pienoiskuva|Akatemiantori ja rakennuksia tuomiokirkon kehämuurissa. Edessä oleva kivitalo sisälsi Turun akatemian anatomiasalin ja kemian laboratorion, sen takana on Turun akatemian päärakennus. Vuonna 1802 akatemialle valmistuivat uudet tilat vasemmalla näkyvälle tontille. Carl Peter Hällströmin laveeraus, 1795. Daniel Achrelius (1644 Turku – 23. huhtikuuta 1692 Turku) oli Turun akatemian kaunopuheisuuden professori vuosina 1679–1692. Achrelius oli kiinnostunut myös luonnontieteistä ja politiikasta ja oli arvostettu runoilija. Hänet tunnetaan Turun akatemian etevimpiin kuuluvana professorina 1600-luvulla.Klinge ym. 1987, s. 594

Perhetausta ja koulutus ja työura Achreliuksen suku oli lähtöisin Ruotsin Hälsinglandista. Hänen isänsä Erik Achrelius (1604–1670) oli Turun Akatemian lääketieteen professori 1640–1670, ja äiti oli piispan ja akatemian sijaiskanslerinSuomen kansallisbiografia 8, s. 387 Iisakki Rothoviuksen tytär Margaretha.

Daniel Achrelius valmistui ylioppilaaksi 1662. Hän aloitti samana vuonna opinnot Turun Akatemiassa ja valmistui maisteriksi 1672. Sitä ennen oli jo alkanut hänen uransa Turun akatemian palveluksessa.

Työura ja toiminta akatemiassa Otollinen perhetausta antoi vauhtia Daniel Achreliuksen uralle Turun akatemiassa. Vuonna 1669 hänet valittiin akatemian sihteeriksiKlinge ym. 1987, s. 174 ja filosofisen tiedekunnan apuopettajaksi, edelleen deposiittoriksi vuonna 1671, sihteeriksi ja filosofisen tiedekunnan apulaiseksi 1673–79 ja promoottoriksi 1688. Kaunopuheisuuden professori hänestä tuli vuonna 1679, kun hänen edeltäjänsä ja opettajansa Martin Miltopaeus kuoli kesäkuussa 1679. Akatemian rehtorina hän toimi 1687–1688.

Achreliuksen johdolla valmistui 69 väitöskirjaa. Monet näistä olivat tuon ajan tapaan nimellisistä väittelijöistä huolimatta Achreliuksen itsensä kirjoittamia. Achreliuksen oppikirja- ja väitöskirjatuotannon merkitys on nykyään vain tieteenhistoriallinen.

Akateemisella urallaan Achrelius joutui usein vaikeuksiin. Vuonna 1668 kaksi opiskelijaa syytti häntä kunnianloukkauksesta, ja Achrelius joutui maksamaan sakkoja. Vuonna 1676 Achreliuksen ruodittua kirkon epäkohtia varakansleri Johannes Gezelius vanhempi erotti hänet virasta. Konsistorin ansiosta hän sai kuitenkin vuoden kuluttua asemansa takaisin.

Luonnontieteet Achreliuksen teos Maailmantutkiskeluja (Contemplationes mundi libri tres) ilmestyi kolmena vihkona vuosina 1678–1682. Teoksessa Achrelius esitti sellaisia kartesiolaisia ajatuksia luonnontieteistä ja fysiikasta, jotka poikkesivat vallitsevasta kaavamaisesta jumalakeskeisestä maailmankuvasta. Lintuja koskevia katkelmia Achreliuksen teoksesta on julkaistu teoksessa Suomen lintutieteen synty.Lehikoinen ym. 2009, s. 91–97

Achrelius joutui kirjasta riitoihin muiden oppineiden kanssa, ja akatemian dekaani Ericus Fallander yritti kieltää teoksen julkaisemisen, mutta lopulta se todettiin nuorisolle soveliaaksi.Klinge ym. 1987, s. 562 Kirjan julkaiseminen merkitsi uusien ajatusten esiintuloa kaavaoppisessa akatemiassa. Descartesin (1596–1650) opit tulivat akatemiassa tutummiksi vasta 1690-luvulla.Klinge ym. 1987, s. 563 Achreniuksen kirjassa esiteltiin ensimmäisen kerran verenkierto-oppia ja kartesiolaista ideaa sielun vaikutuksesta ruumiiseen käpyrauhasen kautta.Klinge ym. 1987, s. 582

Runous, puhetaito ja politiikka Kaunopuheisuus ja runous liitettiin 1600-luvulla moraaliin ja politiikkaan, ja niitä pidettiin kiinteänä osana aatelis- ja virkamieskasvatusta. Ne olivat olleet myös lähellä akatemian perustajan Pietari Brahen sydäntä.Klinge ym. 1987, s. 589 Achrelius julkaisi vuonna 1687 latinankielisen puheaidon oppaan Oratoria, pienen latinan oppikirjan 1692 sekä 160-sivuisen kirjeiden laatimisoppaan Epistolarum conscribendarum forma et ratio vuonna 1689. Kirjeiden laadinnan opetus kuului kansliauralle pyrkivien aatelisnuorukaisten opetukseen ja sisälsi myös poliittista pohdintaa, missä Achrelius konservatiivisesti korosti perinnöllistä kuningasvaltaa.Klinge ym. 1987, s. 595

Achrelius oli taitava latinankielisenä puhujana ja ruotsinkielisenä runoilijana. Hänet tunnustettiin koko akatemian parhaaksi latinankielisen puhetaidon, eloquentian, taitajaksi. Häneltä on jäänyt paljon painettuja puheita, pääosin parentaatioita eli muistopuheita jonkun tunnetun vainajan kunniaksi. Varsinaisia parentaatioita tunnetaan 14. Tämän lisäksi hän piti seitsemän onnittelupuhetta. Merkittävimmän onnittelupuheensa, Scientiarum magnes, hän esitti vuonna 1690 kuningas Kaarle XI:n 35-vuotissyntymäpäivänä, joka samalla oli Turun akatemian 50-vuotisjuhla. Tässä puheessa Achrelius kuvasi, miten akatemian perustamisen avulla Suomi oli nostettu barbariasta tavalla, joka jätti jälkeensä Juudean, Kreikan ja Italian saavutukset. Klinge ym. 1987, s. 458

Achrelius kirjoitti 110 onnittelua eli gratulaatiota väitöskirjoihin. Achrelius oli Suomen taitavin barokkiajan tyylillisen erikoisuuden, kivityylin, harrastaja. Kivityylissä eripituiset rivit vuorottelivat symmetrisesti ja jokainen rivi tai rivipari sisälsi ajatuksellisen tai syntaktisen kokonaisuuden.

Daniel Achrelius oli akatemian ensimmäinen ruotsinkielinen runoilija. Vanhimmat runoista olivat hautarunoja, kuten Turun hovioikeuden presidentille Ernst Johan Creutzille vuonna 1685 ja piispa Johannes Gezelius vanhemmalle vuonna 1690 laaditut muistorunot. Achreliuksen runomitta oli useimmiten aikakauden suosima aleksandriini, kieli oli epätasaista ja paikoin kankeaa ja tyyli vailla poeettista fantasiaa. Runojen sisältö tavallisesti ylisti hyveitä ja tuomitsi paheita. Aikoinaan Achreliuksen runollista merkitystä pidettiin vähäisenä, mutta nykyään hän on saanut arvostusta aikakautensa edustajana. Viimeisinä vuosinaan Achrelius julkaisi neljä laajaa ruotsinkielistä opetusrunoelmaa, jotka käsittelivät aateliskasvatukselle sopivia aiheita. Klinge ym. 1987, s. 596

Achrelius luopui ajatuksesta julkaista kirjaa valtio-opista, sillä kehitys oli johtamassa yhä jyrkempään yksinvaltaan ja kartesiolaisia ajatuksia alettiin vainota. Valtiollisen absolutismin kannalta kansalaisen roolin korostaminen ei ollut ajankohtaista. Klinge ym. 1987, s. 595

Teoksia Contemplationum mundi libri tres (1682) Oratoria (1687) Epistolarum conscribendarum forma et ratio (1689) Verborum Latini sermonis differentiae (1692).

Lähteet

Raija Sarasti-Wilenius: “Noster eloquendi artifex”. Daniel Achrelius’ Latin Speeches and Rhetorical Theory in Seventeenth-Century Finland (Ph.D. thesis), Helsinki.

Viitteet

Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Turun akatemian professorit Luokka:Vuonna 1644 syntyneet Luokka:Vuonna 1692 kuolleet