Leander Reijo (1904–1932) oli Viron Inkerissä Kullankylässä asunut inkeriläinen talonpoika ja heimoaktivisti. Hänestä käytettiin myös nimitystä "Inkerin kuningas". Aarne Valle : Leander Reijo, AKS:n tie : Akateemisen Karjala-seuran vuosikirja, 01.01.1937, nro 1, s. 101, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistotH. K. Erviö : Tarua ja totta Leander Reijosta, Inkerin kuninkaasta, Rajamme vartija : Suomen sotilaskotiliiton rajaseutujulkaisu, 20.10.1942, nro 9-10, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Leander Reijo joutui pakenemaan Venäjän puolella Rosonajoen itärannalla sijainneesta kotitalostaan yhdessä isänsä kanssa Viron puolelle, jossa he sitten asuivat pienessä mökissä aivan rajan tuntumassa. Mökistä oli näköyhteys entiseen kotitaloon. Hänen äitinsä ja sisaruksensa jäivät asumaan Venäjän puolelle jääneeseen kotitaloon.
Reijo opiskeli vuosina 1923–1924 Akateemisen Karjala-Seuran kustantamana Suomessa Kanneljärven kansanopistossa. Hän perusti Viron Inkeriin Inkeri-Seuran vuonna 1924 ja toimi seuran Sanaseppä-lehden päätoimittajana vuoteen 1931 asti. Konekirjoitettu lehti monistettiin monistuskoneella. Leander Reijo perusti pakolaismökkiinsä lainakirjaston ja lukutuvan sekä herätti henkiin laulukuorotoiminnan. Reijon tuvassa oli Kullankylän ainoa radio ja puhelin.Hämärällä tavalla kadonneen "Inkerin kuninkaan" Leander Reijon asuintupa nykyään, Suomen Kuvalehti, 02.11.1935, nro 44, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistotIlmari Kohtamäki : Rosonalta ja Rosonan varsilta. Muutamia piirtoja Viron Inkeristä, Uusi Suomi, 10.07.1932, nro 183, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Leander Reijo teki salaa useita retkiä rajan toiselle puolelle ja oli mukana muun muassa äitinsä hautajaisissa siellä. Hänen kerrotiin olleen myös vakoilutehtävissä ja palvelleen rahaa vastaan useita isäntiä. Venäläiset lupasivat hänen kiinnisaamisestaan palkkion. 1. joulukuuta 1931 vastaisena yönä Reijo siepattiin rajalta Kullankylän pohjoispuolella. Venäjän puolelta oli tullut edellisenä iltana kaksi miestä Kullankylään ja he olivat lähteneet yöllä kolmisen Reijon kanssa rajalle. Sieppaus tapahtui Viron puolella rajaa ja aamulla tapahtumasta todistivat vain rajan piikkilankaesteen taakse johtaneet veriset jäljet ja piikkilankaaidan luokse jäänyt Reijon browningpistooli (toisen lehtitiedon mukaan kyseessä oli Nagan-revolveri). Reijo vietiin todennäköisesti vaikeasti haavoittuneena tai jo kuolleena Venäjän puolelle.Inkeriläisen johtomiehen katoaminen, Helsingin Sanomat, 06.12.1931, nro 331, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistotVerijälkiä rajalla, Helsingin Sanomat, 04.12.1931, nro 329, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistotLeander Reijo - Inkerin kuningas, Helsingin Sanomat, 15.12.1937, nro 338, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Erään tiedon mukaan hänet ammuttiin 19. kesäkuuta näytösprosessin jälkeen.
Inkeriläinen kirjailija Arnold Aru kirjoitti Leander Reijosta nelinäytöksisen näytelmän Inkerin kuningas (WSOY 1934).Inkerin kuningas, Werner Söderström osakeyhtiön näytelmät : selostava luettelo, 01.01.1937, s. 49, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuoleman varjon maa. Matkamiehen mietteitä Inkerin rajalla, Aamulehti, 26.05.1935, nro 140, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Inkeriläiset henkilöt Luokka:Virolaiset toimittajat Luokka:Päätoimittajat Luokka:Vuonna 1904 syntyneet Luokka:Vuonna 1932 kuolleet