Edunvalvontavaltuutus on valtuutus, jonka valtuuttaja on määrännyt tulemaan voimaan siinä tapauksessa, että hän tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. Laki edunvalvontavaltuutuksesta 1 §. Edunvalvontavaltuutus on marraskuusta 2007 alkaen käytössä oleva uusi oikeudellinen instituutio, joka on luotu vaihtoehdoksi perinteisille edustuksen muodoille. Edunvalvontavaltuutuksen tarkoitus on samankaltainen kuin edunvalvojan määräämisellä, mutta erona on se, että edustus perustuu valtuuttajan omaan tahdonilmaisuun ja valtuuttajan tekemään valtakirjaan.Antila, s. 1–2. Riittävän yksilöidyllä edunvalvontavaltuutuksella on mahdollista antaa valtuutetulle oikeus toimia myös sellaisissa asioissa, joiden hoitaminen ei edunvalvojan toimesta onnistuisi tai olisi erillisen luvan varaista.
Edunvalvontavaltuutettu Edunvalvontavaltuutettu on valtuuttajan itsensä määräämä henkilö, joka edustaa valtuuttajaa niissä asioissa, jotka on yksilöity valtakirjassa.Laki edunvalvontavaltuutuksesta 2 §. Edunvalvontavaltuutettu on aina luonnollinen henkilö.Laki edunvalvontavaltuutuksesta 3 §. Valtuutettu osoittaa kelpoisuutensa edunvalvontavaltakirjalla ja holhousviranomaisen vahvistamispäätöksellä. Valtakirja laaditaan valtuuttajan vielä ollessa toimintakykyinen. Valtuutus tulee voimaan kun valtuuttaja on tullut kykenemättömäksi huolehtimaan niistä asioistaan, joita valtuutus koskee, ja holhousviranomainen on vahvistanut sen.Laki edunvalvontavaltuutuksesta 6, 10 ja 24 §.
Itsemääräämisoikeuden kannalta edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain keskeisiä elementtejä ovat: valtuuttaja itse määrää valtuutetun, valtuuttaja itse määrittelee ne asiat, jotka kuuluvat valtuutuksen piiriin, ja valtuuttaja itse voi vaikuttaa siihen kuinka intensiivisesti holhousviranomainen valvoo valtuutetun toimintaa.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Edunvalvontavaltuutuksen polku - Lexly.fi
Luokka:Henkilöoikeus