Väinö Adolf Hannula (2. toukokuuta 1893 Turku – 14. elokuuta 1953 Turku) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SSTP:n kansanedustajana vuosina 1922–1923. Hän oli vangittuna poliittisista syistä vuosina 1923–1926, 1928 ja 1930–1934.
Elämä Nuoruusvuodet Väinö Hannulan vanhemmat olivat postinkantaja Kustaa Adolf Hannula (1866-1938) ja Anna Kaisa Eerikintytär (1854-1923). Hän kävi kansakoulun ja opiskeli myöhemmin Turun työväenopistossa. Turun Uimaseuraa edustanut Hannula oli nuorena lahjakas kilpauimari. Hän saavutti viestiuinnissa 4×50 metrin vapaauinnin SM-pronssia 1912 ja 4×200 metrin hopeaa 1914.
Postinkantajana työskennellyt Hannula liittyi Turun työväenyhdistykseen juuri ennen sisällissodan alkua tammikuussa 1918. Sodan aikana hän toimi lajittelijana kansanvaltuuskunnan postineuvoston alaisessa Turun pääpostissa. Hannula vangittiin toukokuussa ja passitettiin Turun vankileirille. Heinäkuussa Hannula sai kahden vuoden kuritushuonetuomion avunannosta valtiopetokseen, mutta armahduslakien nojalla se muutettiin kolmen vuoden ehdonalaiseksi ja hänet vapautettiin.
Sisällissodan jälkeen
Tuomion seurauksensa Hannula menetti virkansa postissa. Hän työskenteli aluksi sähkömiehenä ja lähti kommunistien järjestötoimintaan. Hannula kuului muun muassa kommunistien valtaaman sosialidemokraattisen nuorisoliiton Turun osaston hallitukseen sekä SSTP:n piiritoimikuntaan. Vuosina 1920-1921 hän työskenteli puolueen äänenkannattajan Suomen Työmiehen Turun konttorin hoitajana. Vuonna 1921 Hannula nousi Turun kaupunginvaltuustoon varajäsenenä ja 1922 hänet valittiin eduskuntaan. Hannula vaikutti myös osuustoimintaliikkeessä. Hän oli Osuusliike Tarmolan edustajiston jäsen sekä edusti liikettä KK:n ja OTK:n hallintoelimissä.
Hannula pidätettiin kesällä 1923 niin sanotun suuren kommunistijutun yhteydessä. Turun hovioikeus tuomitsi hänet lähes kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta. Hannula valittiin jäsenäänestyksellä Turun STPV:n ehdokkaaksi vuoden 1923 kunnallisvaaleissa, vaikka hän oli tuolloin vangittuna. Vaalitoimikunta hyväksyi Hannulan valitsijayhdistyksen muiden joukkoon kiistelyn jälkeen. Hän oli myös ehdokkaana vuoden 1924 eduskuntavaaleissa. Hannulan vankeusaikana Tammisaaren pakkotyölaitoksen viereisellä uimarannalla hukkui nuori helsinkiläinen nainen. Työväenjärjestöjen Tiedonantajan mukaan avunhuudot kuullut Hannula olisi halunnut rientää apuun, mutta vartijat estivät tämän vankilan sääntöihin nojaten. Hannula vapautui syyskuussa 1926.
Vapauduttuaan Hannula hoiti viranomaisten lakkauttaman Suomen Työmiehen seuraajaksi perustetun Työväenjärjestöjen Tiedonantajan Turun konttoria. Hänet vangittiin jälleen kevään 1928 laajoissa kommunistipidätyksissä. Turun hovioikeus vapautti Hannulan yli kolmen kuukauden tutkintovankeuden jälkeen ja hylkäsi syytteet toteennäyttämättöminä.
Keväällä 1930 Hannula valittiin Suomen Rakennustyöväen Liiton puheenjohtajaksi, kun järjestössä enemmistön muodostaneet kommunistit syrjäyttivät niin sanottuihin hoipertelijoihin lukeutuneen Uno Nurmisen. Samana kesänä Hannula pidätettiin Turun satamassa hänen ollessaan palaamassa Norjasta sikäläisen rakennustyöväen liiton edustajakokouksesta. Hannulan katsottiin osallistuneen kommunistisen liikeen laittomaan toimintaan ja noudattaneen Kominternin ohjeita. Hannulaa syytettiin myös yllytyksestä, kun hän oli puhunut Helsingissä järjestetyssä mielenosoituksessa äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen talonpoikaismarssia vastaan. Norjan matkansa yhteydessä Hannulan väitettiin osallistuneen ruotsalaisten kommunistien kanssa käytyihin neuvotteluihin. Marraskuussa 1930 Hannula tuomittiin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta. Hannula istui tuomionsa jälleen Tammisaaressa, jossa hän kuului poliittisten vankien keskuudestaan valitsemaan salaiseen vankilaneuvostoon ja osallistui heinäkuun 1933 nälkälakkoon.
Viimeiset vuodet Hannulan vapauduttua kommunistien toiminta oli lamaantunut. Hän ryhtyi pitämään romuliikettä Turussa ja esiintyi tittelillä liikemies. Sotavuosien jälkeen Hannula palasi kunnallispolitiikkaan SKDL:n riveissä. Vuonna 1945 hänet valittiin jälleen Turun kaupunginvaltuustoon. Vuosina 1946–1947 Hannula toimi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Hän oli myös Suomi–Neuvostoliitto-Seuran Turun piirijärjestön puheenjohtaja. Väinö Hannula kuoli 60-vuotiaana elokuussa 1953. Hänet on haudattu Turun hautausmaalle.
Perhe Väinö Hannulan puoliso Anni Emilia Hannula (1891-1876). Hän oli myös kommunistien edustajana Turun kaupunginvaltuustossa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen sosialistisen työväenpuolueen poliitikot Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:SKDL:ssä vaikuttaneet henkilöt Luokka:Turun kaupunginvaltuutetut Luokka:Suomalaiset ammattiyhdistysjohtajat Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Suomalaiset uimarit Luokka:Varsinais-Suomen vaalipiiri Luokka:Vuonna 1893 syntyneet Luokka:Vuonna 1953 kuolleet