Kirkkorauha oli germaaniseen oikeuskäsitykseen perustuva sopuisa olotila, joka tuli vallita kirkossa ja kirkkomaalla.Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993, . Se sisältyi keskiajalla myös Ruotsin rauhanvalalakeihin (edsöre).Spectrum, WSOY 1976–1983, . Kirkkorauhan loukkaaminen oli rangaistava teko kuten muidenkin rauhanlakien rikkominen.Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
Vuoden 1734 lain rikoskaari (18 luku 4 §) sääti, että Joka vihoissaan survii tahi lykkii toista kirkossa jumalanpalveluksen aikana, sakoitettakoon sata talaria. Jos se tapahtuu silloin kuin jumalanpalvelusta ei pidetä, taikka jos kirkossa jumalanpalveluksen aikana torutaan ja riidellään, olkoon sakko puolta vähempi. Jos se tehdään muualla, missä jumalanpalvelusta pidetään ja kansaa koossa on, olkoon sama laki. Rikoskaari (18:5) sääti, että Joka vihoissaan vetää veitsen tahi miekan toista vastaan taikka lyöpi häntä kirkkotarhassa hänen jumalanpalvelukseen mennessänsä tahi sieltä palatessansa, taikka käräjäpaikassa, joko hänellä on käräjissä asiaa tahi ei, sakoitettakoon viisikymmentä talaria. Jos siitä mustelma tahi verinaarmu tulee, niin on hän rikkonut rauhanvalan. Pykälää 4 muutettiin ja pykälä 5 kumottiin keisarillisella asetuksella taposta 26. marraskuuta 1866.Ruotsin valtakunnan laki 1734, Suomalaisen kirjallisuuden seura 1877, Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 54, sivu 271.
Lähteet
Luokka:Oikeushistoria Luokka:Kirkkohistoria