Rothschild on kansainvälinen, saksanjuutalaista alkuperää oleva pankkiiri- ja liikemiessuku. Suvun perusti Mayer Amschel Rothschild (1744–1812), joka aloitti pankkitoimintansa Frankfurt am Mainissa 1700-luvun lopulla ja lähetti viisi poikaansa perustamaan pankkeja eri puolille Eurooppaa. Rothschildit keräsivät 1800-luvulla valtavan omaisuuden rahoittaessaan Euroopan hallituksia, kaivoksia ja rautateitä. Vaikka Rothschildien vaikutusvalta ja omaisuus ovatkin 1800-luvusta nykypäivään huomattavasti vähentyneet, heillä on yhä runsaasti varallisuutta sekä liiketoimintaa muun muassa pankki-, kaivos- ja viinialalla.
Historia Suvun ensivaiheet pienois|pysty|vasen|Mayer Amschel Rothschild (1744–1812). Rothschildin pankkiirisuvun perustaja Mayer Amschel Rothschild syntyi vuonna 1744 suvun ahtaasti asuttuun taloon Frankfurtin ylikansoitetussa juutalaiskorttelissa perheensä neljäntenä lapsena viidestä.Landes, s. 61 Hänen isänsä Amschel Moses työskenteli rahanvaihtajana ja silkkivaatekauppiaana. Mayerin isä kuoli vuonna 1755 ja äiti yhdeksän kuukautta myöhemmin, joten Mayerin täytyi ryhtyä hankkimaan oma elantonsa jo nuorena.Landes, s. 62 Nuoruudessaan Mayer teki töitä kauppiaana sekä keräsi ja myi harvinaisia kolikoita postimyynnillä. Sen myötä hän oppi tekemään kauppaa ja ylläpitämään suhteita ylhäisten ja ruhtinaiden kanssa.Landes, s. 64
pienois|oikea|Rothschildien talo Frankfurt am Mainin juutalaisghetossa. Mayer oli luultavasti sukunsa ensimmäinen, joka käytti yksinomaan nimeä Rothschild ('punakilpi'). Nimi on peräisin 1560-luvulla rakennetun suvun entisen talon nimestä. Mayerin sukupolveen asti suku oli käyttänyt myös nimeä Bauer. Nimi lausutaan saksaksi [ˈʁoːtʃɪlt], kuten ”rot Schild” mutta paino ensimmäisellä tavulla. Englanninkielisissä maissa Rothschild lausutaan yleensä [ˈɹɒθs.tʃaɪld], siis kuten ”Roth’s child” mutta paino ensimmäisellä tavulla.
Mayer Rothschild meni naimisiin vuonna 1770: avioliitosta syntyi viisi poikaa ja viisi tytärtä. Vartuttuaan lapset auttoivat Rothschildiä liiketoimissa: tytöt hoitivat paperityön ja pojat siirtelivät tavaroita. Rothschild pyrki myöhemmin pitämään suvun omaisuuden suvun hallussa ja määräsi siksi testamentissaan suvun ulkopuolelle naineet naiset perinnöttömiksi. Tämän seurauksena suvussa alettiin harjoittaa paljon serkusten välisiä avioliittoja. Vuoteen 1905 mennessä suvun 58 avioliitosta tasan puolet oli ollut serkusten välisiä. Rothschildien dynastian yhtenäisyys ja menestys perustui suurelta osin juuri Mayer Rothschildin patriarkaalisuuteen ja vaatimukseen siitä, että Rothschildien on aina naitava vain juutalaisia.Landes, s. 73–76
Mayer Rothschild sai suojelijakseen Hessen-Kasselin kruununprinssi Vilhelmin, joka teki hänestä vuonna 1769 hovifaktorinsa. Vilhelmistä tuli myöhemmin Hessenin rajakreivi ja vaaliruhtinas, ja hän antoi vähitellen raha-asiansa Rothschildin hoidettaviksi.Origins of the Business The Rothschild Archive. Viitattu 19.10.2019. Vuoteen 1796 mennessä Rothschildin omaisuus oli kasvanut nopeasti suureksi, kun hän oli ryhtynyt antamaan asiakkailleen luottoa, ja hänestä oli tullut yksi Frankfurtin rikkaimmista juutalaisista. Hän liittyi lainakonsortioihin ja hänestä tuli hovien rahoittaja; merkityksensä kasvun myötä hän sai myös käydä geton ulkopuolella maksullista lupaa vastaan.Landes, s. 65
Ranskan vallankumouksen aikana Rothschild hankki tarvikkeita Itävallan armeijalle brittiläisillä rahoilla ja toi maahan englantilaisia tekstiilejä.
1800-luku Pankkitoiminnan laajentaminen kansainväliseksi 1800-luvun vaihteessa Mayer Rothschild laajensi pankkitoimintaansa ympäri Eurooppaa ja lähetti viisi poikaansa perustamaan pankit Frankfurtin lisäksi Napoliin, Wieniin, Pariisiin ja Lontooseen. Mayerin pojista Amschel johti Frankfurtin toimintoja, Carl (Kalman) lähti Napoliin, Salomon Wieniin, James (Jakob) Pariisiin ja myöhemmin menestynein kaikista, Nathan Lontooseen. Nathan oli aloittanut Manchesterissa vuonna 1806 ja siirtynyt lopulta Lontooseen, minne hän perusti N M Rothschild & Sons -yhtiön. Hän rikastui lainaamalla rahaa sotaa käyville hallituksille sillä periaatteella, että sodan voittajalle lankesivat maksettavaksi häviäjän velat.
Mayer Amschel Rothschildin viisi poikaa
1800-luvun pankkitoiminnan kehityksen tausta pienois|Rothschildien sukupuu 1800-luvun lopulle asti. Rothschildien pankkitoiminta kehittyi aikana, jolloin Euroopassa käytiin paljon sotia, joihin hallitukset tarvitsivat rahaa. Tavanomainen keino kerätä varat sotimiseen oli verotus, valtion omaisuuden myynti, tai inflaatio, sillä rahoitusmarkkinat olivat vielä kehittymättömiä ja lainat olivat kalliita. Nathanin ja muiden Rothschildien kehittämä pankkitoiminta salli brittiläisten kapitalistien sijoittaa suuria summia ostamalla kansainvälisesti vaihdettavia, kiinteäkorkoisia haltijavelkakirjoja. Tämä oli samalla Rothschildien menestyksen perusta, vaikka heidän pankkitoimintaansa kuului paljon muutakin.Ferguson 1998, s. 4–7
Koska valtioiden maksukyky oli Rothschildeille tärkeä, he huolehtivat siitä, että he olivat vallan keskiössä ja tiesivät mitä tapahtuu. He kehittivät nopean ja laajan tiedonantajaverkoston, joka piti heidät muiden edellä talouden ja politiikan tapahtumista.Ferguson 1998, s. 5–6 Rothschildit solmivat läheisiä ja vaikutusvaltaisia suhteita Britannian ja Ranskan poliittiseen johtoon sekä Englannin kuningashuoneeseen.Ferguson 1998, s. 9–10
Napoleonin sodat Jo ennen Napoleonin sotia (1803–1815) Rothschildeillä oli huomattava omaisuus ja suku oli saanut markkinajohtajan aseman arvometallikaupassa.Victor Gray and Melanie Aspey, "Rothschild, Nathan Mayer (1777–1836)", Oxford Dictionary of National Biography, Oxford University Press, syyskuu 2004; online-versio, toukokuu 2006. Luettu 21. toukokuuta 2007. Lontoosta käsin vuosina 1813−1815 Nathan Mayer Rothschild toimi keskeisenä brittien sotaponnistelujen rahoittajana. Hän järjesti jalometalliharkkoja Wellingtonin herttuan armeijalle ja brittien taloudelliset avustukset mannermaan liittolaisille. Yksinomaan vuonna 1815 Rothschildit käyttivät brittien Euroopan-liittolaisten lainoittamiseen 9,8 miljoonaa puntaa, joka nykyrahassa olisi 566 miljoonaa puntaa nykyajan jälleenmyyntihinnalla tai keskiansioihin suhteutettuna 6,58 miljardia puntaa.Ferguson 2008, s. 78
Rothschildin veljekset tekivät yhteistyötä Euroopan halki, ja suku onnistui kehittämään agenttien, laivureiden ja kuriirien Euroopan kattavan verkoston, joka kuljetti kultaa ympäri sotaa käyvää Eurooppaa. Suvun verkosto mahdollisti sen, että Nathan Rothschild sai poliittista ja taloudellista informaatiota ennen kilpailijoitaan, mikä antoi hänelle etulyöntiaseman markkinoilla ja teki Britannian hallituksen entistä riippuvaisemmaksi Rothschildien suvusta.
Usein toistetun väitteen mukaan Nathan Rothschild olisi saanut tiedon Waterloon taistelun ratkaisusta vuonna 1815 ennen kilpailijoitaan, mikä olisi mahdollistanut suuret voitot markkinoilla ennen tiedon leviämistä. Ranskalaisen vasemmistolaisen ja antisemitistisen journalistin Georges Dairnvaellin vuonna 1846 julkaiseman pamfletin mukaan voittoa olisi tullut jopa 135 miljoonaa eli nykyrahassa noin 5,6 triljoonaa puntaa. Rothschild ei kuitenkaan ollut ainoa, joka sai taistelun ratkaisun tietoonsa ennen kuin se virallisesti julkistettiin – ensimmäinen jonka tiedetään Englannissa levittäneen sanaa Waterloon lopputuloksesta oli tuntematon mies (Mr C of Dover, ), joka oli kuullut asiasta Gentissä Belgian rannikolla ja Englannin Kanaalin ylitettyään kertoi asiasta vapaasti kaupungilla Lontoossa. Osakkeiden hinnoilla ei myöskään ollut arkistotietojen mukaan tuolloin mahdollista tehdä yhtä suuria voittoja kuin tapaukseen yleensä liitetään. Rothschildien perheen arkistoissa on kuitenkin asiakirja, missä Nathan Rothschildin saama varhainen tieto taistelun ratkaisusta ja siitä hyötyminen mainitaan, joten on luultavaa, että hän sai tiedolla ainakin jonkin verran rahallista hyötyä. Tapaus on sittemmin mainittu useista syistä monissa sukua käsittelevissä populaariesityksissä ja muissa yhteyksissä.Victor Rothschild – "The Shadow of a Great Man" in Random Variables, Collins, 1984.Ferguson 1998, s. ?Glover 2014, s. 208-209
Rothschildien tuottavin liiketoimi toteutettiin sen jälkeen, kun brittien voitto oli ilmoitettu julkisuudessa. Nathan Rothschild laskeskeli, että rauhan myötä tapahtuva hallituksen velanoton vähentäminen aiheuttaisi valtion joukkovelkakirjojen nopean nousun kahden vuoden stabiliteetin jälkeen, mikä viimeistelisi sodanjälkeisen talouden uudelleenjärjestelyn. Nathan Rothschild toteutti tämän jälkeen yhden taloushistorian rohkeimmista liikkeistä ja osti välittömästi valtion joukkovelkakirjoja, joita pidettiin silloin kalliina, odotti kaksi vuotta ja myi ne hintapiikin aikana vuonna 1817 saaden niistä 40 prosentin voiton. Rothschildien suvun sijoitusvolyymi huomioon ottaen summa oli valtava.
Vuonna 1818 Nathan Rothschild järjesti 5 miljoonan punnan lainan Preussin hallitukselle. Keskeisin osa hänen liiketoimiaan oli joukkovelkakirjojen liikkeelle laskeminen. Lopulta hänellä oli niin paljon valtaa, että vuosina 1825–1826 Rothschild onnistui rahoituksellaan pelastamaan Englannin pankin likvideettikriisiltä.Ferguson 1998, s. 145
1830–1900-luku pienois|oikea|Yksi Wienissä sijaitsevista pienemmistä kaupunkiasunnoista. Monet Rothschild-palatseista tuhottiin toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1828 Rothschildien omaisuus oli jo yli neljä miljoonaa puntaa ja he hallitsivat kansainvälistä rahoitusmaailmaa. Muutama Rothschildien sukuhaara Itävallassa ja Britanniassa sai 1800-luvulla aatelisarvon. Vuoden 1830 jälkeen James Rothschildistä tuli suvun näkyvin pankkiiri, kun suvun Pariisin-pankki nousi Ranskan talouselämän huipulle.
pienois|vasen|Frankfurtissa sijaitseva Rothschildin palatsi Villa Günthersburg vuonna 1855. Rothschildien kolmas sukupolvi rakennutti 1800-luvun puolivälissä suuria palatseja, osti maata, keräsi suuria määriä taidetta ja sponsoroi ajan suurimpia taiteilijoita.Ferguson 1998, s. 8
Rothschildit olivat 1830- ja 1840-luvuilla Euroopan rautateiden rakentamisen päärahoittajia. 1860-lukuun mennessä James de Rothschild oli rakennuttanut suuren osan Euroopan rautatieverkostosta Belgiasta ja Ranskasta Espanjaan, Saksaan ja Itävaltaan. Rothschildit ryhtyivät hankkimaan kaivostoimintaa 1830-luvulta alkaen Espanjan elohopeakaivoksista alkaen, ja he rahoittivat etenkin 1880- ja 1890-luvuilla lukuisia kulta-, kupari- timantti-, rubiinikaivoksia ja öljylähteitä eri puolilla maailmaa, kuten Afrikassa, Intiassa ja Kaukasuksella.Ferguson 1998, s. 7 Vuonna 1875 Lionel de Rothschild keräsi Britannialle rahat Suezin kanavaan sijoitettavaksi.
Rothschildien vaikutusvalta alkoi vähentyä 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun muut pankkiirisuvut onnistuivat lisäämään vaikutusvaltaansa ja kilpailemaan Rothschildien kanssa suurista lainoista, usein jäljitellen Rothschildien perhekeskeistä liiketoimintatapaa. Rothschildit menettivät rahaa myös sijoituksissaan Yhdysvaltain sisällissodassa, mikä sai heidät pysymään ulkona Yhdysvaltain markkinoilta pitkäksi ajaksi. Rothschildien Napolin-pankki lakkautettiin vuonna 1861 ja Frankfurtin-pankki 1901.
Juutalainen hyväntekeväisyys ja sionismi