Suonikylä (, http://lexicon.dobrohot.org/index.php/СОНГЕЛЬСКИЙ ) oli kolttasaamelaisten lapinkylä eli siida Suomelle vuosina 1920–1944 kuuluneen Petsamon kunnan keskiosassa. Sen ytimen muodosti talvikylä, johon Suonikylän yhteisö kokoontui talvikaudeksi. Kesällä yhteisö siirtyi pois talvikylästä ja hajautui eri suuntiin.
Historia Suonikylän siida kuului Venäjälle aina vuoteen 1920, jolloin suurin osa sen alueesta siirtyi Tarton rauhan myötä Suomelle. Talvikylä jäi rajanvedossa Venäjän puolelle, mutta pääosa sukujen nautinta-alueista Suomen puolelle. Suomen puolelle rakennettiin uusi talvikylä ja Suonikylän yhteisön jäsenistä tuli Suomen kansalaisia. Suonikylää on luonnehdittu perinteisen kolttasaamelaisen kulttuurin keskukseksi.
Toisen maailmansodan takia Suonikylän koltat joutuivat lähtemään kotiseudultaan. Suomen valtio asutti heidät sodan jälkeen Inariin Sevettijärvelle. Suonikylässä siidalla oli valta tietyissä puitteissa osoittaa maa-alueita perheiden käyttöön ja siirtää niitä perheeltä toiselle. Muutama kahden hehtaarin tontti tupasineen oli vähäinen korvaus sen 5000 km2:n alueen menetyksestä, jonka Suonikylän koltat kokivat.
Väestö Suonikylä oli lähes kokonaan Petsamon ortodoksisten kolttien asuttama kylä. Vuoden 1929 henkikirjoituksen mukaan kylässä oli 168 asukasta, jotka kaikki olivat kolttasaamelaisia. Ainoa suomalainen oli Suonikylässä koulun opettaja.
Asukasluvun kehitys: 1921: 159Onnela 1999, s. 107–108 1925: 165 1929: 168 1930: 163 1935: 201 1939: 219
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen suurin kylä - kolttakylä, Suomen Kuvalehti, 28.04.1934, nro 18, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot "Läkkäme Lapin kyliin", Suomen Kuvalehti, 07.07.1934, nro 28, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Suonikylän vappua, Suomen Kuvalehti, 07.05.1938, nro 18, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Petsamon kylät Luokka:Koltat