Semjon Petrovitš Babajevski (; 6. kesäkuuta (J: 24. toukokuuta) 1909 Harkovan läänin Kunjen kylä – 28. maaliskuuta 2000 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Semjon Babajevski kasvoi Kubanille muuttaneessa talonpoikaisperheessä. Hän työskenteli paikallislehden toimittajana, valmistui etäopiskelijana Gorkille nimetystä kirjallisuusinstituutista ja liittyi NKP(b):hen vuonna 1939. Toisen maailmansodan aikana hän toimi sotakirjeenvaihtajana.
Babajevskin ensimmäinen kertomuskokoelma ilmestyi Pjatigorskissa vuonna 1936. Hän tuli tunnetuksi sodanjälkeistä maaseudun jälleenrakentamista kuvaavista romaaneista ”Kultaisen tähden ritari” (Kavaler Zolotoi Zvezdy, 1947–1948) ja Svet nad zemljoi (”Valo maan yllä”, 1949–1950). Ensimmäisestä romaanista kirjailija sai Stalin-palkinnon vuonna 1949 ja sen jatko-osista vuosina 1950 ja 1951. Juli Raizman ohjasi ”Kultaisen tähden ritarin” pohjalta samannimisen elokuvan, joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1952.
Stalinin kuoltua Babajevskin romaaneja pidettiin malliesimerkkeinä sodanjälkeiselle neuvostokirjallisuudelle ominaisesta todellisuuden kaunistelusta (ks. ristiriidattomuuden teoria). Myöhemmin kirjailija julkaisi useita matkakirjoja sekä Kubanin maaseutua kuvaavia romaaneja ja kertomuksia. Wolfgang Kasackin mukaan Babajevski ”pysyi uskollisena triviaalille kirjailijanmaneerilleen, jossa hän puoluekantaisen propagandan nimissä luopui todenmukaisuudesta ja psykologisesta uskottavuudesta”.
Suomennettuja teoksia Kultaisen tähden ritari. Romaani. Suom. L. Grönlund ja V. Levänen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1955.
Lähteet
Aiheesta muualla Entsiklopedija ”Krugosvet”: Semjon Babajevski Kratkaja literaturnaja entsiklopedija: Semjon Babajevski
Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Venäläiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1909 syntyneet Luokka:Vuonna 2000 kuolleet