pienoiskuva|Gabriel Peldanin allekirjoitus Gabriel Henrikinpoika Peldan (Gabriel Henrici Peldan Ostrobothniensis, 8. syyskuuta 1690 Ilmajoki – 5. marraskuuta 1750 Ilmajoki) oli suomalainen kirkkoherra, sissisotilas, fennofiili, koulumies ja suomalaisen rippikoulun isä. Hän tutki Suomen historiaa, suomen kieltä ja kansanperinnettä ja kokosi ja toimitti niitä käsitteleviä teoksia.Virrankoski 2006 Peldan on tunnettu yhteistyöstään venäläismiehittäjien kanssa isonvihan (1713–1721) ja pikkuvihan (1742–1743) aikana.
Sakari Topeliuksen romaanisarja Välskärin kertomuksia kertoo Peldanin vaiheista isonvihan aikana.Välskärin kertomuksia III
Sukutausta ja lapsuus Gabriel Peldan oli suomalaista nimismies- ja sittemmin pappissukua, joka oli kotoisin Ilmajoen Peltoniemestä. Suvun varhaisin tunnettu jäsen on Lauri Laurinpoika Peltoniemi, joka oli tilan isäntä 1500-luvun alulla. Hänen pojastaan tuli Ilmajoen nimismies 1500-luvun puolivälissä, ja Peltoniemen isännät hoitivat tointa kuuden sukupolven ajan. Ensimmäinen pappissäätyyn noussut peltoniemeläinen oli Jakob Peldanus, – Gabriel Peldanin isoisän isä, – jonka hänen isänsä Paavali Matinpoika lähetti koulutielle 1600-luvun alussa. Myös nimismiehen toimi säilyi suvussa; sen omaksui Jakobin veli. Gabriel Peldanin isoisän isä, isoisä ja isoisän veli olivat paimentaneet Ilmajoen seurakuntaa yhtäjaksoisesti 75 vuotta (1632–1699).Cederberg 1946 s. 56–57
Peldanin vanhemmat olivat Ilmajoen kappalainen Henrik Peldan(us) ja Helena Alft(h)an(us), Isonkyrön kirkkoherran Israel Alfthanin ja Helena Frisiuksen tytär. Perheessä oli ainakin neljä poikaa ja yksi tytär. Gabriel oli lapsikatraan esikoinen ja hänen sisaruksensa ikäjärjestyksessä Israel, Jakob, Margaretha ja Isak Peldan.Sursillin sukua. Viitattu 7.7.2010. Israel toimi erilaisissa opetustehtävissä ja taisteli veljensä kanssa isonvihan aikana; Jakob taas antautui sotilasuralle. Margaretha naitettiin Kurikan kappalaiselle; Iisakki toimi opettajana ja eteni Lapväärtin kirkkoherraksi. Peldan varttui Ilmajoen Peuralassa, jossa hänen perheensä asusti.
Opiskeluaika Peldan sai ensin yksityisopetustaKerkkonen 1932 ja kävi sitten Vaasan triviaalikoulua. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1706 Turkuun, jossa heti joutui Johan Gezelius nuoremman ympärille kehittyneen varhaisen suomalais-kansallisen ajattelijaklikin vaikutuspiiriin.Cederberg 1946 s. 58 Stipendin saadakseen Peldan piti vuonna 1707 puheen kotimaakunnastaan Pohjanmaasta. Se käsitteli todennäköisesti alueen historiaa, sillä Peldan kertoo Uppsalassa opiskellessaan täydentäneensä sen Ostrobothnia Antiqua -nimiseksi yleisesitykseksi. Peldan paranteli sitä vielä myöhemminkin. Teosta ei kuitenkaan ole painettu, ja ainakin Cederbergin aikana oli epävarmaa, oliko sitä säilynyt käsikirjoituksena. On kerrottu, että Peldania kehotettiin opintojensa alkutaipaleella ryhtymään lääkäriksi, mutta tämä seurasi mieluummin isiensä jälkiä teologian opinnoissa.Cederberg 1946 s. 57–58Kerkkonen 1932 kertoo yliopiston opettajan kehottaneen Peldania lääkärin ammattiin ja äidin neuvoneen poikaansa lopullisessa päätöksessä. Peldan opiskeli myös historiaa ja kieltentutkimusta.
Pohjalaiset ylioppilaat opiskelivat 1700-luvun alussa mielellään Uppsalassa, koska kulkuyhteydet olivat sinne rannikolta paremmat kuin Turkuun. Gabriel Peldankin lähti Israel-veljensä kanssa lahden toiselle puolelle muutamaksi vuodeksi ja kirjoittautui Uppsalan yliopistoon 7. syyskuuta 1708.Cederberg 1946 s. 59
Peldan palasi Uppsalasta Turun akatemiaan 1712 ja pyrki seuraavana vuonna Turun yliopiston varasihteeriksi, muttei tullut valituksi. Tässä yhteydessä akatemian konsistorin jäsenet kehuivat Peldanin edistyneen opinnoissaan kiitettävästi: erään jäsenen mukaan hänellä oli ikäänsä nähden tavaton oppineisuus (). 1713 Peldanista tuli Pohjalaisen osakunnan kuraattori, ja hänen on väitetty laatineen opiskelijoille oppaan Via brevissima ad solidam sapientiam. Myöhempi historiantutkimus on kyseenalaistanut tiedon. Cederberg epäilee kronikoitsijoiden viittaavan uumajalaisen kirkkoherran Nils Nilsson Grubbin samannimiseen kirjaseen, joka Turussa mahdollisesti oli luettavana.Cederberg 1946 s. 59–60Cederberg 1946 s. 60 alaviitteessä: "Peldanin kirjeiden esisanassa (S. M. M. Y. Aikak. VI. s. 149) [Suomen muinaismuistoyhdistys 1883] lausutaan arvelu olettamuksen muodossa; Kansall. elämäkerraston IV osassa, s. 339 [Kerkkonen 1932], on väite muuttunut varmuudeksi. – Helsingin yliopiston kirjaston käsikirjoituskokoelmassa on kappale Nils Grubbin ohjekirjaa; sitä on ilmeisesti aikanaan käytetty Suomessa."
Sissistä miehittäjän virkamieheksi Suuressa pohjan sodassa silloinen maisteriCederberg 1942 s. 66 Peldan pakeni venäläisiä Turusta vuonna 1713 ja perusti veljensä Israelin kanssa muutaman sadan hengen pohjalaisen talonpoikaisjoukon, jota he komensivat sissisodassa venäläisiä vastaan. Vapaajoukko kykeni torjumaan joitain venäläisten tiedusteluretkiä. Se toimitti eräänlaisen etuvahdin virkaa, kunnes venäläiset tulivat Hämeenkankaan yli helmikuussa 1714.Koskinen Tätä seurasi karoliineille tappiollinen Napuen taistelu (1714), johon Peldan osallistui nostoväkensä kanssa ja pakeni taistelutantereelta armeijan jäänteiden mukana Ouluun. Hän etsiytyi salaa takaisin Ilmajoelle, mutta oli jäädä vihollisen käsiin ja pelastui karkaamalla metsään. Peldan piilotteli Ruoveden seudulla ja opetti kirkkoherra Mennanderin poikia Pirkkalan pappilassa, kunnes vuonna 1716 lähti maanpakoon sukulaistensa luo Ångermanlandiin. Alkuvuodesta 1717 Peldan matkasi Uumajasta Tornioon tapaamaan isällistä ystäväänsä, Ilmajoen kirkkoherraa Bartholdus Vhaëlia.Cederberg 1946 s. 64 Vhaël oli myös maanpaossa, ja hänen on sanottu toimineen Kainuun pitäjän pappina. Tammikuun 16. päivänä venäläinen partiokunta vangitsi heidät Ylitornion Hietaniemen kappelissa ja kuljetti talvipakkasessa vankeuteen Turkuun.
Vieraan palveluksessa Peldan määrättiin ensin Turun katedraalikoulun opettajaksi ja kesällä vasten tahtoaan laamanni Otto Johan von Tiesenhausenin sihteeriksi Vaasaan.Cederberg 1946 s. 65 Isonvihan aikaisessa siviilihallinnossa läntisen Suomen kattanut Turun kenraalikuvernöörikunta oli jaettu viiteen laamannikuntaan. Laamannikuntaa johti venäläisten nimittämä niin sanottu laamanni, jonka työnkuva ja virka-asema vastasivat kuitenkin ennemmin maaherraa.Tämän vuoksi Peldania nimitetään eri lähteissä niin läänin- kuin laamanninsihteeriksi ja Tiesenhausenia Pohjanmaan maaherraksikin (kuten Cederberg tekee 1946, s. 65). Laamannit olivat etupäässä baltiansaksalaisia, kuten von Tiesenhausenkin. Hänen sukulaisensa oli Porvoon laamannina.
Peldania kuitenkin epäiltiin yhteyksistä pappeihin, joita syytettiin venäläisiä vastaan vehkeilemisestä, minkä seurauksena Peldan, hänen isänsä ja kirkkoherra Vhael pidätettiin ja vietiin vankeuteen Turkuun. Peldan vapautettiin syytteistä ja palautettiin toimeensa. Kun Peldan oli valittanut uuden esimiehensä Schmiedefeldtin kitsauden haittaavan työtään, siirrettiin hänet Turkuun 1719. Siellä hän palveli sihteerinä kreivi Gustav Otto Douglasia, joka oli nimitetty kenraalikuvernööriksi johtamaan Suomen siviilihallintoa 1717. Peldan edisti toimissaan suomalaisten etua muun muassa pyrkimällä ylläpitämään opetusta Turun katedraalikoulussa.Cederberg 1942 s. 76 Hän oli myös Douglasin seuraajan V. A. Stackelbergin sihteeri aina Uudenkaupungin rauhan (1721) solmimiseen asti. Rauhan jälkeen venäläishallinnon virkamiehet eivät voineet jatkaa toimissaan, ja keskuskansliassa työskennelleet siirtyivät Douglasin kutsusta ensin Helsinkiin ja sieltä Pietariin selvittämään tilejä.Cederberg 1942 s. 14 Peldan palasi Ilmajoelle Suomeen vasta helmikuussa 1722.
Vuonna 1721 Peldan kirjoitti, taiteilijanimellä Henriciades Πανϰαϰομοιϱελος (), lyhyen latinankielisen Suomen historian De fatis et antiqvitatibus Fenniæ. Tähän hänet käski Suomen sotilashallintoa johtanut kenraali-ruhtinas Mihail Golitsyn. Kirjassaan Peldan valittaa kirjallisen lähdemateriaalin puutetta ja kahdeksanvuotista eroaan opinnoista. Teoksen alkuosa on säilynyt ja sittemmin julkaistu.Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja VI, 1883.
Sodan jälkeen: valtiopäiväsihteeri, rehtori, kirkkoherra Palattuaan Pietarista 1722 Peldan päätti ryhtyä papin uralle ja oli ensin rovasti Vhaëlin apulaisena Vaasassa, mutta lähti 1723 Pohjanmaan maaherran von Essenin valtiopäiväsihteeriksi Tukholmaan.Cederbergillä 1946 virheellisesti Robert Wilhelm von Essen, s. 70. Peldania oli alettu arvostaa suomalaisten keskuudessa miehityksen aikana, mihin hän itse viittaa ansioluettelossaan ja mikä vaikutti von Essenin sihteerivalintaan. Komennus lienee miellyttänyt Peldania, sillä Bartholdus Vhaël edusti Pohjanmaan papistoa samoilla valtiopäivillä. Vhaël kuitenkin kuoli valtiopäivien alkutaipaleella tammikuussa 1723.Cederberg 1946 s. 70–71
Rovasti Vhaëlin kuoltua Ilmajoki oli vailla kirkkoherraa ja suuri joukko pitäjän miehiä anoi Peldanin nimittämistä. Turun tuomiokapituli ei kuitenkaan halunnut tätä ja viivytti mielenosoituksellisesti vastaustaan. Seurauksena oli, että talonpoikaissäädyn edustaja, Ilmajoelta kotoisin ollut majatalon isäntä Johan Birling otti asian esille valtiopäivillä. Säädyt vaativat lausuntoa Turun piispalta Herman Witteltä, mutta tuomiokapituli sai tahtonsa läpi. Virkaan nimitettiin Anders Mennander, joka oli Peldania vanhempi ja pappina ansioituneempi.
Peldan oli Vaasan triviaalikoulun rehtori vuosina 1725–1735 ja vihittiin papiksi Turun hiippakunnan Kristiinankaupungissa 13. maaliskuuta 1732. Hän oli Ilmajoen kirkkoherra vuodesta 1735 kuolemaansa asti.
Rippikoulun kehittäjä Gabriel Peldan on ensimmäinen suomalainen pappi, jonka varmasti tiedetään järjestäneen ensimmäiselle ehtoolliselleen valmistautuvien opetuksen koulumuotoiseksi. Tämä tapahtui samana vuonna, jona hänestä tuli Ilmajoen kirkkoherra (1735). Peldan käytti itsekin opetuksesta rippikoulun nimeä.
Rippikoulu kehittyi Turun hiippakunnassa 1730-luvun paikkeilla. Aiemmin opetus oli keskittynyt yleisiin kuulusteluihin. Peldanin rippikouluun ilmoittautuneiden oli ensin käytävä lukkarinkoulu, jotta voivat osoittaa valmiutensa uskonnolliseen opetukseen. Nuoria harjoitettiin pappilassa viikon ajan – Peldan esitti kirkonkokouksessa jatkavansa opetusta keväällä joitain viikkoja. Seuraavina vuosina rippikoulun läpäisseet alettiin päästää ehtoolliselle yhdessä ryhmässä jossakin sunnuntaijumalanpalveluksessa.
Toiminta pikkuvihan aikana Peldan suhtautui venäläisiin sovinnollisesti, kun nämä seuraavan kerran miehittivät Suomen hattujen sodassa (1741–1743).Alanen s. 267 Ilmajoen kirkkoherra oli mielipidevaikuttaja, joka sai nopeasti pohjalaiset virkaveljensä omaksumaan lähes matelevan asenteen.