Emuut ovat itäsuomalaisia ja karjalaisia myyttisiä olentoja, jotka ovat jonkin kasvi- tai eläinlajin kantavanhempia. Emuu on synnyttänyt tai luonut jonkin kasvi- tai eläinlajin ja kantaa vastuun lajin toiminnasta ja huolenpidosta. Sana emuu on muunnos vanhasta äitiä tarkoittavasta sanasta emo.
Metsästäjät pyysivät usein loitsuin eläinlajien kantavanhemmilta metsästysonnea. Ajateltiin, että kantavanhempi päättää, kenelle se antaa jälkeläisiään saaliiksi. Myös monilla pahoilla olennoilla tai asioilla oli kantavanhempi. Pahaa olentoa voitiin yrittää karkottaa vanhempansa luo tai uhata, että jos olento ei tottele, sen käytöksestä kerrotaan vanhemmalle. Myös kantavanhempaa saatettiin käskeä panemaan lapsensa kuriin. Monet kantavanhemmat tunnettiin nimeltä, tosin nimitykset vaihtelivat eri perinteissä.
Tutkijat aina Christfried Gananderista lähtien ovat käyttäneet näistä olennoista sanaa "emuu", ja sana esiintyy myös taltioiduissa loitsuissa. Tosin olentoja nimitettiin muillakin emo-sanan muunnoksilla ja muilla äitiä tai vanhempaa merkitsevillä sanoilla.
Joitakin kasvien ja eläinten kantavanhempia tiedetään nimeltä.
Hillervo – saukkojen emuu Hongatar/Hongotar – karhujen emuu, honkien suojelija. Ärtyisä ja rujo; asuu Romentolassa Höyheneukko – riistalintujen emuu Juoletar – myös saukkojen emuu femiinisestä -tar-päätteestä huolimatta miespuolinen (juolua = joenhaara) Juonetar – peurojen emuu (juoni = (peura)jono) Kati – puiden emuu metsän kaunis ja nuori jumalatar, joka synnyttää puita Kytöläinen – matojen emuu Kytöläisen kyynelistä syntyivät myös pajut Käreitär – kettujen emuu Käres – käärmeitten emuu Käärämöinen - sisiliskojen emuu Lemmes – leppien emuu Laus – porojen ja hirvien emuu Lovetar (Louhiatar, Loveatar) - susien emuu, Pohjan akka, joka synnytti myös muita petoja sekä kolotuksia Lukutar - mustaketun emuu. Mahdollisesti sanasta "lukka", joka on tarkoittanut hiekkapenkkaa, törmää tai louhikkoa - kaikki paikkoja, joihin ketuilla on tapana kaivaa pesäkolo. Mammotar – matojen emuu, käärmeitten synnyttäjä Nokeinen tai Nokeainen – mahdollisesti soopelin emuu, todennäköisemmin näädän tai majavan Tapiotar – lintujen emuu Tuheroinen - vesikkojen emuu, auttoi myös ahmojen ja saukkojen pyynnissä Tyytikki – oravien emuu, myös Tapion ja hänen puolisonsa Mielikin tytär Ulappala – koirien emuu Äimätär - myös susien emuu
Elottomien kohteiden emuita Kyllikki kerrotaan kivien emuuksi loitsuissa, joilla kiven aiheuttamia vammoja hoidetaan Paiseitten emuuta sanotaan ruskeaksi ja rupiseksi neidoksi
Lähteet Christfried Ganander: Mythologia Fennica (1789) Martti Haavio: Suomalainen mytologia (1967) (Tuheroinen, Höyheneukko) Heikki Lehikoinen: Tuo hiisi hirviäsi - Metsästyksen kulttuurihistoria Suomessa (2007) (Lukutar, Nokeainen)
Aiheesta muualla Samaaninen Suomessa hyöri jumalia luonnon täydeltä, tiede.fi
Luokka:Suomalaiset jumalat ja taruolennot