kukistivat Miletoksen vuonna 494 eaa., ja Didyman temppeli poltettiin ja sen aarteet vietiin Susaan. Miletoslaisia otettiin vangiksi ja vietiin Persianlahden rannalla sijainneeseen Ampeen. Brankhidien pappissuvun jäseniä saattoi olla muiden vangiksi otettujen mukana, tai heidät saatettiin teloittaa. Didyman oraakkeli ei ollut toiminnassa seuraavan 160 vuoden aikana, eikä temppeliä jälleenrakennettu tuona aikana.Fontenrose 1988, s. 12, 16.
Brankhidien kohtalosta on myös toinenkin versio, joka saattaa olla myöhempää perua. Sen mukaan Kserkses olisi polttanut temppelin vuonna 479 eaa. ja vienyt brankhidit Sogdianaan, josta Aleksanteri Suuri löysi heidän jälkeläisensä Intian sotaretkensä aikana. Tämä tarina on luultavasti Kallistheneen sepittämä.Fontenrose 1988, s. 12.
Seuranneiden 160 vuoden aikana Miletos joutui aluksi Ateenan vallan alle ja noin vuonna 400 eaa. takaisin Persian valtapiiriin. Tältä ajalta on löydetty piirtokirjoituksia, kolikoita ja muita arkeologisia löytöjä, jotka osoittavat kulttipaikan olleen vielä käytössä.Fontenrose 1988, s. 13.
Hellenistinen kausi pienoiskuva|upright|Temppelin koristelujen yksityiskohtia.
Suurin osa Joonian kaupungeista antautui Aleksanteri Suurelle Granikosjoen taistelun jälkeen vuonna 334 eaa. Miletos ei kuitenkaan antautunut, vaan Aleksanterin armeija valtasi sen piirityksen jälkeen. Aleksanteri teki Miletoksesta demokratian, ja pian kaupunki alkoi jälleen kukoistaa. Miletoslaiset alkoivat suunnitella Didyman temppelin jälleenrakennusta. Vuoteen 331 eaa. mennessä oraakkeli oli jälleen toiminnassa. Kallistheneen mukaan pyhästä lähteestä, joka oli aikaisemmin kuivunut, alkoi jälleen virrata vettä. Kallisthenes kertoo lisäksi, että miletoslaiset toivat Aleksanterille oraakkelin ennustuksia, kun tämä oli Egyptissä. Ennustukset kertoivat muun muassa, että Aleksanteri oli Zeuksen poika. Oraakkeli ennusti myös Aleksanterin tulevan voiton Gaugamelassa, Dareios III:n kuoleman ja Spartan kapinan. Näitä ennustuksia voidaan pitää jokseenkin aitoina. Didyman oraakkeli ennusti luultavasti Aleksanterin voittavan persialaiset. Ennustusten tavoite oli luultavasti saada Aleksanterin tuki temppelin jälleenrakentamiselle. Aleksanteri määräsi temppelin jälleenrakennettavaksi, mutta todellisuudessa tämä tapahtui vasta Seleukos I:n aikana.
Uutta oraakkelia ei laitettu yhden ainoan suvun huostaan kuten aikaisemmin, vaan tällä kertaa Miletoksen kaupunki otti sen suoraan hallintaansa. Didyman johtava pappi, profētēs, oli kaupungin nimittämä virkamies, jonka virkakausi oli vuoden pituinen. Pappia avustivat kaksi muuta virkamiestä (tamiai) ja neuvosto (kosmoi).Fontenrose 1988, s. 16.
Temppelin alue toimi myös turvapaikkana (asylia). Miletoslaisten mukaan turvapaikkaoikeudet oli myöntänyt Dareios I, mutta tästä ei ole varmuutta. Seleukoksen aikana temppeli toimi kuitenkin turvapaikkana.Fontenrose 1988, s. 21.
Vuonna 301 eaa. käydyssä Ipsoksen taistelussa miletoslaiset tukivat Seleukos I:stä. Kiitollinen Seleukos tuki Didyman temppelin jälleenrakennusta. Myös Seleukoksen vaimo Apama I ja poika Antiokhos I tukivat temppelin rakennusta, mikä ilmenee vuodelta 299 eaa. peräisin olevasta piirtokirjoituksesta. Antiokhos rakennutti Miletoksen Eteläiselle agoralle stoan, jonka tulot tuli käyttää temppelin jälleenrakentamiseen. Seleukos palautti myös kuvanveistäjä Kanakhoksen 500-luvulla eaa. tekemän Apollonin patsaan, jonka persialaiset olivat vieneet Ekbatanaan. Seleukos ja Antiokhos lahjoittivat Apollon Didymaiokselle useita uhrilahjoja vuonna 288 eaa.Pausanias: Kreikan kuvaus 1.16.3.