pienoiskuva|Saksalaiset monikäyttöiset liikennevalot, joissa on linja-autoille, raitiovaunille sekä polkupyörille omat opastimet. Liikennevalo-ohjausta käytetään liikenteen ohjaamiseen sujuvuuden ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Liikennevaloja käytetään tavallisesti risteyksissä, mutta usein muuallakin esimerkiksi mahdollistamaan jalankulkijoille turvallinen tien ylitys. Liikennevalojen perusosat ovat liikennevalokoje, -opastimet, -pylväät ja ilmaisimet sekä eri osat yhdistävä kaapelointi. Valojen värit ovat yleensä punainen, keltainen ja vihreä. Liikennevalojen ohjauskojeen sijainti määräytyy käytettävän laitteiston mukaan: usein se on ulkona lähellä valoja. Keskusohjaus- ja kaukokäyttötietokoneet taas ovat yleensä valoista huolehtivalla toimistolla. Suomessa liikennevaloja hoitavat lähinnä kaupungit ja kunnat; pieni osa valoista on ELY-keskusten hoidossa.
Yleistä right|pienoiskuva|Itä-Berliinin liikennevaloissa kuvattu hattupäinen mies Ampelmännchen on saanut Saksassa legendaarisen maineen.
Suomessa on liikennevaloasetuksessa määrätty, että liikennevaloja saadaan käyttää vain tieosuuksilla, joilla suurin sallittu nopeus on enintään 70 km/h. Valo-ohjatulla suojatiellä suurin sallittu nopeus saa olla enintään 60 km/h.Valtioneuvoston asetus liikenteenohjauslaitteiden käytöstä (20.5.2020/379): 3§ Liikennevaloista varoitetaan tarvittaessa liikennemerkillä A23. Sitä käytetään, jos liikennevaloja ei voida helposti havaita tarpeeksi kaukaa tai jos niiden sijainti on poikkeuksellinen taikka jos valot ovat ensimmäiset lähestyttäessä tieosuutta tai aluetta, jolla on useammat liikennevalot.Valtioneuvoston asetus liikenteenohjauslaitteiden käytöstä (20.5.2020/379): 32§
Liikennevalot ovat myös liikenteen hallinnan apuväline, koska niillä voidaan vaikuttaa esimerkiksi liikennemääriin ja tiellä liikkujien reitinvalintaan liikenneverkolla. Liikennevalojen rakentaminen vähentää onnettomuusriskiä 30 prosenttia. Liikennevaloilla voidaan turvallisuuden lisäksi parantaa myös tasapuolisuutta: vilkkaalle pääväylälle sivusuunnalta liittyminen tai väylän ylittäminen suojatietä pitkin olisi usein toivotonta ilman liikennevaloja. Toisinaan liikennevaloja parempi vaihtoehto on kiertoliittymä. Kiertoliittymissä vakavien onnettomuuksien riski on pieni, ja niiden välityskyky voi samoilla kaistamäärillä olla suurempi kuin liikennevaloristeyksissä. Esimerkiksi hollantilaisessa Drachtenin kaupungissa on projektina poistaa kaupungista kaikki liikennevalot, ja niitä on vaihdettu esimerkiksi kiertoliittymiin. Seurauksena on ollut muun muassa liikennekuolemien vähentyminen.
Valoille tehtäviä vuosittaisia kunnossapitotoimenpiteitä ovat normaalien tarkistusten lisäksi muun muassa lamppujen vaihto ja opastimien linssien pesu. Lakien ja asetusten lisäksi liikennevaloille vaatimuksia asettavat myös kansainväliset standardit.Esim. SFS-EN-12368 (Liikenteen valo-ohjauslaitteet. Opastimet.) ja SFS-EN-12675 (Liikenteen valo-ohjauskoje. Toiminnalliset vaatimukset.)
Historia Liikenteenohjausta tarvittiin jo ennen autojen yleistymistä. Aluksi liikennepoliisit ohjasivat risteyksissä hevoskärryjä ja muita tiellä liikkujia. Ensimmäinen liikennevalojen tapainen järjestelmä asennettiin Lontooseen vuonna 1868. Se oli kaasulla toimiva lyhty, jossa oli punainen ja vihreä valo samoin merkityksin kuin nykyäänkin. Laite oli käsikäyttöinen.
Tilanne paheni autojen ilmestyessä teille. 1910-luvulla Yhdysvalloissa syntyi liikennevaloista useita versioita, joista monille ei kylläkään haettu patenttia. Osassa oli vain punainen ja vihreä valo, osassa luki "Stop" ja "Go". Paikallinen poliisi William L. Potts Detroitista päätti tarttua ongelmaan ja kehittää rautateillä jo käytössä olevista opastimista oman version tieliikenteelle. Yhtenä haasteena oli se, että junat liikkuvat vain suoria linjoja pitkin, ajoneuvot taas moniin suuntiin. Potts kuitenkin kokosi toimivat liikennevalot rautatiellä käytetyistä punaisesta, keltaisesta ja vihreästä valosta sekä johdosta ja sähköisestä säätöjärjestelmästä. Ne asennettiin Detroitiin vuonna 1920, ja vuoden kuluttua kaupungissa oli jo 15 liikennevalot.
Samoihin aikoihin Clevelandissa Ohiossa keksijä Garrett Morgan mietti, miten liikennevirtoja voitaisiin säädellä. Hän kehitti sähköisen ja automaattisen liikennevalojärjestelmän. Morganin liikennevalot näyttivät enemmän nykyään rautateiden risteyksissä sijaitsevilta semaforeilta kuin nykyisiltä liikennevaloilta. Vuonna 1918 haettiin ensimmäisille liikennevaloille patentti Yhdysvalloissa. Morganin patentin osti General Electric Corporation, joka saikin monopoliaseman liikennevalojen rakentamiseen.
Suomessa Hankkijan talon edustalla alkoi 27. lokakuuta 1925 toimia vihreää, keltaista ja punaista vilkkuvaa valoa näyttänyt kaasukäyttöinen Aga-"liikenneloisto".Liikenneloisto Hankkijan edustalla, Iltalehti, 27.10.1925, nro 248, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 26.10.2025Liikenneloisto Hankkijan edustalla, Suomen Sosialidemokraatti, 27.10.1925, nro 248, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 26.10.2025Tulevaisuuden liikenneloistoja Helsingin katujen kulmissa, Uusi Suomi, 25.9.1925, nro 220, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 26.10.2025
Suomeen liikennevalot tulivat 1900-luvun puolivälissä. Helsinkiin asennettiin Suomen ensimmäiset valot Aleksanterinkadun ja Mikonkadun risteykseen 5. lokakuuta 1951. Toisena kaupunkina Suomessa liikennevalot tulivat käyttöön Turussa kauppatorin laidalle vuonna 1957. Tampereelle liikennevalot asennettiin kolme vuotta myöhemmin Itsenäisyydenkadun ja Tammelan puistokadun risteykseen. Vantaan ensimmäiset liikennevalot asennettiin vuonna 1973 Tikkurilan Kielotielle.
Värit ja niiden merkitys Yleistä pienoiskuva|Ajoneuvoliikenteen valot Englannin Warringtonissa. Ajoneuvojen liikennevalo-opastin muodostuu kolmesta valoaukosta, joiden värit ylhäältä alaspäin ovat: punainen keltainen vihreä
Liikennevalo-opastin voidaan sijoittaa myös vaakatasoon siten, että punainen valoaukko on vasemmalla. Opastin voi koostua myös vain yhdestä tai kahdesta valoaukosta. Opastimien eri tiloja nimitetään opastinkuviksi. Esimerkiksi "vihreä opastinkuva" tarkoittaa, että vain opastimen vihreä valoaukko on valaistuna. Nuolen muotoisilla opastinkuvilla ohjataan yleensä kääntyviä ajosuuntia. Valoaukon halkaisija on ajoneuvoliikenteen valoissa 200 tai 300 mm,Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 7. luku, 41§ joista 200 mm on yleisempi. Pienissä toisto-opastimissa ja polkupyöräopastimissa valoaukon halkaisija on 80 mm.
Liikennevalojen vaihtumisjärjestys on Suomessa ja monissa muissa maissa seuraava: punainen – punainen ja keltainen – vihreä – keltainen – punainen. Joissakin maissa, esimerkiksi Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa valo vaihtuu punaisesta suoraan vihreäksi. Punaisen opastinkuvan aikana ajoneuvon kuljettaja ei saa ohittaa pääopastinta eikä pysäytysviivaa.Tieliikenneasetus (5.3.1982/182): 4. luku, 22§ Liikennevaloissa saadaan ajaa päin punaista vain, jos takana on hälytysajoneuvo, joka ei muuten pääsisi jatkamaan matkaansa.Tieliikennelaki (3.4.1981/267): 2. luku, 6§ Yhdysvalloissa on New York Cityä lukuun ottamatta liikennevaloissa lupa kääntyä pysähtymisen jälkeen oikealle, vaikka punainen valo palaisi – kunhan kääntyjä ottaa huomioon muut tiellä liikkujat. Poikkeuksena ovat risteykset, joissa tämä erikseen kielletään "No turn on red" -lisäkilvellä. Vastaavasti New York Cityssä oikeudesta kerrotaan lisäkilvellä, jossa lukee "Turn right on red".
Punakeltainen opastinkuva, jossa punainen ja keltainen valo palavat yhtä aikaa, kertoo että valo vaihtuu kohta vihreäksi. Ne palavat 1–1,5 sekuntia.Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 2. luku, 16§ Vihreän opastinkuvan aikana pysäytysviiva saadaan ohittaa ja liittymään ajaa väistämissääntöjä noudattaen. Esimerkiksi risteyksessä kääntyvän ajoneuvon pitää väistää jalankulkijoita ja vasemmalle käännyttäessä myös mahdollisesti vastaantulevaa liikennettä. Keltaisen opastinkuvan aikana pysäytysviiva tai pääopastin saadaan ohittaa vain, jos ajoneuvo on jo ehtinyt niin pitkälle, ettei sitä voida turvallisesti pysäyttää ennen niitä. Keltaisen valon kesto on nopeusrajoituksesta riippuen 3–5 sekuntia, nopeuksissa 40–50 km/h kolme sekuntia, nopeudella 60 km/h 4 sekuntia ja nopeudesta 70 km/h ylöspäin 5 sekuntia. Lisäopastimissa eli nuolivaloissa on hieman poikkeava vaihtuminen: Esimerkiksi kaksiaukkoinen lisäopastin vaihtuu seuraavassa järjestyksessä: pimeä – vihreä – keltainen – pimeä.
Venäjällä on liikennevaloissa usein alla vihreä numeronäyttö, joka näyttää sekunteina, kauanko vihreä valo vielä palaa. Punaisilla ja keltaisilla valoilla tämä näyttö on pimeänä.
Erikoistapauksia Vilkkuva keltainen opastinkuva (keltavilkku) kertoo, että valo-ohjaus on tilapäisesti poissa käytössä.Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 2. luku, 17§ Syynä voi olla vaikkapa tekninen vika tai hälytysajoneuvo-ohjaus. Valot on ohjelmoitava siten, että jos punainen lamppu rikkoutuu jostakin opastimesta (ei koske kaikkia yksittäisiä toisto-opastimia), valo-ohjaus siirtyy keltavilkulle.Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 7. luku, 42§ Kun valot vilkkuvat, on noudatettava erityistä varovaisuutta.Tieliikenneasetus (5.3.1982/182): 4. luku, 23§ Tällöin liittymässä noudatetaan liikennemerkkejä ja normaaleja väistämissääntöjä. Pohjois-Amerikassa vähemmän liikennöidyissä risteyksissä liikennevalot kytketään usein yöaikaan joko kelta- tai punavilkulle. Keltavilkkua lähestyttäessä on noudatettava erityistä varovaisuutta ja risteyksen saa ylittää pysähtymättä. Punavilkku tarkoittaa käytännössä samaa asiaa kuin stop-merkki, eli risteyksen saa ylittää pysähtymisen jälkeen. Liikennevalot pyritään suunnittelemaan ja rakentamaan siten, että ne voivat olla aina käytössä. Liikennevalot voidaan kuitenkin harkinnan mukaan kytkeä pois päältä esimerkiksi yöksi siten, että kaikki opastimet ovat pimeinä. Valkoiset rastit valoaukkojen päällä kertovat, että liikennevalot ovat rakenteilla tai kunnostettavina eivätkä ne näin ollen ole käytössä. Jos ajoneuvo-opastimet eivät ole käytössä, myös jalankulkijaopastimien on oltava sammutettuina.Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tieliikenteen liikennevaloista (15.11.2001/1012): 2. luku, 21§
Joissakin tapauksissa saatetaan asentaa ajokaistojen yläpuolelle erikoisvalot neuvomaan kaistojen käytössä:Tieliikenneasetus (5.3.1982/182): 4. luku, 27§ punainen risti kertoo kaistan olevan suljettu keltainen vilkkuva vinon nuolen muotoinen valo kertoo, että edessäpäin kaista on suljettu tai valo vaihtumassa punaiseksi, joten ajoneuvon kuljettajan pitää siirtyä kaistalle, jonka yläpuolella palaa vihreä valo vihreä alaspäin suunnattu nuolivalo kertoo kaistan olevan käytössä
Japani ja sininen valo Japanissa käytetään vihreän valon tilalla sinistä valoa, eli valojen värit ovat ylhäältä alas luettuna:
punainen keltainen sininen.
Tämä johtuu siitä, että japaniksi sama sana tarkoittaa sekä vihreätä että sinistä. Lisäksi vaaka-asentoon laitettaessa sininen, joka normaaliasennossa on alhaalla, on vaaka-asennossa yleensä vasemmalla, jolloin punainen jää oikealle, eurooppalaisesta systeemistä poiketen. Japanilainen systeemi voi olla enemmän eduksi punavihersokeille, sillä japanilaisessa systeemissä ei ole punaista ja vihreätä valoa samassa.https://www.rd.com/article/heres-japan-blue-traffic-lights/
Punaisia valoja päin ajaminen pienoiskuva|left|Ajoneuvo- ja raitiovaunuliikennevalot Helsingin Kalliossa. pienoiskuva|Turkmenistan.