Fredrika Charlotta Runeberg (o.s. Tengström; 2. syyskuuta 1807 Pietarsaari – 27. toukokuuta 1879 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia romaanikirjailijoita ja kirjoitti sekä Suomen ensimmäisen historiallisen romaanin että ensimmäisen etnografisen kirjan. Suosiota hän sai romaaniensa ohella myös lyhyillä kertomuksillaan. 1900-luvulla hänet nostettiin merkittävien suomalaisten kirjailijoiden joukkoon, mutta hän kuului jo elinaikanaan maan intellektuelleihin ja vaikutti muun muassa Lauantaiseurassa ja Suomen Talousseurassa. Hän oli Suomen ensimmäinen naistoimittaja ja puhui naisten oikeuksien puolesta. Hän oli Porvoon rouvasväenyhdistyksen perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja. Yhdistys edisti seudun kotiteollisuutta ja perusti koulun vähävaraisille tytöille. Tyyni Tuulio piti häntä Suomen varhaisimpana naisasiaa ajaneista naisista.
Hänen puolisonsa J. L. Runeberg on Suomen kansallisrunoilija.
Lapsuus, nuoruus ja opinnot Turussa Fredrika Tengström syntyi Pietarsaaressa vuonna 1807 keskiluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä Karl Fredrik Tengström toimi tullinhoitajana, äiti Anna Margareta Tengström (o.s. Bergbom) oli kruununvoudin tytär. Perheeseen syntyi yhteensä yhdeksän lasta, mutta neljä heistä kuoli nuorina. Fredrika Tengström oli lapsista toiseksi nuorin.
Vuonna 1809 hänen isästään tuli hallituskonseljin kamreeri ja perhe muutti Turkuun. Koti sijaitsi Aurajoen rannassa nykyisen Kirjastosillan päädyssä.
”Kellarit, joissa oli goottilaisia holveja, toiset, jotka olivat kuin kammioita kahden puolen käytävää, umpeenmuurattu ovi yhteen kellariin, kaikki tämä, lisänä vielä lukemattomat kummitusmaiset äänet ja näyt, joita palvelusväki alituiseen väitti kuulleensa ja nähneensä, pani mielikuvitukseni liikkeelle.” (lapsuuden naapuruston kuvailua kertomuksessa Eräs uni)
Fredrika Tengström oppi itsenäisesti lukemaan ja kirjoittamaan viisi vuotta täytettyään. Isä kannusti häntä lukemaan, ommella ehtisi myöhemminkin. Tytär luki muun muassa Cajsa Wargin keittokirjaa ja isosetänsä Jakob Tengströmin kirjoittamaa lastenkirjaa Läseöfningar för mina barn. Pikkulasten koulussa oli hänelle turha, sillä hän osasi lukemisen lisäksi myös katekismuksen. Isoveli Karl (Carl) opetti hänelle ranskaa ja saksaa. Hän opiskeli yksityis- ja kouluopetuksessa kielien lisäksi kirjallisuutta, maalausta ja koruompelua. Sairasteleva Tengström lähetettiin 13-vuotiaana joksikin aikaa Raaheen enonsa luokse parantumaan. Paluumatkalla vuonna 1821 hän kävi tervehtimässä sukulaisiaan Pietarsaaressa, jossa hän tapasi ensimmäistä kertaa tulevan puolisonsa, pikkuserkkunsa J. L. Runebergin. Fredrika Tengström luki paljon ja kirjoitti runoja, näytelmän ja aloitti myös romaanin kirjoittamista. Kirjoitukset ovat tuhoutuneet.
Turussa Tengström opiskeli vähän aikaa rouva Johnssonin saksankielisessä koulussa. Muutaman kuukauden kuluttua koulu vaihtui Anna Salmbergin pitämään tyttöpensionaattiin. Salmbergin äidinkieli oli englanti ja hän oli syntynyt ja kasvanut Länsi-Intian saarilla. Siellä hän tutustui ulkomaalaiseen kaunokirjallisuuteen ja oppi englantia, saksaa ja ranskaa. 17-vuotias Tengström kävi koulua vain vuoden, mutta ystävystyi opettajansa kanssa, ja he olivat kirjeenvaihdossa. Koulusta hän sai myös elinikäisen ystävän, Augusta Lundahlin. Sujuvan kielitaitonsa vuoksi Tengström luki kotona ääneen kirjoja koko perheelle. Kirjoitusharrastuksensa hän piti perheeltään salassa.
Vuonna 1824 Tengströmin isä kuoli ja perheen taloudellinen tilanne heikkeni. Kolme vuotta myöhemmin heidän kotitalonsa tuhoutui Turun palossa, ja 20-vuotias Tengström muutti äitinsä kanssa Paraisille. Tytär hankki salaa tuloja käsitöillään, vaikka sitä pidettiinkin säätyläisnaisille sopimattomana. Paraisten talo tunnetaan nykyään Fredrikantupana. Tengström kirjoitti siellä muun muassa viisiosaisen tragedian. Jälkipolville säilyneen Hämnde Anden (Kostonhenki) -näytelmän nimihahmo on kuuromykkä Marfa, joka puolustaa sukunsa kunniaa. Tengström poltti monia muita nuoruuden töitään, joihin kuului esimerkiksi romaanimuotoinen Tädin päiväkirja ja Auran valitus -runoelma. Kesällä 1828 Fredrika Tengström ja J. L. Runeberg tutustuivat lähemmin Tengströmin sedän, arkkipiispa Jakob Tengströmin, pappilassa Paraisilla ja he kihlautuivat. Morsian vaikuttui sulhasensa hienoista runoista, joissa häntä kutsuttiin nimellä Frigga. Tengström tunsi sulhastaan paremmin ulkomaalaista kirjallisuutta ja käänsi esimerkiksi James Macphersonin Ossianin lauluja ruotsiksi. J. L. Runeberg toimi pappilassa kotiopettajana, ja pariskunta kävi kirjallisia keskusteluja. Tengströmin perhe vastusti kihlausta, sillä epäiltiin, ettei kirjoittamalla voi elättää perhettä. Tengströmin kuulo alkoi huonontua, syyksi hän arveli Paraisten kodin vetoisuutta.
Elämää ja kulttuuria Helsingissä
pienois|vasen|Fredrika Runebergin ensimmäinen julkaistu teos oli Helsingfors Morgonbladissa 12. huhtikuuta 1833 alkanut jatkokertomus Den unga nunnan.
Syksyllä 1828 Tengström muutti äitinsä kanssa Helsinkiin. Kihlajaisista ei oltu pidetty kovin suurta ääntä, sillä häitä ei voitu järjestää vielä vuosiin pariskunnan huonon taloudellisen tilanteen vuoksi. Vuonna 1830 J. L. Runeberg julkaisi esikoisteoksensa Dikter ja sai yliopistosta kaunopuheisuuden dosentin viran. Pariskunta avioitui 21. tammikuuta 1831. Avioliiton alku oli vaatimaton, sillä molempien perheet olivat köyhiä ja nuoren dosentin tulot pienet. Tuoreella rouvalla oli hiukan säästöjä, joilla nuoripari hankki välttämättömät huonekalut ja taloustarpeet. Asuntona oli kaksi huonetta, jotka olivat toimineet ennen puusepän verstaana. Perheen talousasiat jäivät vaimon vastuulle. Avioliiton alkuaikoja vaikeutti se, että vaimo koki, että hänen tuli noudattaa yhä äitinsä tahtoa, kun taas aviomies tahtoi tehdä kaikki päätöksensä itsenäisesti. Helsingissä pariskunta vietti aikaa filosofian professori Johan Jakob Tengströmin ja tämän puolison Carolina Tengströmin, Fredrika Runebergin siskon, kanssa. J. J. Tengströmiä pidetään Lauantaiseuran perustajana. Seuraan kuulunut J. C. Frenckell perusti Helsingfors Morgonblad -lehden ja sen ensimmäisenä päätoimittajana toimi J. L. Runeberg vuosina 1832–1837. Lehdestä alkoi myös Fredrika Runebergin julkinen kirjallisuusura, sillä hän kirjoitti miehensä pyynnöstä lehteen artikkeleita ja proosatekstejä. Hän myös oikoluki tekstejä ja etsi lehteen artikkeleita ulkomaalaisista lehdistä ja kirjoista ja käänsi ne. Julkista toimintaa ei pidetty naisille sopivana naisille, joten Runeberg toimi nimettömänä tai nimimerkkeillä. Hänen ensimmäinen julkaistu novellinsa Unga nunnan (Nuori nunna) sijoittuu Turkuun ja Naantaliin. Se ilmestyi lehdessä jatkokertomuksena vuonna 1833. Sanomalehtikirjoittajana hän oli Suomen ensimmäinen nainen ja kuului maan naisintellektuelleihin. Morgonblad oli Lauantaiseuran äänenkannattaja ja päätoimittajapuoliso oli seuran keskeinen henkilö. Lauantaiseurassa keskusteltiin kirjallisista, filosofisista ja kansallisista aiheista. Vaikka Lauantaiseuran varsinaiset jäsenet olivat miehiä, seura kokosi yhteen myös naisia, lähinnä miesten vaimoja tai siskoja. Naiset järjestivät omia tapaamisia, mutta myös yhteisiä tapaamisia pidettiin.
Perheen ensimmäinen lapsi Anna Carolina syntyi 1832, mutta hän kuoli kuumetautiin jo puolitoistavuotiaana. Avioliiton alkuajat olivat taloudesta huolehtivalle vaimolle rankkoja niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Fredrika Runeberg on sanonut Helsingin-aikaa elämänsä onnellisimmaksi, vaikka se olikin raskasta laajenevan talouden vuoksi.
"Kaiken yläpuolella kohosivat elämän henkiset puolet ylevinä ja iloisina ja valoisina. Viehätyksen ja älyn täyttämä elämä ympäröi minua täällä."
Tulojen lisäämiseksi perheeseen otettiin kuusi nuorta miestä täysihoitoon. Yksi heistä oli myöhemmin kirjailijana tunnettu Zacharias Topelius. Myös J. L. Runebergin kaksi sisarta, Carolina Runeberg ja Matilda Runeberg, muuttivat perheen Helsingin kotiin, kun heidän vanhempansa kuolivat. Siskot olivat pitäneet Pietarsaaressa pienten lasten koulua. Koulunpitoa he jatkoivat myös Helsingissä, vielä senkin jälkeen, kun veli muutti pois paikkakunnalta. Vuonna 1835 perheeseen syntyi esikoispoika Ludvig Mikael. Seuraavana vuonna syntyneen Lorenzon vaikea synnytys heikensi äidin kuntoa pitkäksi aikaa. Runoilija haki virkaa Keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta, muttei saanut sitä, joten edessä oli muutto.
Elämää ja kirjallisuutta Porvoossa
300px|pienois|Runebergien ensimmäinen oma asunto Porvoossa osoitteessa Rihkamakatu 8. Albert Edelfeltin akvarelli.
Vuonna 1837 Runebergit muuttivat Porvooseen, josta runoilija sai kymnaasin (lukion) Rooman kirjallisuuden ja kaunopuheisuuden lehtoraatin. Muutto merkitsi Fredrika Runebergille sosiaalista eristäytymistä eikä akateemisen eliitin kanssa seurustelu enää onnistunut. Vaikeuksia tuotti myös hänen alati heikkenevä kuulonsa. Porvoossa hän seurusteli muiden lehtorien rouvien kanssa, muuten aika kului kodin askareissa, hyväntekeväisyyden parissa ja perheen talousasioista huolehtien. Seuraava vuosi toi mukanaan muutoksia. Fredrika Runeberg synnytti Walter Magnusin ja menetti äitinsä Anna Tengströmin. Myös ensimmäinen koti Porvoossa piti hylätä, kun se osoittautui asuinkelvottomaksi. Ensimmäinen oma asunto hankittiin kiinteistöstä, joka sijaitsee nykyisin osoitteessa Rihkamakatu 8. Siellä perhe asui 14 vuotta. Perheellä oli keittäjä ja piikoja, mutta lasten- ja taloudenhoito oli rouvan vastuulla. Hän leipoi, hillosi, suolasi lihaa, valmisti kynttilöitä ja saippuaa, mutta teki myös lastensa kesä- ja talvivaatteet. Aviopari ja Kalle Keckman auttoivat kielitieteilijä Matthias Alexander Castrénia kääntämään vuonna 1841 ilmestyneen Kalevalan ruotsinnoksen. Runeberg kirjoitti kaksiosaisen romaanin Den galnas dotter (’Mielipuolen tytär’), mutta poltti sen, samoin kuin romaaninsa Lundan rouva. 1840-luvun alkuvuosina hän sairasteli paljon, ja tilannetta pahensi luultavasti myös aviomiehen uskottomuus. Tämän rakastajattarista tärkein oli runoilija Emilie Björkstén, joka vieraili perheen kodissa ensimmäistä kertaa vuonna 1841.
J. L. Runeberg on kirjoittanut Björksténille runon, jossa kertoo leikkisästi suhteistaan:
”Monet, monet, lemmin armaat, rumat, kauniit vuorottain pitkät, pätkät, nuoret harmaat, minkä palkan viimein sain? Paksut kaksi, ruipeloita; yksi Augusta, yksi Sofi Kaksi Mariaa, Fredrikoita, yksi Emilie.”
Rouvan kerrotaan olleen läheisessä keskusteluyhteydessä miehensä rakastettujen kanssa. Johan Wilhelm (Hannes) syntyi vuonna 1843. Synnytystä seuranneena sairausaikana Fredrika Runeberg alkoi kirjoittaa historiallista romaania, joka valmistui vielä samana vuonna. Sairastellessaan hän kirjoitti myös Raamatun aiheita hyödyntävän novellin ”Simrith”. Kun hänen miehensä luki sen, hän tahtoi sen julkaisua. Kertomus ilmestyi Necken-nimisessä runokalenterissa (1843) nimimerkillä -a -g, mikä vakiintui vaimon nimimerkiksi. Samaa nimimerkkiä käytti joskus myös J. L. Runebergin sisar, runoilija Carolina Runeberg, joka toimi myös nimimerkillä C-a R-g.
1840-luvun jälkimmäinen puolisko oli Fredrika Runebergille aktiivista aikaa. Hän opetteli suomea, muttei edennyt siinä kovin pitkälle, taito pysyi lähinnä kyökkisuomen tasolla. Vuonna 1845 hän perusti porvoolaisille rouville suomenkielisen lukuseuran. Heidän tavoitteenaan oli oppia lukemaan ja ymmärtämään Kalevalaa. Seuraavana vuonna hän ja muutama muu lehtorin puoliso perustivat Porvoon rouvasväen yhdistyksen. Seudun kotiteollisuutta kehitettiin esimerkiksi opettamalla seudun köyhiä naisia kutomaan huiveja ja hankkimalla heille malleja ja lankaa. Yhdistyksen tärkein tehtävä oli varattomien tyttöjen koulun ylläpito. Hänet valittiin johtokunnan puheenjohtajaksi, ja hän pysyi tehtävässä 15 vuotta.
300px|pienois|Runebergien uusi asunto Porvoossa Aleksanterinkadun ja Kirkkokadun (nyk. Runeberginkatu) kulmassa