thumb|235px|N-asetyylineuramiinihappo eli sialihappo thumb|235px|Influenssa A N9 neuraminidaasin ja sen inhibiittori 2-deoksi-2,3-dehydro-N-asetyylineuramiinihapon kompleksin kristallografinen rakenne Neuraminidaasit eli sialidaasit ovat glykosidihydrolaasientsyymejä, jotka halkaisevat neuramiinihappojen glykosidisidoksia. Neuraminidaasientsyymejä on paljon ja niitä esiintyy monissa organismeissa. Yleisesti tunnetuin neuraminidaasi on virusten pinnan neuraminidaasi, joka on oseltamiviiri ja tsanamiviiri nimisten influenssainfektiolääkkeiden vaikutuskohde. Influenssavirusten pinnalta löytyviä neuraminidaaseja käytetään usein antigeenideterminantteina eli epitooppeina. Jotkut influenssavirusten neuraminidaasit antavat virukselle enemmän virulenssia kuin toiset neuraminidaasit. Nisäkässolujen neuraminidaaseilla on monia tehtäviä. Ainakin neljä nisäkäsneuraminidaasihomologia on kuvattu ihmisen genomissa.
Virusten neuraminidaasit katalysoivat vastavalmistuneiden virionien ja isäntäsolun reseptorien terminaalisten sialihappotähteiden hydrolyysiä. Virusten neuraminidaasien aktiviteetteihin kuuluvat viruspartikkeleiden kulkeutumisen avustaminen hengitysteiden liman läpi ja virionin tuottamien jälkeläisten poistumisen avustaminen infektoituneesta solusta.
Reaktio On olemassa kaksi neuraminidaasipääluokkaa, jotka halkaisevat joko ekso- tai endopolysiaalihappoja: Terminaalisten sialihappotähteiden α-(2→3)-, α-(2→6)-, α-(2→8)-glykosidisidosten eksohydrolyysi Oligo- tai poly(siaali)happojen (2→8)-α-sialosyylisidosten endohydrolyysi
Alatyypit Swiss-Prot listasi 18. lokakuuta vuonna 2006 jo 137 neuraminidaasityyppiä eri lajeista. Influenssaneuraminidaaseista tunnetaan yhdeksän alatyyppiä; kaikkia yhdeksää alatyyppiä löydetään yleisesti lintujen influenssaviruksista, mutta nisäkkäiden influenssaviruksista löydetään vain tiettyjä alatyyppejä. Ihmisistä ja sioista löydetään yleisesti vain N1 ja N2 alatyyppejä. Influenssavirusten eri alatyyppien neuraminidaaseille on ominaista serologisen ristireaktiivisuuden puuttuminen ja noin 50 prosentin aminohapposekvenssihomologia. Virusten, alkueläinten, sienten, lintujen ja nisäkkäiden lisäksi neuraminidaaseja on myös bakteereissa, joissa ne ovat tärkeitä patogeenisyyden kannalta.
Rakenne Influenssaneuraminidaasit ovat homotetrameerisia glykoproteiineja ja ne esiintyvät sienen muotoisina ohutvartisina projektioina influenssaviruksen pinnalla. Neuraminidaasin kokonaismolekyylipaino on noin 240 kDa, josta sienimäisen pääosan osuus on noin 200 kDa. Ohut varsiosa ankkuroi neuraminidaasin viruksen kalvoon. Molekyylin pää on täysin vastuussa neuraminidaasin entsymaattisesta aktiivisuudesta.
Katso myös Hemagglutiniini Influenssavirus
Lähteet
Aiheesta muualla Kuvia neuraminidaaseista
Luokka:Virologia Luokka:Hydrolaasit