Anatoli Borisovitš Mariengof (Анатолий Борисович Мариенгоф); (6. heinäkuuta (J: 24. kesäkuuta) 1897 Nižni Novgorod Venäjän keisarikunta – 24. kesäkuuta 1962 Leningrad, Neuvostoliitto) oli venäläinen avantgardistikirjailija. Hän kuului vallankumouksen jälkeiseen imaginistien koulukuntaan.
Vsevolod Meyerholdin mukaan Mariengof oli ”tasavallan viimeinen dandy”. Kuuluisaksi hän kuitenkin tuli muistelmillaan, sillä hänen kirjallinen uransa ei juuri edennyt 1920-luvulta. Ilmestyessään kohua herättänyt teos Romaani vailla valhetta kertoo Venäjällä suositusta ja pidetystä runoilijasta Sergei Jeseninistä, joka oli tehnyt edellisenä vuonna itsemurhan. Mariengofin syvä ja homoeroottissävytteinen ystävyyssuhde Jeseniin päättyi välirikkoon kun kumpikin löysi naisystävän – Mariengof Anna Nikritinan ja Jesenin Isadora Duncanin.
Vaikka imaginistit olivat suosittuja ja suosiossa, Mariengofin teos Kyynikot (1928) kiellettiin, koska sen katsottiin antavan väärän kuvan neuvostotodellisuudesta.
Suomennetut teokset Romaani vailla valhetta (Roman bez vranja). Suom. Olli Kuukasjärvi. Tamara Press. 160 s. Kyynikot (Ciniki), 1928, suom. ja jälkisanat Tomi Huttunen, Tamara Press, 1998, 142 s. "Aurinkojen konditoria" ("Konditerskaja solnts"). Suom. Tomi Huttunen. Idäntutkimus 1 (2004). Runo verkossa: Aurinkojen konditoria, Idäntutkimus
Lähteet
Aiheesta muualla Tomi Huttunen, Имажинист Мариенгоф : Денди. Монтаж. Циники, Väitöskirja. Helsingin yliopisto 2007
Luokka:Venäläiset kirjailijat Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1897 syntyneet Luokka:Vuonna 1962 kuolleet