Kapatuosian linnavuori eli Kapatuosian linnamäki on Päijät-Hämeessä Hollolan kirkonkylässä sijaitseva keskiaikaisen suojalinnan paikka. Aikaisemmin Kapatuosian linnavuoresta on käytetty myös nimeä Kappadosian kukkula.

Linnavuori Linnamäki sijaitsee noin 200 metriä Hollolan keskiaikaisen kivikirkon pohjoispuolella ja sen huippu kohoaa 56 metriä Vesijärveä korkeammalla. Mäki on selväpiirteinen pohjois-etelä-suuntainen moreeniharju, jonka huipulla on luontainen tasanne (60×30 metriä). Harju on Ensimmäisen Salpausselän aikainen. Mäen ympäristössä ja mäen huipun kautta kulkee kävelypolkuja. Polku johtaa huipulla sijaitsevalle näkötornille, joka rakennettiin 1900-luvun alkupuolella ja jota käytettiin ilmavartioasemana jatkosodan aikana. Tornista avautuu näkymä Vesijärvelle. Kapatuosianmäen arkeologisissa kaivauksissa on löydetty jäännöksiä puisista varustuksista ja rakennuksen perustus, joiden ikää ei ole pystytty määrittämään. Kaivauksien löytömateriaali tukee hyvin väitettä, jonka mukaan mäki olisi ollut ainakin keskiaikainen pakolinna.

Salpausselkä Geopark Linnamäki on otettu mukaan Salpausselkä Geoparkiin suositeltaviin vierailukohteisiin. Perusteina on viime jääkauden loppuvaiheen jäätikköjokitoiminta, joka on muodostanut harjun noin 12 000 vuotta sitten. Lisäksi harjun laen näkötornista on laaja näkymä Vesijärvelle ja ympäristön kulttuurimaisemaan.

Tutkimuksia Linnavuorella on suoritettu arkeologisia kaivauksia vuosina 1962–1963 ja 1965 (Jouko Voionmaa) sekä vuosina 1998 (Hannu Takala) ja 1999 (Hannu Poutiainen). Kohde on tarkastettu vuosina 1962 (Pirkko-Liisa Lehtosalo), 1963 (Helmer Salmo), 1997 (Hannu Takala) ja 2004 (Antti Bilund).

Kaivauksien löytömateriaalina on yli 300 hopearahojen katkelmaa, joiden lyöntivuodet on onnistuttu sijoittamaan vuosille 700–1000 jaa. Muut löydöt ajoittuvat 1000-luvun lopulta vuoden 1200 tienoille ja 1500-luvulle sekä uuteen aikaan. Mäen huipulta löytyi myös mesoliittiseen kivikauteen ajoittuva liesi sekä runsaasti kvartsi-iskoksia, luunpalasia ja kymmenittäin viisto- ja poikkiteräisiä nuolenkärkiä. Kaikkia liesiä ei ole ajoitettu.

Historiaa

Mäen huippu on luontainen ja se lienee syntynyt samalle korkeudelle kuin Baltian jääjärven vedenpinta oli jääkauden jälkeen, kun mäki oli jääjärven saarena. Yoldiameren ranta on puolestaan sillä tasolla, missä serpentiinipolku alkaa ja missä sijaitsee ”Muinaislinna Lain suojaama” -kyltti. Ihmisen toiminta kivikaudella on ajoitettu karkeasti 6 000 eaa. ja jäännösten perusteella he metsästivät ainakin hirveä ja majavaa. Nimi ”Kapatuosia” viitannee Kappadokiaan, jolla on oleellinen rooli etenkin ortodoksisessa kristinuskossa. Tämä kuvastanee 1000-luvun alun tilannetta, jolloin idän kirkon vaikutus ulottui itäiseen Hämeeseen asti. Ortodoksit ovat saattaneet käyttää linnavuorta puolustusasemana länttä vastaan.

Kansantarun mukaan Hollolan Pyhän Marian kirkon rakensivat jättiläiset Hollo ja Martta. Kirkkoa yritettiin rakentaa Kapatuosian mäelle, mutta yöllä peruskivet vierivät mäkeä alas paikalle, jolla ne nykyään ovat kirkon perustana. Edellisen puisen kirkon tuhosi Jalle-jättiläinen, joka oli Martasta mustasukkainen Hollolle. Jallen ja Martan jo kuulutetut häät olivat peruuntuneet. Myrtynyt Jalle-jättiläinen hajotti puukirkon ja muutti sitten Hollolan kirkonkylältä Jaalaan. Luontoretkeily, Hollola, Hollolan jättiläiset, sivu 27, Hollolan kunta, Manpant.fi

Hoitaminen, virkistys ja opastus

Hoitoalue käsittää Kapatuosian linnamäen. Tavoitteena on saattaa alue opetus- ja nähtävyyskohteeksi ja tukea samalla alueen suojelua. Mäen laella on 1900-luvun alussa rakennettu näkötorni, joka kunnostettiin perusteellisesti 1998–1999. Torni on kesäisin auki matkailijoille, mutta sitä käyttävät myös lintuharrastajat havaintotornina. Tornin vierellä on opastetaulu. Mäen ympäri kiertää kyltein merkitty luontopolku. Näkötornia kunnostettiin myös vuonna 2016. https://www.hollola.fi/kapatuosian-linnavuori-1

Maakuntakaava Päijät-Hämeen liiton lakisääteisessä maakuntakaavassa on tunnuksella SM1 osoitettu Kapatuosianmäen muinaismuistoalue kuvauksella Hollolan kirkonkylässä sijaitseva muinaislinna, joka sijaitsee laajalla Kastari-Hatsina-Kutajoen kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeällä alueella. Maakuntakaavamerkinnän SM1 pinta-alaksi on määritelty 6,6 hehtaaria.

Lähteet

Kirjallisuutta

Hirviluoto, Anna-Liisa: Hollolan vaiheet ennen kristinuskon tuloa kivikaudesta keskiaikaan, 1985 Lehtosalo-Hilander, P-L: Pakanuuden viimeiset vuosisadat aarrekätköjen valossa, 1985 Lovén, Chr.: Borgar och befästingar..., s.383, 1996 Sirviö, T.: Hollolan kirkonkylän Kapatuosia – geomorfologinen ja maaperägeologinen selvitys mäen syntyhistoriasta (julkaisematon tutkimusraportti, 29 sivua), Lahden kaupunginmuseo/ Päijät-Hämeen maakuntamuseo, 1999 Taavitsainen, J-P: Hollolan aarrelöydöt, Hollolan kirkko, Asutuksen historiaa, Kirkon ja seurakunnan historiaa

Luokka:Suomen muinaislinnat Luokka:Suomen mäet Luokka:Hollolan nähtävyydet Luokka:Hollolan rakennukset ja rakennelmat Luokka:Salpausselkä Geopark Luokka:Päijät-Hämeen historia