Lapinkeltaperhonen (Colias hecla) on kaaliperhosten heimoon ja keltaperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy holarktisella alueella. Suomen lajien uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–470.
Koko ja ulkonäkö
pienoiskuva|left|Naaras
Fennoskandian pohjoisosissa esiintyvän alalajin Colias hecla sulitelma etusiiven pituus on yleensä 20–24 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 35,5–47,0 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipien yläpinnan pohjaväri on koiraalla kirkkaan oranssinvärinen, naaraalla yleensä hieman vaaleampi oranssi. Siivissä on yläpuolella musta reunajuova, jossa koiraalla on siipien pohjavärin värisiä suonia ja keltaisia hajasuomuja, naaraalla reunajuovassa on suonten välisiä keltaisia täpliä, jotka ovat usein venyneet suonten suuntaisiksi. Takasiiven yläpuoli on naaraalla harmaakehnäinen. Molemmilla sukupuolilla on takasiiven yläpuolella punainen diskoidaalitäplä, joka takasiiven alapuolella on valkoinen ja punareunainen.
Levinneisyys ja lentoaika
Lapinkeltaperhonen esiintyy sirkumpolaarisesti Euroopan pohjoisosissa, Aasian koillisosissa, Pohjois-Amerikan pohjoisosissa ja Grönlannissa. Pohjois-Euroopassa laji esiintyy Skandien vuoristossa 65° pohjoispuolella Finnmarkiin asti, mutta puuttuu Finnmarkin ja Suomen Lapin itäosista. Suomessa lapinkeltaperhonen esiintyy Enontekiön Kilpisjärven alueen tuntureilla ja Tenojoen varrella. Kilpisjärven alueen tuntureilla se on laajalle levinnyt ja runsas.Panu Välimäki, Kalle Männistö & Jari-Pekka Kaitila: Katsaus Enontekiön uhanalaisiin tunturiperhoslajeihin ja tunturiperhosseurannan esiintymisaluehavaintoihin vuosina 2008–2011. Baptria, 2011, 36. vsk, nro 3, s. 83–84. Suomen Perhostutkijain Seura. Fennoskandiassa esiintyvän alalajin lentoaika on kesäkuun loppupuolelta heinäkuun loppuun. Suomessa paras lentoaika on keskimäärin heinäkuun ensimmäinen puolisko.http://www.insects.fi/Lepidoptera/Pieridae/Colias/hecla/Colias%20hecla.htm
Elinympäristö ja elintavat
Lapinkeltaperhosen elinympäristöä ovat tundra ja tuntureilla koivuvyöhykkeen yläpuoliset niityt, tunturipaljakka sekä joenvarsihietikot. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana, joskus toukan kehitys voi viedä kaksi vuotta.
Koska poro syö mielellään toukan ravintokasveja, laji saattaa kärsiä porojen liikalaidunnuksesta.
Ravintokasvi
Toukan ravintokasveja ovat peuranvirna (Astragalus frigidus) ja tunturikurjenherne (Astragalus alpinus). Lisäksi kasvatuksessa toukka on syönyt valkoapilaa (Trifolium repens).
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla LuontoPortti: Lapinkeltaperhonen (Colias hecla) Suomen Perhoset: Lapinkeltaperhonen Iltalehti: Lapinkeltaperhonen (Colias hecla) UniProt, Taxonomy: Colias hecla
Luokka:Kaaliperhoset