Isosveitsinpaimenkoira (, , ) on sveitsiläinen koirarotu, nimensä mukaisesti sveitsinpaimenkoirista kookkain. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia vahti- ja vetokoirana, mutta nykyisin se on myös seura-, suojelu- ja perhekoira. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia isosveitsinpaimenkoiran pentueita vuosittain.
Ulkonäkö pienoiskuva|Isosveitsinpaimenkoira Isosveitsinpaimenkoira on vankka, lihaksikas ja vahvaluustoinen koira. Se kestävä huolimatta koostaan ja painostaan. Sukupuoleen liittyvät erot uroksen ja nartun välillä ovat selvät.
Rodulla ei saisi olla löysää kaulanahkaa. Koiralla on melko paksu häntä, joka ylettyy kintereisiin asti. Kaikissa askellajeissa isosveitsinpaimenkoiran tulisi liikkua maatavoittavasti.
Väriltään rodun edustajat ovat tyypillisesti kolmivärisiä. Niillä on musta pohjaväri, jossa symmetriset punaruskeat ja valkoiset merkit.
Isosveitsinpaimenkoiralla on lyhyt, säänkestävä turkki ja tiheä aluskarva. Aluskarva suojaa hyvin kylmältä ja kostealta. Turkin hoitaminen on erittäin helppoa: pesu ja harjaus tarvittaessa riittää. Karvanlähtöaikaan turkkia suositellaan harjattavaksi päivittäin karvan vaihtumisen nopeuttamiseksi.
Luonne ja käyttäytyminen Isosveitsinpaimenkoira on erinomainen seura- ja perhekoira leppoisan luonteensa vuoksi. Ne ovat valppaita, pelottomia, itsevarmoja ja sopeutuvaisia. Isosveitsinpaimenkoirat ovat uskollisia perheenjäsenilleen ja hyväntahtoisia tutuille ihmisille. Rotu ei sovellu tarhakoiraksi.
Rotu on melko itsepäinen, joten se ei ole helpoin mahdollinen koulutettava. Se soveltuu kuitenkin monipuolisesti harrastamiseen, kuten esimerkiksi paimennukseen, tokoon, agilityyn tai jäljetykseen.
Alkuperä pienoiskuva|Rodun kantaisä Barri von Herzogbuchsee, josta huomaa miten keskeinen rotutyyppi ei ole juurikaan muuttunut. Sveitsin Kennelklubin (SKG) 25-vuotisjuhlanäyttelyssä vuonna 1908 kaksi ”lyhytkarvaista berninpaimenkoiraa” tuotiin ensimmäisen kerran professori A. Heimin arvosteltavaksi. Tämä huomattava sveitsinpaimenkoirien kehittäjä tunnisti esitetyissä koirissa vanhan, sukupuuttoon kuolleeksi luullun rodun.
Isosveitsinpaimenkoira polveutuu niin sanotuista teurastajien koirista, jotka olivat laajalle Keski-Eurooppaan levinneitä vahvoja, kolmivärisiä, joskus musta-ruskeita tai keltaisia koiria. Niitä käytettiin vetokoirina, vahteina sekä karjan kuljettamisessa ja ne olivat suosittuja teurastajien, maanviljelijöiden ja karjakauppiaiden keskuudessa. SKG tunnusti rodun 1909. Rodulle perustettiin vuonna 1912 oma rotujärjestö, der Klub für Grosse Schweizer Sennenhunde. FCI julkaisi vuonna 1939 ensimmäisen rotumääritelmän.
Isoveitsinpaimenkoiria käytettiin muun muassa Sveitsin armeijassa veto- ja kantokoirina toisen maailmansodan aikana.
Suomen ensimmäinen isosveitsinpaimenkoira tuotiin Ruotsista vuonna 1976.
Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on noin kahdeksan vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, hermostolliset sairaudet sekä maksan- ja ruoansulatuskanavan sairaudet. Isosveitsinpaimenkoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, osteokondroosi, muutamat silmäsairaudet, epilepsia mahalaukunkiertymä ja suolistosairaudet.
Noin 72 %:lla isosveitsinpaimenkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 10 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 15 %:lla rodun edustajista.
Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tyypillisin esiintymispaikka on olkanivel, mutta osteokondroosia voi esiintyä myös muissa nivelissä.Isosveitsinpaimenkoiralla esiintyy jonkun verran olkanivelen osteokondroosia. Rodun PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto sekä olkanivelen osteokondroosin lausunto.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) ja kaihia.
Rodun yksi merkittävimmistä kuolinsyistä ovat hermostolliset sairaudet ja erityisesti epilepsia. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuttomia kohtauksien aikana mutta osa on tajuissaan.
Rotujärjestön kyselyissä on tullut esiin, että koirilla esiintyy melko paljon erilaisia suolisto-oireita. Myös maailmanlaajuisesti on raportoitu että rodulla esiintyy muun muassa kroonista tulehduksellista suolistosairautta. Toinen melko yleinen ruoansulatuskanavan sairaus, mikä isosveitsinpaimenkoirilla esiintyy, on mahalaukunkiertymä. Se on melko yleinen kuolinsyy rodulla.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Isosveitsinpaimenkoirat ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Isosveitsinpaimenkoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 42 %.
Katso myös Appenzellinpaimenkoira Berninpaimenkoira Entlebuchinpaimenkoira
Lähteet Suomen kennelliiton rotumääritelmä Kennelliiton jalostustietojärjestelmä Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:FCI 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat Luokka:Paimenkoirat Luokka:Vuoristokoirat Luokka:Sveitsiläiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit