Anderson da Silva (s. 14. huhtikuuta 1975), joka tunnetaan myös nimellä Anderson "The Spider" Silva, on brasilialainen vapaaottelija. Hän on otellut keski- ja alemmassa raskaassasarjassa ja oli Ultimate Fighting Championshipin keskisarjan mestari vuodesta 2006 aina vuoteen 2013 saakka. Seitsemällätoista peräkkäisellä voitollaan Silvalla on nimissään kaikkien aikojen pisin voittoputki UFC:ssa ja hänen 10 menestyksellisen mestaruuspuolustusten sarjansa on organisaation historian pisin. Arvostettu vapaaottelusivusto Sherdog sekä Yahoo Sports arvioivat Silvan vuonna 2012 maailman parhaaksi vapaaottelijaksiSherdogcoms Pound for Pound To 10 Sherdog.com ja UFC:n presidentti Dana White on kutsutunut Silvaa modernin vapaaottelun historian parhaaksi ottelijaksi.
Vapaaottelu-ura Lapsuus ja nuoruus Anderson Silva syntyi 14. huhtikuuta 1975 São Paulossa ja oli neljästä lapsesta keskimmäinen. Andersonilla oli vaikeuksia kotona asuessaan, mutta hän muutti nuorena Curitibaan tätinsä ja enonsa luokse, joka toimi kaupungissa poliisina. Silva eli paljon elämäänsä kotinsa ja perheensä ulkopuolella, vaikka ei sekaantunutkaan jengielämään tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen, mikä oli hänen asuinalueellaan kuitenkin hyvinkin yleistä. Näillä seuduilla hän myös kiinnostui kamppailulajeista. Hän alkoi ystävystyä lähistön lasten kanssa, joiden perheillä oli varaa viedä lapsensa opettelemaan brasilialaista jujutsua. Pian he alkoivat opettaa perusteita myös nuorelle Andersonille. Silva itse kertoo, että se ei ollut varsinaisesti ohjattua tai virallista harjoitusta, mutta uskaltaa sanoa harjoittelunsa alkaneen tästä. Andersonin oltua noin kolmetoistavuotias hänen perheellään oli vihdoin varaa viedä hänet harjoittelemaan taekwondoa. Runsas puoli vuotta myöhemmin hänen ollessaan neljätoista hän pääsi aloittamaan Capoeiran harjoittelun koulussa, joka harjoitteli aina kaduilla, puistoissa ja muissa ulkotiloissa. Andersonin oli helppo päästä mukaan, koska hyväntahtoisen mestarin tarkoitus oli saada lapsia ja nuoria pois kaduilta tekemään jotain hyödyllistä, mutta hän ei vaatinut heiltä muuta vastineeksi kuin, että hän saisi heidät oppilaikseen. Vielä viisitoista-vuotiaana Silva kuuli eräältä ystävältään, jonka kanssa tämä kävi harjoittelemassa taekwondoa, että hän käy mielellään harjoittelemassa myös thainyrkkeilyä, sillä sen pitäisi olla hyvä vastapaino taekwondolle. Silva kiinnostui ajatuksesta ja alkoi työskennellä itse, jotta voisi mennä myös harjoittelemaan thainyrkkeilyä. Kuusitoistavuotiaana Silvalla oli tarpeeksi varaa ja alkoi harjoitella thainyrkkeilyä ja länsimaista nyrkkeilyä toisella salilla. Vaikka Silva hyödyntääkin parhaiten thainyrkkeilyä ja on muutenkin kaikin puolin parempi pystyssä, hän alkoi harjoitella myös vapaaottelu-uransa alussa viimein virallisesti brasilialaista jujutsua sekä judoa, joissa Antonio Rodrigo Nogueira myönsi Silvalle mustat vyöt vuonna 2006 tämän ollessa 31-vuotias.
Uran alku: 1997-2002 Silva aloitti ammattilaisvapaaottelijan uransa Brasiliassa voittamalla kaksi ottelua vuonna 1997. Kahden vuoden kilpailutauon jälkeen hän kärsi ensimmäisen tappionsa toukokuussa 2000 Luiz Azeredoa vastaan. Sen jälkeen hän avasi vuoteen 2003 kestäneen yhdeksän ottelun voittoputken. Vuosina 2002 Silva otteli sekä kotimaansa vale tudo -otteluissa että japanilaisessa Shooto-organisaatiossa. Toisessa Shooto-ottelussaan Silva voitti organisaation keskisarjan mestarin, Hayato Sakurai. Tappio oli Sakurain uran ensimmäinen ja katkaisi 20 ottelua jatkuneen voittoputken.
Pride, Cage Rage, Rumble on the Rock: 2003-2006
Toukokuusta 2002 kesäkuuhun 2003 Silva otteli neljästi Pride -organisaatiossa Japanissa. Pridessa Silva kohtasi siihenastisen uransa nimekkäimmän vastustajan, entisen UFC:n välisarjan mestarin Carlos Newtonin, jonka tyrmäsi polvella päähän maaliskuussa 2003 Pride 25 -tapahtumassa. Saman vuoden kesäkuussa Silvan voittoputki katkesi Pride 26 -tapahtumassa, kun altavastaajana pidetty Daiju Takase pakotti hänet luovuttamaan kolmiokuristuksella.
Tappion jälkeen Silva voitti kolme seuraavaa otteluaan eri promootioissa. Kesäkuussa 2004 hän voitti aiemmin mm. Chuck Liddellia vastaan menestyneen Jeremy Hornin ja saman vuoden syyskuussa Silva voitti Cage Rage-promootion välisarjan mestaruuden Lee Murraylta. Silva kärsi seuraavan tappionsa palatessaan Pride-promootioon joulukuussa 2004, Ryo Chonanin pakotettua hänet luovuttamaan kiertävällä polvilukolla Shockwave 2004 -tapahtumassa. Vuonna 2005 Silva otteli vain kahdesti, puolustaen molemmilla kerroilla menestyksekkäästi Cage Rage -mestaruuttaan.
Tammikuussa 2006 Silva osallistui Rumble on the Rock -promootion 80-kiloisten turnaukseen. Ennakkosuosikkina pidetty Silva hävisi ensimmäisessä turnausottelussaan Yushin Okamille. Selällään ollut Silva potkaisi Okamia kasvoihin, kun tämän polvet olivat maassa, mikä tulkittiin sääntörikkomukseksi. Ottelun jälkeen Silva kertoi, ettei ollut tietoinen että kyseinen potku oli sääntörikkomus. Lisäksi hän syytti Okamia pelkuruudesta, koska tämä oli kieltäytynyt mahdollisuudesta jatkaa ottelua ja valinnut hylkäysvoiton..
UFC: Keskisarjan mestaruuden alkuvuodet: 2006-2008 Hävittyään Okamille Silva puolusti vielä kerran Cage Rage:n keskisarjan mestaruutta. Huhtikuussa 2006 UFC julkisti solmineensa sopimuksen Silvan kanssa. Hänen ensiesiintymisensä promootiossa tapahtui Ultimate Fight Night 5 -tapahtumassa sitkeänä pystyottelijana tunnettua, viiden ottelun voittoputkessa ollutta Chris "The Crippler" Lebeniä vastaan. Silva voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä 49 sekunnissa.
Vakuuttavan suorituksen ja yleisöpalautteen vuoksi Silva siirtyi suoraan haastamaan Rich Franklinin UFC:n keskisarjan mestaruudesta lokakuussa 2006 UFC 64 -tapahtumassa. Silva voitti mestaruuden ylivoimaisella suorituksella alle 3 minuutissa muay thai -tyylisen polvipotkun murrettua Franklinin nenän. Silvan ensimmäiseksi mestaruuspuolustukseksi suunniteltua ottelua Travis Lutterin kanssa UFC 67 -tapahtumassa helmikuussa 2007 pidettiin yleisesti pettymyksenä, sillä ottelua ei voitu käydä mestaruusvyöstä Lutterin tultua punnitukseen ylipainoisena. Silva voitti ottelun luovutuksella toisessa erässä. Vuonna 2007 hän puolusti mestaruuttaan vielä kahdesti, voittaen Nate Marquardtin UFC 73:ssa ja Rich Franklinin uusintaottelussa UFC 77:ssä.
Maaliskuussa 2008 Silva kohtasi hallitsevan Priden keskisarjan mestarin Dan Hendersonin UFC 82 -tapahtumassa. Ottelulla oli erityistä painoarvoa, sillä UFC:n omistajayhtiö Zuffa oli hiljattain ostanut Priden ja ottelun oli määrä yhdistää promootioiden keskisarjan mestaruudet. Kahdesti olympialaisissa painiin osallistuneen Hendersonin odotettiin hallitsevan ottelun mattokamppailuosuuksia mutta Silva voitti kuristuksella toisessa erässä. Heinäkuussa 2008 Silva puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi James Irviniä vastaan UFC Fight Night 14 -tapahtumassa.
UFC: Epätasaisten mestaruuspuolustusten kausi: 2008-2010
Voitettuaan Irvinin Silvan ura siirtyi erikoiseen laskusuhdanteeseen suoritusten, joskaan ei lopputulosten kannalta. Hän voitti mestaruuspuolustuksen Patrick Côtéta vastaan UFC 90 -tapahtumassa lokakuussa 2008, Côtén loukattua jalkansa ottelun kolmannessa erässä. Ottelun jälkeen media ja UFC:n presidentti Dana White kritisoivat Silvaa aiempaa huomattavasti passiivisemmasta ottelutyylistä. Silva puolustautui toteamalla, että oli pyrkinyt houkuttelemaan Côtén tekemään virheitä myöhemmissä erissä. UFC 97 -tapahtumassa , toukokuussa 2009, Thales Leiteksestä tuli ensimmäinen ottelija, joka selvisi UFC-häkissä täydet viisi erää Silvan kanssa. Mestari voitti ottelun tuomariäänin, mutta sai jälleen kritiikkiä passiivisesta ottelutyylistä ja yrityksistään provosoida Leites hyökkäämään.
Elokuussa 2009 Silva siirtyi kevyeen raskaaseen sarjaan kohdatakseen Forrest Griffinin UFC 101 -tapahtumassa. Silva hallitsi ensimmäisessä erässä tekniseen tyrmäykseen päättynnyttä ottelua täysin, lyöden Griffinin kolmasti maahan ja pitäen käsiään pitkiä aikoja alhaalla, väistellen pystyottelijana tunnetun Griffinin iskut pelkästään pään liikkeillä. Ottelun jälkeen Griffin poistui häkistä juosten ennen virallista voittajan julistamista.
Silvan oli seuraavaksi määrä palata keskisarjaan puolustamaan mestaruuttaan Vitor Belfortia vastaan. Alustavasti ensin UFC 108 ja sitten UFC 109 tapahtumaan suunniteltu ottelu peruuntui, koska Silva ei toipunut leikkauksesta odotetussa aikataulussa. Kohtaaminen sovittiin uudelleen UFC 112:een, mutta tällä kertaa Belfort loukaantui ennen ottelua. Hänen tilalleen Silvaa vastaan asettui Demian Maia. Huhtikuussa 2010 käyty ottelu sai kautta linjan negatiiviset arviot. Silva hallitsi kahta ensimmäistä erää nopeilla, yksittäisille iskuilla, antamatta Maialle mahdollisuuksia vastahyökkäyksiin. Kolmessa viimeisessä erässä Silva tyytyi kiertämään vastustajaansa ja pilkkaamaan tätä suullisesti sekä mm. riiputtamalla käsiään alhaalla ja ottamalla tanssiaskelia, paeten joka kerran kun Maia hyökkäsi. Silva voitti ottelun tuomariäänin. Dana White, joka yleensä pukee mestaruusvyön ottelijan päälle henkilökohtaisesti, jätti tämän tekemättä omien sanojensa mukaan ensimmäistä kertaa, ja poistui häkin ääreltä 4. erän aikana. Ottelun jälkeen Silva pyysi suoritustaan anteeksi.
UFC: 2010-
Elokuussa 2010 Silva kohtasi Chael Sonnenin UFC 117 -tapahtumassa. Ottelu oli Silvalle hänen UFC-uransa haasteellisin. Sonnen onnistui horjuttamaan Silvaa lyönneillä ja viemään tämän mattoon, missä hän tyypilliseen tapaansa hyökkäsi väsymättä lyönneillä Silvan guardista. Paljon kertovana tilastotietona Sonnen löi Silvaa ottelun aikana onnistuneesti 320 kertaa, kun tätä oli yhteensä lyöty kaikkien aikaisempien UFC-otteluidensa aikana vain 208 kertaa. Viidennen ja viimeisen erän puolivälissä Sonnen johti kaikkien arvostelutuomareiden pisteissä, mutta ajassa 3:25 Silvan onnistui lukita kolmiokuristus-käsivarsilukkoyhdistelmä, joka pakotti Sonnenin luovuttamaan.
Ottelun jälkeen Silva kertoi loukanneensa kylkiluunsa ennen ottelua, harjoitellessaan judon olympiavoittaja Satshi Ishiin kanssa, ja loukkaantuminen oli haitannut Sonnenin maahanvientiyritysten torjuntaa. UFC:n presidentti Dana White ilmoitti Silvan ja Sonnenin kohtaavan välittömästi uudelleen. Sonnenin näytteestä löytyi kuitenkin Kalifornian urheilukomission testeissä raja-arvot ylittävä testosteroni-epitestosteroni-suhde, joka viittasi doping-rikkeeseen. Sonnen puolustautui lääkärintodistuksella, joka määräsi hänelle testosteronipistoksia normaalin hormonitason ylläpitämiseksi. Urheilukomission tutkimuksen lopputulos oli doping-rikkeen osalta vapauttava, mutta Sonnenin katsottiin rikkoneen ilmoitusvelvollisuuttaan ja valehdelleen komissiolle. Näin ollen Silvan ja Sonnenin ottelun tulosta ei muutettu, mutta Sonnen sai väliaikaisen kilpailukiellon.
Silva kohtasi Vitor Belfortin lopulta helmikuussa 2011 UFC 126:ssa. Ottelu alkoi yli kaksi minuuttia pitkällä tunnusteluvaiheella. Lyhyen iskujen vaihdon jälkeen Silva yllätti Belfortin suoralla etupotkulla leukaan ja jatkoi lyönneillä maassa kunnes ottelu keskeytettiin ajassa 3.25. Tyrmäystappio oli Belfortin uran ensimmäinen.
UFC 134 -tapahtumassa elokuussa 2011 Silvaa vastaan asettui viimeinen hänet voittanut mies, Yushin Okami. Silva osoitti jälleen ylivoimaisuutensa, väistellen Okamin iskuja suojaus alhaalla ja voittaen vakuuttavasti teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.
UFC 134:n jälkeen Silva piti pitkän ottelutauon toipuakseen Okamia vastaan otellessaan saamastaan vammasta. Ottelutauon aikana Chael Sonnen ansaitsi mahdollisuuden mestaruusotteluun voittamalla Michael Bispingin. Silvan ja Sonnen toinen kohtaaminen oli määrä otella kesäkuussa 2012 Silvan kotimaassa Brasiliassa mutta logististen ongelmien vuoksi ottelu siirtyi UFC 148 -tapahtumaan Las Vegasiin.. Ottelun alla yleensä rauhallisesti julkisuudessa käyttäytyvä Silva vastasi Sonnenin suulliseen piikittelyyn poikkeuksellisen voimakkaasti, mm. uhkaamalla katkoa tämän hampaat ja töytäisemällä Sonnenia olkapäällään punnitustilaisuudessa .