Urheiluopistosäätiö on vuonna 1952 perustettu Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen lähisäätiö. Säätiön tarkoituksena on tukea urheilu- ja liikuntakasvatusta Suomessa. Säätiö määrittää itsensä apurahasäätiöksi sekä Pajulahden urheiluopiston omistavana laitossäätiönä.Venho 2018, s. 66–67
Säätiön alkupääoma on peräisin Työväen Urheiluliitolta, joka luovutti Pajulahden urheiluopiston ja muun keskeisen omaisuutensa uudelle säätiölle. Taustalla vaikutti vasemmistopuolueiden keskinäinen taistelu työväenjärjestöistä ja niiden omaisuudesta. Säätiö oli osa SDP:n sisäisiä kiistoja, kun se tarjosi järjestölliset voimavarat yhdelle taiston osapuolista. Vuoden 2023 apurahabudjetti on 509 000 euroa.
Säätiön toiminta vakiintui 1960-luvulla ja se ryhtyi laajentamaan toimenkuvaansa urheilutilojen rakentamiseen sekä liikuntapalvelujen tarjontaan myös Helsingissä. Säätiön toiminan keskissä on ollut Pajulahden urheiluopisto moninaisine toimintamuotoineen. Liikuntakasvatuksen ohessa säätiö on rakentanut vakavaraisuutta sijoitustoiminnalla.
Emosäätiöllä on sijoitusomaisuutta, jonka tuotosta se jakaa urheilu- ja tutkimusapurahoja, minkä ohessa se on osallistunut urheilu- ja valmennushankkeiden toteuttamiseen. Säätiökonserniin kuuluu maa-, kiinteistö- ja sijoitusomaisuutta sekä Lahden Nastolassa sijaitseva Liikuntakeskus Pajulahti, joka on yleishyödyllinen yhtiö Valtakunnallinen valmennus- ja liikuntakeskus Oy. Säätiö on myös Helsingissä sijaitsevan Urhea-hallin perustajaosakas.
Hallinto Urheiluopistosäätiötä hallinnoi hallitus ja valtuuskunta. Urheiluopistosäätiön toimitusjohtaja on Jukka Hako
Valtuuskunta Säätiön sääntöjen mukaan valtuuskunnan tulee edustaa eri urheilupiirien ohella myös työväenliikkeen eri osia. Käytännössä valtuuskunta on koottu SDP:n poliitikoista sekä sosialidemokraatisen liikkeen järjestö- ja talousvaikuttajista. SDP:n piirissä säätiö on yleisesti mielletty kuuluvaksi omaan yhteisöön.
Säätiön valtuskuntaa johtavat valtiotieteen maisteri Paavo Lipponen (pj.), opetusneuvos Arpo Heinonen (vpj.) sekä voimistelunopettaja Sirkka-Liisa Vehviläinen (vpj.).
Hallitus Urheiluopistosäätiön hallituksen puheenjohtajana toimii toimitusjohtaja Perttu Puro. Muita hallituksen jäseniä ovat valtiotieteiden maisteri Laura Andersson (vpj), johtaja Erkki Kokkonen, toimitusjohtaja Heikki Nykänen, liikunnanohjaaja AMK Roosa Rusanen sekä yhteiskuntatieteiden maisteri Sanna Viitanen.
Talous Säätiön määrittää itsensä apurahoja jakavana säätiönä, että Pajulahden Liikuntakeskuksen omistavana laitossäätiönä. Pajulahden liikuntakeskuksen talous peurstuu käyttäjämaksuhin ja valtiolta saatuihin tukeen. Liikuntakeskuksen tuottoja ei tulouteta emosäätiölle. Urheiluopistosäätiökonsernin vuosibudjetit ovat olleet 2010-luvulla keskimäärin 12–13 miljoonaa euroa. Tasevarallisuus ylitti vuonna 2015 50 miljoonan euron rajan.
Apurahojen jako Urheiluopistosäätiö myöntää hakemusten perusteella urheiluapurahoja liitoille, seuroille ja yksittäisille urheilijoille sekä liikuntatieteelliseen tutkimukseen. Apurahojen määrä nousi vuonna 2020 uuteen ennätykseen, 452 000 euroon. Siitä 42 prosenttia, 190 000 euroa, myönnettiin urheiluapurahoina liitoille ja seuroille. Hankeapurahoina jaettiin 76 000 euroa, yksittäisinä urheiluapurahoina 44 400, tutkimusapurahoina 36 000, Olympiakomitean yhteistyösopimuksen mukaisesti Pajulahti-teamille 32 000, vähävaraisten leiritukina 20 000, urheilugaalalle 18 600, Olympiakomitean avustuksena 15 000, tutkimushankeapurahoina 10 000 ja Urheilugaalan läpimurtopalkintona 10 000 euroa. Vuoden 2021 apurahabudjetti nousi 477 000 euroon.https://www.urheiluopistosaatio.fi/
Vaalirahoitus Vuoden 2008 vaalirahakohunn yhteydessä tehdyissä selvityksissä kävi ilmi, että säätiö on ohjannut vuosina 2005–2008 SDP:lle ja sen vaaliehdokkaille tukea yhteensä yli 30 000 euroa. Viranomaisselvityksissä todettiin, että tukikäytäntö oli jatkunut vuosikymmenien ajaksi. Säätiön vastuuhenkilöt kuvasivat puoluetta säätiön keskeiseksi sidosryhmäksi ja niiden suhdetta toiminnalliseksi erityisesti liikuntapolitiikan alalla.
Historia Urheiluopistosäätiö on toiminut 70 vuotta. Sen historia liittyy vahvasti Pajulahden urheiluopistoon. Erityisesti Urheiluopistosäätiön historian alkuvaiheet kytkeytyvät osaksi valtakunnanpolitiikkaa. Säätiö on toiminnallaan merkittävällä tavalla panostanut liikuntapaikkarakentamiseen. Säätiö oli rakentamassa Helsingin Urheilutaloa ja perustamassa Urheiluhallit Oy:tä. Urheilu- ja liikuntakasvatusta se on tukenut aluksi vähäisellä mutta sittemmin laajaksi kasvaneella apurahatoiminnallaan.
Urheiluopistosäätiön synty Pajulahti säätiöimällä Nastolaan perustettiin vuonna 1929 lähinnä kesäisin toimiva naisten voimistelu- ja urheilukoti, josta Työväen Urheiluliiton (TUL:n) pääsihteerin Eino A. Wuokon aloitteesta alettiin kehittää urheiluopistoa onnistuneen valtakunnallisen rahankeräyksen ansiosta. Pajulahden Urheiluopisto aloitti toimintansa 1949. TUL:n liittokokous antoi kesäkuussa 1951 liittotoimikunnalle valtuudet valmistella Pajulahden urheiluopiston ja mahdollisesti muun kiinteän omaisuuden siirtämistä perustettavalle säätiölle.
Säätiön perustamiseen liittyi vireillä ollut keskustelu yhdestä valtakunnallisesta urheilujärjestöstä ja TUL:n sisällä käyty poliittinen valtataistelu, jossa sosialidemokraatit pyrkivät estämään kommunistien vaikutusvallan kasvun. Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) ja TUL:n yhdistävästä valtakunnanliitosta oli alettu vääntää toden teolla vuodesta 1947 lähtien, jolloin Helsingille myönnettiin vuoden 1952 kesäolympialaisten järjestäminen. TUL:n kiinteän omaisuuden siirto erilliselle säätiölle oli varotoimenpide, mikäli valtakunnanliitto syntyisi. Omaisuus, erityisesti Pajulahden urheiluopisto, haluttiin pitää työväenliikkeen hallussa. Kommunistien järjestettyä Pajulahden Urheiluopistossa oman, yöllisen tilitarkastuksen, sosialidemokraatit olivat valmiita toimimaan. Lisäksi Pajulahden tilintarkastajat olivat esittäneet opiston erottamista erilliseksi juridiseksi yksiköksi. Säätiö oli hyvä ratkaisu sosialidemokraateille hallita omaisuutta ilman järjestötaisteluja, koska säätiöllä oli mahdollisuus itse täydentää päätöksentekoon nimettäviä jäseniä.
Säätiö perustettiin yksimielisesti. Päätös tehtiin tammikuussa 1952 TUL:n liittoneuvostossa. Säätiö tarkoitukseksi kirjattiin: ”Tukea urheilu- ja liikuntakasvatusta maassamme.” Hanke eteni nopeasti. Sääntöjä laati viisijäseninen toimikunta, jonka kaikki jäsenet olivat sosialidemokraatteja. Liittotoimikunta hyväksyi Urheiluopistosäätiö-nimen ja sen säännöt helmikuun alussa 1952. Säätiön hallitus määriteltiin seitsenjäseniseksi ja valtuuskuntaan otettiin 30 jäsentä. Virallisesti Urheiluopistosäätiö perustettiin 8. maaliskuuta 1952 säätiön valtuuskunnan ensimmäisessä vuosikokouksessa. TUL:n liittoneuvosto luovutti Pajulahden omaisuuden säätiölle seuraavana päivänä. Säätiörekisteriin Urheiluopistosäätiö merkittiin 17.3.1952.
Osana valtakunnanpolitiikkaa Pajulahti oli näin saanut uuden, pelkästään sosialidemokraateista koostuvan isännän. Heistä valtaosa oli suhtautunut myönteisesti valtakunnanliiton perustamiseen. He kokivat Urheiluopistosäätiön osavoittona sosialidemokraateille TUL:n repivässä poliittisessa taistelussa. Säätiö oli perustettu yksimielisesti, mutta toteutustapa jätti haavoja, jotka osaltaan repivät myöhemmin TUL:n kahtia. Pajulahti ei suoranaisesti osallistunut TUL:n sisäiseen poliittiseen valtataisteluun, mutta Urheiluopistosäätiön alaisuudessa se ei siitä eroonkaan päässyt.
Pajulahden säätiöiminen alkoi näyttäytyä TUL:lle virheeltä, kun valtakunnanliittoa ei saatu aikaiseksi. Lisäksi TUL:n asteittaista irtautumista Pajulahdesta lisäsi sosialidemokraattien sisäinen valtataistelu, mikä näkyi myös TUL:ssa. SDP:n puheenjohtajan Emil Skogin johdolla ns. skogilaiset sosialidemokraatit alkoivat kannattaa yhteistyötä kommunistien kanssa, mitä Urheiluopistosäätiötä hallussaan pitävät Väinö Leskistä kannattavat vastustivat.
Urheiluopistosäätiön uudesta toimistotilasta ”Bunkkerista” Helsingin Siltasaaressa tuli leskisläisten esikunta, jonka päällikkönä toimi Urheiluopistosäätiön asiamies Eino A. Wuokko ja säätiö myös rahoitti opposition toimintaa. Tilanne muuttui 1957. Bunkkeria ei enää tarvittu taisteluun puolueesta, kun Väinö Tanner valittiin SDP:n puheenjohtajaksi ja Väinö Leskinen luopui puoluesihteerin tehtävästä. Uusi yhteys työväenliikkeen urheiluliittoon avautui, kun SDP:n leskisläiset menettivät valta-asemansa 1950-luvun puolivälissä TUL:ssa. Osa seuroista irtaantui TUL:sta perustaen Pajulahdessa ensin vuonna 1956 Urheilun Tuki ry:n ja sitten 1959 uuden urheilun keskusjärjestön: Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton (TUK). Uudesta järjestöstä ja sen seuroista tuli Pajulahdelle merkittävä uusi yhteistyökumppani. Urheiluopistosäätiö tuki TUK:n toimintaa ja 1960-luvulla TUK:sta kehittyi yksi Pajulahden tärkeimmistä asiakkaista.
Aluksi TUL:n kurssit olivat olleet Pajulahden selkäranka. Niiden osuus nousi neljään viidesosaan kaikista kursseista, mutta vuoteen 1956 mennessä TUL:n kursseja järjestettiin enää alle 10 prosenttia. Yhteys katkesi TUL:ään liittotasolla 1958, jolloin TUL:n uusi opisto Kisakeskus valmistui Länsi-Uudellemaalle Pohjan kuntaan. Uuteen opistoon päädyttiin, koska TUL:n mielestä Pajulahti ei palvellut liittoa ja sen jäsenten tarpeita. TUL palasi käyttämään Pajulahtea vasta 1966.
Pajulahden urheiluopisto onnistui nopeasti paikkaamaan TUL:n puuttumisen. Tilalle saatiin TUK:n lisäksi SVUL:n lajiliittojen, niiden piirien, ammattiyhdistysten, raittiusjärjestöjen ja invalidijärjestöjen sekä yksittäisten urheiluseurojen kursseja.
TUK:n taivalta kesti 20 vuotta. 1970-luvun lopulla aika oli kypsä TUL:n ja TUK:n toimintojen yhdistämiseen. Uusi, yhdistynyt TUL aloitti toimintansa 1979. Muutoksella ei ollut vaikutuksia Pajulahden asemaan. Opisto jatkoi toimintaansa Urheiluopistosäätiön alaisuudessa itsenäisenä toimijana, vaikkakin opiston johtokuntaan tuli pieniä muutoksia.
Pajulahden kehittäminen Pajulahden urheiluopistoa kehitettiin monin tavoin. Se näkyi konkreettisesti erittäin vilkkaana rakentamisena. Ennen säätiöitymistä Pajulahteen oli saatu uusi opistotalo 1949, urheilukenttä 1950 sekä henkilökunnan asuinrakennukset 1950 ja 1951. Maapohjahalli eli nykyinen Nikula-halli otettiin käyttöön 1956. 1960-luvulla henkilökunnalle rakennettiin uusi asuinrakennus ja entinen muutettiin naisopiskelijoiden asunnoiksi. Vuosikymmenen lopulla laajennettiin urheiluhallia ja rakennettiin uutta lämpökeskusta. 1970-luvulla investoitiin rakennushankkeisiin merkittävästi. Suurin hanke oli vuonna 1977 valmistunut päärakennus, johon tuli myös iso palloiluhalli, uinnin opetusallas, voimailutiloja, opetus-, hallinto- ja toimistotiloja. Päärakennusta kaksi vuotta aiemmin oli rakennettu uusi urheilukenttä. Vuonna 1978 otettiin käyttöön uusi oppilasasuntola. Lisäksi vanha voimistelusali korvattiin uudella 1970-luvun lopulla. Samoihin aikoihin laajennettiin vuonna 1949 valmistunutta opistotaloa. Vilkas rakennusvaihe päättyi urheiluhallin eli Nikula-hallin uudistamiseen ja vanhimman oppilasasuntolan peruskorjaukseen vuonna 1980.
Liikunnanohjaajakoulutuksen uudistus lisäsi Pajulahden oppilasmääriä ja näin majoitustilaa tarvittiin lisää. Vuonna 1988 valmistui majoitusrakennus 44 vuodepaikalla. Samana vuonna saatiin päärakennuksen jatko-osa käyttöön, johon tulivat auditorio, uudet vastaanottotilat, kirjasto ja lisää toimistotilaa, mutta tämäkään ei vielä riittänyt. Vuoden 1988 aikana otettiin käyttöön uusi tennishalli. 1980-luvun lopulla rakennettiin valaistu kuntorata. Ulkoliikuntapaikoista urheilukenttä sai 1991 uuden ilmeen ja pelialue uusittiin hiekkatekonurmeksi.