Taavi Aulis Rytkönen (5. tammikuuta 1929 Karttula – 16. huhtikuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen jalkapalloilija. Hän oli Suomen ensimmäinen ulkomailla ammatikseen pelannut jalkapalloilija. ()
Rytkönen aloitti uransa aikuisten joukkueissa vuonna 1945 KuPSin paidassa. Hän edusti seuraa aina vuoteen 1952 asti, jolloin hän siirtyi ammattilaiseksi Toulouseen. Rytkönen edusti Toulousea kahdeksan kautta ja voitti seurassa Ranskan cupin. Vuonna 1960 hän teki paluun Suomeen ja siirtyi HJK:n pelaajavalmentajaksi. Kauden 1966 jälkeen Rytkönen lopetti aktiiviuransa ja toimi sen jälkeen HJK:n, HJK:n naisten, Suomen jalkapallomaajoukkueen ja Tikkurilan Palloseuran päävalmentajana.
Rytkösen kunniaksi pelattiin juhlaottelu vuonna 2009 Helsingissä. Ottelussa olivat vastakkain HJK:n ja KuPS:n entiset huippupelaajat. Peli päättyi 2–2-tasapeliin.
Pelaajaura Jalkapallouran aloitus Rytkösen ollessa kuusivuotias perhe muutti Syvänniemeltä Kuopioon.Alaja s. 25 Siellä perhe asui Mölymäessä, jossa hän pelasi kavereidensa kanssa jalkapalloa.Alaja s. 32 Toden teolla Rytkönen innostui jalkapallosta saatuaan joululahjaksi nahkaisen jalkapallon. Sitä käytettiin paljon, sillä monilla perheillä ei ollut varaa ostaa lapsilleen omia jalkapalloja. Rytkönen pelasi jalkapalloa kavereidensa kanssa talvella lumihangessa ja iltaisin Kuopion keskuskentällä. Lisäksi hän harjoitteli paljon tekniikkaa, ja sanoikin olleensa koko kaupunginosan innokkain harjoittelija.Alaja s. 39–40
12-vuotiaana Rytkönen liittyi Kuopion Työväen Urheilijoihin, jossa hän harrasti monipuolisesti eri urheilulajeja. Hänen isänsä ei kuitenkaan pitänyt jalkapalloa soveliaana lajina pojalleen, ja viimeinen niitti oli KTU:n 0–9-tappio KTP:lle TUL Cupissa vuonna 1942.Alaja s. 42 Rytkönen jatkoi kuitenkin sinnikkäästi jalkapallon pelaamista ja halusi 16-vuotiaana vaihtaa seuransa Kuopion Palloseuraan, jossa pelasivat useimmat Mölymäen pelaajat. Hänen isänsä ei pitänyt tästäkään, vaikka tällöin Rytkönen olisi saanut parempaa valmennusta. Lopulta äiti suostui seurasiirtoon, minkä jälkeen myös isä taipui.Alaja s. 53–54
Siirtyminen Kuopion Palloseuraan Suoraan edustusjoukkueeseen Siirryttyään Palloseuraan hän nousi myös edustusjoukkueeseen, jonka valmentaja oli Aaro Heikkinen. Ennen Rytkösen tuloa Heikkinen oli toiminut seuran juniorijoukkueissa, jotka olivat hänen jäljiltään huipputasolla. Tämä näkyi myös Rytkösen tultua, sillä hän voitti seurassa A-nuorten piirinmestaruuden. Rytkönen ja Heikkinen kävivät läpi paljon yksilöllistä valmennusta, jonka avulla Heikkinen jalosti Rytkösen jo hyvää tekniikkaa.Alaja s. 55
Rytkönen esiintyi ensimmäisen kerran edustusjoukkueessa elokuussa 1945 pelatussa piirisarjan ottelussa Kuopion Pallotovereita vastaan. Hän teki kaksi maalia, mutta KPT voitti ottelun 3–2.Alaja s. 256 Ensimmäisessä Palloliiton alaisessa pelissään hän debytoi neljä päivää myöhemmin Suomensarjan ottelussa Porin Palloilijoita vastaan. KuPSin voittoon päättynyt ottelu sujui Rytkösen mukaan häneltä hyvin, vaikka hän olikin heiveröinen. Kauden aikana hän onnistui tekemään kolme maalia, ja kauden päätteeksi seura varmisti sarjapaikkansa voittamalla ratkaisuottelussa Pallo-Pojat maalein 7–0.
pienoiskuva|KuPSin joukkue vuonna 1947. Kaudella 1946–1947 KuPS pääsi Mestaruussarjan karsintoihin. Karsinnoissa seura kohtasi Vaasan Pallo-Veikot, Kotkan Jäntevän ja Kallion Palloseuran. KuPS voitti Vaasan ja pelasi tasapelin Jäntevää sekä KaPSia vastaan. Seura nousi karsintojen kautta ensimmäistä kertaa historiassaan pääsarjaan. Kausi oli myös Rytkösen osalta parempi hänen tehtyään yhdeksän maalia. Kauden loputtua hän koki siihenastisen uransa pahimman loukkaantumisen, kun ottelussa Matfors IF:ää vastaan ruotsalaispuolustajan polvi osui Rytkösen polven yläpuolelle. Osuman seurauksena Rytkönen sai normaalia pahemman puujalan: reiteen tuli sisäinen verenvuoto ja luu murtui osittain. Täydellinen paraneminen kesti lopulta lähes kaksi kuukautta.
KuPSin paidassa Rytkönen teki SM-sarjadebyyttinsä elokuussa 1947 HIFK:ta vastaan. Ottelu päättyi kuopiolaisten tappioon, mutta seuraavalla kierroksella KuPS pelasi tasapelin TPS:ää vastaan. Kauden parhaan ottelunsa Rytkönen pelasi Kotkan Jäntevää vastaan syyskuussa, ja hän teki ottelussa kolme maalia.Alaja s. 257 Vaikka Rytkösen isä ei ollut alun perin poikansa jalkapalloharrastuksen takana, hän kuitenkin seurasi kaikkia kotipelejä. Kauden aikana Rytkönen onnistui maalinteossa yhdeksän kertaa, mutta tämä ei riittänyt auttamaan seuraa, joka putosi takaisin Suomensarjaan.Alaja s. 61–62
Valmentaja Heikkinen ei menettänyt uskoaan omiin valmennusmetodeihinsa, vaan jatkoi seuraavalla kaudella samalla linjalla. Kevät-syksy-sarjajärjestelmän ansiosta KuPS nousikin takaisin SM-sarjaan vielä samana vuotena voitettuaan Suomensarjan pohjoislohkon kahden pisteen erolla RU-38:aan ja Kajaanin Palloilijoihin. Suomensarjassa Rytkönen onnistui tekemään taas yhdeksän maalia. Kauden jälkeen liitto siirtyi pelaamaan sarjaottelut kalenterivuosittain.
Kaudella 1949 Rytkönen jatkoi yhdeksän maalin kausittaista saldoaan. Joukkue sijoittui SM-sarjan kahdeksanneksi, ja säilytti paikkansa pääsarjassa. Vuoden 1949 loppupuolella Rytkösen huhuttiin siirtyvän helsinkiläiseen Kiffeniin 120 000 markan käteistarjouksella. Kiffen oli tunnettu rohkeana pelaajavärvääjänä, ja huhut nostattivatkin keskustelua savolaismediassa. Rytkönen kuitenkin rauhoitteli ihmisiä sanoen pelaavansa jatkossakin KuPSissa.
Hopeakausi 1950 pienoiskuva|KuPSin hopeajoukkue kaudelta 1950. Aulis Rytkönen on kuvassa kolmas takarivissä vasemmalta. Ennen kauden 1950 alkua odotukset olivat joukkueessa suuret. Vaikka Turun Weikot voitti KuPSin kauden avausottelussa, tämä pystyi voittamaan seuraavat viisi peliään. Kauden seitsemännessä ottelussaan KuPS voitti Kiffenin Helsingissä 2–5. Ottelua oli seuraamassa myös italialainen ammattilaisjoukkueiden värväri, joka oli ihastunut Rytkösen pelityyliin. Hän ehdotti Rytköselle siirtymistä ammattilaiseksi Italiaan, ja kaksi päivää tämän jälkeen Rytkönen sai kirjeen värväriltä, joka pyysi häntä pelaamaan johonkin Serie A ‑seuraan. Käteiskorvauksena hän olisi saanut heti 693 000 markkaa, mutta ei saanut tietää tarkalleen seuraa, johon hän olisi mennyt pelaamaan. Tämän takia Rytkönen lopulta kieltäytyi ammattilaisuudesta ja jatkoi pelaamista amatöörinä.Alaja s. 63–65 Kauden tärkein ottelu oli kolmanneksi viimeisellä kierroksella, jolloin KuPS kohtasi mestaruustaistelussa Ilves-Kissat. Tärkeä ottelu päättyi Ilves-Kissojen voittoon, joten KuPS joutui tyytymään hopeaan, joka oli kuitenkin seuran ensimmäinen SM-mitali. Kauden aikana hän teki seitsemän maalia.Alaja s. 67
Lokakuussa 1950 ranskalainen Stade Français oli ilmoittanut halustaan saada Rytkönen joukkueeseensa, ja joulukuussa seuran päävalmentaja matkusti Suomeen solmiakseen Rytkösen kanssa sopimuksen. Seurat allekirjoittivat yksivuotisen sopimuksen, joka takaisi Rytköselle kolmen miljoonan markan siirtokorvauksen. Sopimus julkistettiin 2. joulukuuta, ja Rytkönen alkoi valmistella muuttoa Ranskaan. Tuohon aikaan Pohjoismaissa ei katsottu hyvällä ammattilaisiksi siirtyneitä pelaajia, ja Suomen Palloliitto vastustikin sopimusta. Se esti Rytkösen siirron, ja hän joutui jäämään Suomeen.Alaja s. 68–70 Rytkönen epäili taustalla olleen myös Helsingin olympialaisten läheisyys.Alaja s. 72
Joulukuussa Rytkönen meni naimisiin Anneli Purasen kanssa, mutta koska hänellä ei ollut varaa häihin, hän joutui tekemään KuPSin kanssa lainasopimuksen. Sopimuksen mukaan KuPS lainaisi Rytköselle 2 000 markkaa, minkä vastineeksi hän joutuisi pelaamaan seurassa vuoden 1952 olympialaisiin saakka.Alaja s. 49
Vuonna 1950 Aulis Rytkönen sijoittui Vuoden urheilija -äänestyksessä yhdeksänneksi. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun joku nousi pelkästään joukkueurheilumeriiteillään valinnan kärkikymmenikköön.
Rytkösen viimeiset kaksi kautta KuPSissa olivat edellisen kaltaiset. Molemmilla kausilla seura sai saman pistemäärän ja sijoittui sarjan viidenneksi. Hän paransi maalimääräänsä yhteentoista, ja kaudella 1952 hän teki kymmenen maalia. Molemmat kaudet päättyivät KTP:n mestaruuteen.
SM-sarjauransa parhaan pelin tilastojen valossa Rytkönen pelasi kaudella 1951 Helsingin Susia vastaan. Hän teki ottelussa neljä maalia.Alaja s. 260
Siirto Ranskaan Vaikka olympialaiset menivät huonosti, kiinnostus Rytköseen oli noussut muun muassa soolomaalin avustamana. Ensimmäisenä kiinnostuksensa suomalaiseen osoitti Ranskan II-divisioonassa pelannut Toulouse FC, jonka kanssa Rytkönen neuvotteli marraskuussa pelaajasopimuksen. KuPS ei ollut iloinen sopimuksen syntymisestä, mutta tällä kertaa Palloliitto ei estänyt sitä. Virallinen sopimus kirjoitettiin joulukuussa 1952. Kun sopimus oli allekirjoitettu, Rytkösen vanhemmille saapui kirje, jossa Atlético Madrid ehdotti sopimusneuvotteluita. Lupausta sopimuksesta ei kuitenkaan ollut, eikä Rytkönen täten ikinä saanut tietää Atléticon haluja hänen suhteensa. Tämä ei harmittanut Rytköstä, sillä hän oli tyytyväinen sopimukseensa Toulousen kanssa.Alaja s. 103–106
Joulukuun lopulla 1952 Rytkönen muutti vaimonsa kanssa Toulouseen. Hän yritti kuitenkin vielä purkaa sopimuksensa viitaten Atléticoon, mutta seuran omistaja pysyi kannassaan.Alaja s. 111–112 Tuohon aikaan joukkueen kokoonpanossa sai olla ainoastaan aloituskokoonpanossa esiintyneet pelaajat, joista kaksi sai olla ulkomaalaisia. Tämän takia hän pääsi pelaamaan vasta tammikuun puolessavälissä, kun seuran ruotsalaispelaaja loukkaantui. Ottelu AS Cannesia vastaan sujui Rytköseltä hyvin, sillä hän syötti ensimmäisen maalin ja teki itse loppuhetkillä toisen maalin. Toulouse voitti ottelun maalein 2–0. Loppukauden Toulouse taisteli sarjanoususta RC Strasbourgin kanssa ja voitti seurojen kohtaamisen maalein 2–1. Yhden kauden parhaista peleistään hän pelasi 7–2-voittoon päättyneessä ottelussa Perpignania vastaan. Hän teki ottelussa kaksi maalia saatuaan tietää ennen ottelua esikoislapsensa syntymästä. Ratkaisu sarjanoususta venyi viimeiselle kierrokselle, jolla Toulouse kohtasi Valenciennesin. Vaikka Valenciennes oli menettänyt mahdollisuutensa sarjanousuun, sarjanoususta edelleen taistellut AS Monaco oli luvannut maksaa sille 20 000 frangia, jotta se pelaisi tosissaan. Peli näyttikin päättyvän tasapeliin, mutta loppuhetkillä Rytkönen onnistui maalinteossa, minkä ansiosta Toulousen sarjanousu varmistui.Alaja s. 143–145
Nousu pääsarjaan Toulousen valmentajaksi kiinnitettiin kaudella 1953–1954 maajoukkueessakin pelannut Jules Bigot. Vaikka Bigot tunnettiin vaativana valmentajana, piti Rytkönen hänen valmennustyylistään. Kausi alkoikin häneltä hyvin uuden valmentajan johdolla, ja joukkue voitti edelliskauden mestarin, OGC Nicen, Rytkösen kahdella maalilla. Nicen paidassa pelasi tuolloin nuori Just Fontaine, josta tuli vuosien varrella Rytkösen tuttava.Alaja s. 151–152 Toulouse sijoittui lopulta neljänneksi. Rytkösen mukaan hänen oma kautensa sujui kaksijakoisesti, sillä kauden lopussa hän kärsi loukkaantumisista, joiden takia kauden yhdeksän viimeistä peliä jäivät väliin. Maaleja hän teki kuitenkin viisi kolmessatoista ottelussa.Alaja s. 153 Rytkösen hyvät otteet herättivät kiinnostuksen muitakin suomalaisia pelaajia kohtaan, ja seuraavia suomalaisia pelaajia Ranskassa olivat Nils Rikberg ja Kalevi Lehtovirta, jotka siirtyivät myös Toulouseen. Heidän uransa seurassa oli kuitenkin lyhyt.Alaja s. 154