Tummapapurikko (Pararge maera) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.
Levinneisyys
Tummapapurikko esiintyy Pohjois-Afrikasta ja Länsi-Euroopasta Venäjälle, Anatolian ja Syyrian kautta Iraniin ja idässä Keski-Aasiaan ja Himalajalle. Pohjois-Euroopassa levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian keskiosiin saakka. Suomessa tummapapurikko esiintyy runsaimmin maan etelä- ja keskiosissa.
Koko ja ulkonäkö pienoiskuva|vasen|180px|Koiras pienoiskuva|vasen|180px|Naaras Tummapapurikon etusiiven pituus on yleensä 23–28 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 40–51 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipien yläpuolen pohjaväri on mustanruskea. Etusiiven yläpuolella on iso valkoteräinen kärkisilmätäplä, joka voi joskus olla kaksiteräinen.
Nimialalaji muodostaa asteittaisen muuntelusarjan eli kliinin. Levinneisyysalueen eteläisillä yksilöillä koirailla on siipien yläpuolella ruskeankeltainen, tummien suonten katkoma postdiskaalialan juova, joka naarailla on kirkkaampi ja leveämpi. Levinneisyysalueen pohjoisilla yksilöillä postdiskaalialan juova yleensä puuttuu koirailta ja naarailla sen muodostaa muutama epäselvä kellertävä täplä. Keski-Euroopan yksilöt ovat näiden muotojen välimuotoja.
Nimialalajin Pyreneiden niemimaalla ja Etelä-Ranskassa esiintyvällä muodolla etusiiven yläpuolen oranssinkeltainen väri on levinnyt laajemmalle ja ulottuu naaraalla tyven lähelle. Pohjois-Afrikasta on kuvattu alalaji Lasiommata maera meadewaldoi, jolla etusiiven yläpuolen keltainen väritys on vielä äärimmäisempi nimialalajin eteläisiin muotoihin verrattuna.
Elinympäristö
Tummapapurikon elinympäristöä ovat metsänaukeat, metsänreunat, niityt, puutarhat, pientareet ja vuoristoseudut.
Lentoaika ja elintavat
Lentoaika on nimialalajilla levinneisyysalueen eteläosissa kahtena sukupolvena touko–kesäkuussa ja elo–syyskuussa. Levinneisyysalueen pohjoisosissa lentää yksi sukupolvi yleensä kesä–heinäkuussa. Pohjois-Afrikan alalajilla lentoaika on kesä–heinäkuussa yleensä yhtenä sukupolvena, mutta satunnaisesti myös toisena sukupolvena myöhemmin. Suomessa runsain lentoaika ajoittuu kesäkuun lopulta heinäkuun jälkipuoliskolle. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana.
Ravintokasvi
Toukan ravintokasveja ovat nadat (Festuca), esimerkiksi nurminata (Festuca pratensis), sorsimot (Glyceria) ja nurmikat (Poa), esimerkiksi kylänurmikka (Poa annua).
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla LuontoPortti: Tummapapurikko (Lasiommata maera) Suomen Perhoset: Tummapapurikko Perhosopas: Tummapapurikko (Lasiommata maera) Keskisuomalainen: Tummapapurikko Iltalehti: Tummapapurikko (Pararge maera) UniProt, Taxonomy: Lasiommata maera
Luokka:Heinäperhoset