pienoiskuva|Syndrooma on saanut nimensä Stendhalin (Marie-Henri Beyle) mukaan. Maalaus Olof Johan Södermark. Stendhalin syndrooma eli Firenzen syndrooma on epävirallinen diagnoosi, jolla tarkoitetaan voimakkaasta tai liiallisesta taide-elämyksestä aiheutuvaa, nykyään hyvin harvinaista oireyhtymää. Kokija hurmioituu erityisen pakahduttavasta taide-elämyksestä tai taide-elämyksistä (eritoten niitä paljon sisältävässä kohteessa, kuten Firenzessä) niin voimakkaasti että kokee mm. heikotusta, pahoinvointia, paniikkia, sekavuutta ja sydämentykytystä. Italialainen psykiatri Graziella Magherini nimesi oireyhtymän vuonna 1989 ranskalaisen kirjailijan Stendhalin mukaanTieteen kuvalehti Historia, 12/2013, s.23, joka kuvasi Firenzen-kokemustaan teoksessaan Rome, Naples et Florence. Magherini tapasi useita oireyhtymästä kärsiviä potilaita, erityisesti ulkomaisia matkailijoita.Arno Forsius: Stendhalin syndrooma eli taiteesta hurmioituminen
Katso myös Pariisin syndrooma
Lähteet
Aiheesta muualla Kortelainen, Anna: Stendhalin syndrooman arvoitus. Puhdasta onnea, kauneutta ja sattumaa. Duodecim 124 (2008): 23: 2714–2719
Yle Oppiminen: Stendhalin syndrooma Mikkonen, Kai: Totuus Stendhalin oireista. Parnasso 4/2018:46–51.
Luokka:Oireyhtymät Luokka:Psyykkiset sairaudet