Perkjärven asemakylä eli Kirillovskoje () on maaseututaajama Kyyrölän maalaiskunnassa Viipurin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Karjalankannaksella Perkoisenjärven itäpuolella Pietari–Viipuri-radan varrella olevan Perkjärven rautatieaseman ympärillä. Perkjärvi kuuluu Suomen Neuvostoliitolle luovuttamiin alueisiin ja se oli aikoinaan Suomen Muolaan kunnan kylä.

Historia

Muolaan kunnan Perkjärven asemakylä

Suomelle kuuluessaan Perkjärven asemakylä sijaitsi Muolaan lounaisosassa Kanneljärven ja Uudenkirkon kuntien rajojen läheisyydessä, joista sen erotti Valtion omistama Pällilän kruununpuisto. Matkaa Muolaan kirkonkylään Kirkkorantaan oli noin 16 kilometriä. Idässä Perkjärven asemakylä rajoittui Perkjärven kylään.

Perkjärven rautatieasema oli sijoitettu rautatien ja Muolaasta Kuolemajärvelle johtaneen maantien risteykseen vuonna 1870. Asema oli alkuaikoinaan lähin rautatieliikennepaikka niin Muolaan ja Kuolemajärven kirkonkylistä kuin suuresta Kyyrölän kylästäkin katsottuna. Venäjän maaliskuun vallankumoukseen saakka Perkjärvi oli vilkas rautatieasema, jonka kautta varakkaat pietarilaiset kulkivat huviloilleen Muolaaseen. Vallankumouksen jälkeen ja varsinkin Neuvosto-Venäjän vastaisen rajan sulkeuduttua vuonna 1920 venäläisten huvila-asukkaiden virta tyrehtyi ja aseman liikenne hiljeni huomattavasti.Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 383. Helsinki: Karttakeskus, 2010.

Perkjärven asemakylä oli vireä taajama, jossa oli ennen talvisotaa lähes 1 000 asukasta.Repo 1952, s. 477 Taajamassa oli kaksi kansakoulua, kotiteollisuuskoulu, Perkjärven luterilainen rukoushuone, Perkjärven ortodoksinen kirkko, Kannaksen Osuusliikkeen myymälä, Kekin, Himasen ja Suokkaan yksityiskaupat, postitoimisto, puhelinkeskus, apteekki, suojeluskunnan talo, urheilukenttä ja ampumarata. Aseman läheisyydessä toimi myös makaronitehdas. Taajaman halki kulki maantie, joka alkoi kantatie 63 varrelta Parkkilasta ja johti Uudenkirkon puolelle valtatie 15:lle. Taajamasta johti kylätie koilliseen Perkjärven länsirannalla sijainneeseen Koteja Kodittomille Lapsille ry:n omistamaan Karjalan lastenkotiin ja etelään Kanneljärven puolella olleelle Lounatjoen asemalle. Perkjärven asemalta johti kaksi pistoraidetta: Perkjärvi–Savikko-rautatie itään Perkjärven kylään Savikon tiilitehtaalle ja toinen länteen Perkjärven tykistöleirille, joka nimestään huolimatta sijaitsi Uudenkirkon puolella Kaukjärvellä. Monet aseman seudun asukkaat kävivät töissä Viipurissa. Perkoisenjärven rannoilla oli paljon huviloita.Repo 1952, s. 478

Koulut

Ensimmäisen koulun Perkjärven asemalle perusti rautatiehallitus, mutta tähän kouluun ei otettu muita kuin rautatieläisten lapsia. Kunnallinen koulu taajamaan perustettiin vuonna 1910 Viipurin läänin kuvernöörin päätöksen perusteella. Tätä ennen Perkjärven asemanseutu oli kuulunut Perkjärven kylän koulupiirin. Perkjärven aseman koulu toimi aluksi vuokrahuoneissa, kunnes sille valmistui oma koulutalo vuonna 1912. Vuoden 1921 oppivelvollisuuslain jälkeen rautatiehallitus luovutti koulunsa Muolaan kunnalle ja tämän jälkeen kunnalla oli kaksi koulurakennusta, joissa toimi yksi alakoulun opettaja ja kaksi yläkoulun opettajaa. Rautatienkoulu tuhoutui talvisodassa, mutta toinen koulu säilyi.

Sota-aika

Perkjärven aseman asukkaat evakuoitiin läntisempään Suomeen heti talvisodan alettua vuonna 1939.Luukka & Sarkanen 1952, s. 400 Moskovan rauhassa 1940 alue luovutettiin Neuvostoliitolle, mutta Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodan alussa 1941 ja kylän asukkaat pääsivät palaamaan raunioituneeseen kotikyläänsä. Jälleenrakennus keskeytyi vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua ja kylien asukkaat evakuoitiin uudelleen. Rauhanteossa kylä jäi taas Neuvostoliiton puolelle. Sodan jälkeen Muolaan siirtoväki asutettiin Lounais-Hämeeseen ja Etelä-Pirkanmaalle, jossa Perkjärven aseman asukkaat asutettiin Akaaseen.

Nykyisen venäläisen nimensä paikkakunta sai 1948.

Lähteet

Viitteet

Kirjallisuutta

Luokka:Muolaan kylät Luokka:Kyyrölän (Viipurin piiri) kylät