Georgian paikallisvaaleissa valittiin 30. toukokuuta 2010 edustajat Georgian yhteensä 64 kunnanvaltuustoon () nelivuotiskausiksi. Lisäksi maan pääkaupungissa Tbilisissä järjestettiin ensimmäistä kertaa suora pormestarinvaali. Osa edustajista valittiin kaikissa kunnanvaltuustoissa enemmistövaalitavalla (1 025 paikkaa) ja osa edustajista suhteellisella vaalitavalla (670 paikkaa).

Paikallisvaalit voitti maan valtapuolue Yhdistynyt kansallinen liike (), joka säilytti enemmistönsä kaikissa kunnanvaltuustoissa ja jonka edustaja Gigi Ugulava, Tbilisin pormestari, säilytti virkansa 55,2 prosentin ääniosuudella. Suurimmat oppositiopuolueet, Kristillisdemokraattinen liike () ja Liitto Georgian puolesta (), keräsivät molemmat yli kymmenen prosenttiä äänistä. Äänikynnyksen esimerkiksi Tbilisissä ylittivät myös kolmen puolueen yhteenliittymä Kansallinen neuvosto () ja Teollisuus pelastaa Georgian ().

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) mukaan vaalit olivat ”läpinäkyvät” ja niissä oli tapahtunut ”selvää kehitystä kansainvälisten standardien täyttämiseksi”. Vaaleissa oli kuitenkin Etyjin raportin mukaan huomattavia puutteita: järjestelmällisiä epäsäännöllisyyksiä ja ”valtapuolueen ehdokkaita suosiva pelikenttä”. Tbilisin pormestarinvaalin hävinnyt oppositiojohtaja Irakli Alasania tunnusti tappionsa ja totesi ”vaalien olleen lainvoimaiset”.

Valittavat edustajat Paikallisvaaleissa valittiin edustajat yhteensä 64 kunnanvaltuustoon nelivuotiskausiksi. Muodollisesti kunnanvaltuustoja on 69 kappaletta, mutta viisi kunnanvaltuustoa sijaitsee sellaisilla alueilla, jotka eivät ole vuoden 2008 sodan jälkeen olleet Georgian hallinnassa (Kodori Abhasiassa ja Eredvi, Tigvi, Kurta ja Akhalgori Etelä-Ossetiassa). Näiden valtuustojen toimikautta pidennettiin ilman vaaleja. Kaikki valtuustot valittiin osin suhteellisen vaalitavan ja osin enemmistövaalitavan kautta.

Suurimmassa osassa valtuustoja suhteellisella vaalitavalla valittavia edustajia on 10. Joissakin suurissa kaupungeissa, Batumissa, Kutaisissa ja Rustavissa, heitä on 15. Pääkaupungissa Tbilisissä heitä on 25. Puolueen tai vaaliliiton tarvitsema äänikynnys näille paikoille on viisi prosenttia, mutta Tbilisissä kynnys on prosentin matalampi. Yhteensä suhteellisella vaalitavalla valittavia edustajia oli siten 670 kappaletta.

Enemmistövaalitavalla valittavia edustajia on eri valtuustossa eri määrä, joka riippuu niiden koosta. Suurin valtuusto on Tbilisin kaupunginvaltuusto, jossa paikkoja on 25. Kolmessa suuressa kaupungissa paikkoja on 10, Potissa 5. Yhteensä enemmistövaalitavalla valittiin 1 025 edustajaa. Tbilisissä ehdolle asettui 228 henkeä, joten jokaista paikkaa kohden oli 7–11 ehdokasta. Näitä paikkoja varten ei ole äänikynnystä, vaan eniten ääniä saanut ehdokas saa paikan.

Lisäksi vaaleissa valittiin Tbilisin pormestari. Aiemmin pormestarin valitsi Tbilisin kunnanvaltuusto, kuten edelleenkin muissa suurissa kaupungeissa, mutta joulukuussa 2009 vaalilakiin tehtiin muutos. Tbilisin pormestariksi pyrki yhdeksän ehdokasta eri puolueista tai vaaliliitoista. Lain mukaan ehdokas, joka saa enemmän ääniä kuin muut ja vähintään 30 prosenttia äänistä, tulee valituksi ensimmäisellä kierroksella. Jos kukaan ei saa yli 30 prosenttia äänistä, kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta kohtaavat toisensa toisella kierroksella.

Vaalikampanjat

Vaalien teemoja Huomio vaaleissa keskittyi Tbilisin pormestarin valintaan. Pormestari valittiin nyt ensimmäistä kertaa suorilla kansanvaaleilla. Lisäksi Tbilisi oli edellisissä presidentin- ja parlamenttivaaleissa muutamaa vuotta aikaisemmin ollut opposition tukialuetta, jossa Yhdistynyt kansallinen liike sai vain 33 ja 41 prosenttia äänistä. Paikallisvaalit olivat lisäksi Georgian ensimmäiset vaalit, jossa oli läsnä kaikki länsimaalaisten vaalien tyypilliset piirteet: mielipidetutkimuksia ja ovensuukyselyitä, televisiodebatteja ja runsaasti poliittisia mainoksia.

Kolme viikkoa ennen vaaleja viisi Tbilisin pormestariksi pyrkivää ehdokasta keskustelivat ainoassa televisiodebatissaan työpaikoista, sosiaalipolitiikasta, kaupungin infrastruktuurin kehittämisestä ja kunnallisista maksuista. Georgian yleisradion järjestämään 90 minuuttia kestäneeseen debattiin osallistuivat Yhdistyneen kansallisen liikkeen Gigi Ugulava, Liitto Georgian puolesta -vaaliblokin Irakli Alasania, Kansallisen neuvoston nimittämä Konservatiivisen puolueen Zviad Dzidziguri, Kristillisdemokraattisen liikkeen Giorgi Tšanturia ja Teollisuus pelastaa Georgian Gogi Topadze:

Työttömyys – Työttömyys oli keskustelun ensimmäinen teema. Gigi Ugulava myönsi, että se oli merkittävin ongelma ja esitteli erilaisia projekteja, joita hallinto oli aloittanut työllisyyden parantamiseksi. Hänen näkökulmansa talouteen oli liberaali ja hän painotti uusien vientimarkkinoiden etsimistä; Gogi Topadze vuorostaan kannatti protektionismia. Irakli Alasania syytti viranomaisia vääränlaisista toimista ja ehdotti 120 miljoonan larin lainarahaston perustamista pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten. Zviad Dzidzigurin mielestä tärkeintä olisi ollut aloittaa dialogi Venäjän kanssa, mitä kautta Venäjän markkinat avautuisivat jälleen georgialaisille tuotteille.

Infrastruktuuri – Virkaatekevä pormestari kertoi erilaisista infrastruktuurihankkeista, kuten Tbilisin ohittavasta rautatielinjasta. Alasanian mukaan viranomaisilla ei kuitenkaan ollut strategista visiota pääkaupungin kehittämiseen ja heidän toimensa merkitsivät ”väkivaltaa pääkaupunkia kohtaan ja urbaania kaaosta”. Alasania arvosteli myös erilaisten hankkeiden ei-läpinäkyvää toteuttamista. Topadze ja Tšanturia yhtyivät Alasanian kritiikkiin. Dzidziguri vertasi Tbilisiä Potemkinin kulisseihin ja väitti, että vain sellaiset paikat laitettiin kuntoon, joihin Saakašvili oli menossa. Hänen mukaansa viranomaisten hankkeet olivat ”korruptiota ja rahan tuhlausta”.

Sosiaalipolitiikka – Irakli Alasania totesi, että edullisen terveydenhuollon puute oli merkittävä ongelma, ja esitteli sitten suunnitelmansa alan rahoituksen lisäämisestä ja kunnallisten apteekkien perustamisesta. Topadze ehdotti ilmaista vakuutusta yli 60-vuotiaille ja uusien kunnallisten sairaaloiden rakentamista; Tšanturia oli näistä ehdotuksista samaa mieltä ja ehdotti lisäksi hintakattoa lääkkeille. Dzidziguri vuorostaan lupasi vuosittaista 150 miljoonan larin rahoitusta eläkeläisten sairasvakuutukselle. Ugulavan mukaan ”täydellistä sosiaalista ohjelmaa ei ole” ja hän painotti työllisyyden merkitystä sosiaalisten ongelmien ratkaisussa.

Kunnalliset maksut – Giorgi Tšanturia nosti kunnalliset maksut tärkeäksi vaaliteemakseen ja ehdotti niiden laskemista murto-osaan nykyisestä. Topadzen mukaan vesimaksut voisi poistaa kokonaan. Ugulava ja Alasania kuitenkin kritisoivat näitä ehdotuksia: Ugulava myönsi, että asia oli ”tbilisiläisille vaikea”, mutta hänen mukaansa Tšanturian ehdotukset maksaisivat vuosittain 400 miljoonaa laria ja kutsui lupauksia mahdottomiksi toteuttaa. Alasania totesi, että maksuja voitaisiin laskea, mutta esimerkiksi veden tekeminen ilmaiseksi olisi mahdotonta.

Yllättäväksi keskustelunaiheeksi nousivat alle kaksi viikkoa vaalien alla uskonnolliset ääriliikkeet. Ilia Tšavtšavadzen valtionyliopiston professori Ghia Nodian mukaan yksi syy tälle oli se, että Yhdistyneelle kansalliselle liikkeelle ei ollut juuri vakavasti otettavia haastajia ja mielenkiintoisinta oli seurata, liittyisikö vaaleihin jonkinlaisia levottomuuksia. Jotkut radikaalia oppositiota edustavat poliitikot varoittivat georgialaisia ”uudesta Biškekistä” viitaten Kirgisian keväisiin levottomuuksiin ja vallankaappaukseen. Huomiota ennen vaaleja herätti välikohtaus Kavkazia-televisiokanavalla, jossa yhteen ottivat liberaalit, kirjailija Erekle Deisadzea puolustavat Ilia Tšavtšavadzen valtionyliopiston opiskelijat ja opettajat sekä poliitikko ja journalisti Malkhaz Gulašvilin perustaman Ortodoksisten vanhempien unionin edustajat. Kiistan aiheutti Deisadzen kirjoittama teos, joka satirisoi uskontoa. Osapuolet ottivat ensin yhteen yliopistolla, minkä jälkeen televisiokanava kutsui heidät keskustelemaan aiheesta, mutta Gulašvilin ryhmä ryntäsi studioon ja hyökkäsi sen henkilökuntaa vastaan. Kahdeksan ryhmän jäsentä pidätettiin ja Gulašvili pakeni Tskhinvaliin. Nodian mukaan liberaalien suuntausten ja konservatiivisen, länsimaalaisvastaisen ajattelun vastakkainasettelulla on Georgiassa geopoliittinen puoli, sillä länsimaalaisvastaisuus tarkoittaa Georgiassa lähes samaa kuin Venäjä-myönteisyys. Nodian mielestä monet liittävät Georgiassa radikaalit ortodoksiryhmät osaksi laajempaa yritystä saada aikaan Venäjää tukeva oppositioliike.

Tiedotusvälineet Etyjin vaalitarkkailijat ja Caucasus Research Resource Center (CRRC) -järjestö valvoivat Georgian tiedotusvälineitä ennen paikallisvaaleja. Etyjin raportin mukaan maan ”mediaympäristö on monipuolinen, mutta jakautunut poliittisiin leireihin, ja monet tiedotusvälineet ovat omistajiensa voimakkaan vaikutusvallan alla”. Televisiokanavat lähettivät vaalikampanjan aikana erilaisia vaaleihin liittyviä ohjelmia, kuten vaalipaneeleja. Kaikkein tasapuolisimman kuvan ehdokkaista antoi Etyjin raportin mukaan Georgian yleisradio, mutta kaikkien muiden televisiokanavien antama kuva oli puolueellinen. Suurin osa kanavista kertoi runsaasti maan hallinnosta ja sen toimista myönteisessä valossa vaalien kontekstin ulkopuolella, mikä hyödytti epäsuorasti hallitusta tukevia ehdokkaita.

Kaksi suosituinta televisiokanavaa, Rustavi 2 ja Imedi, tukivat valtapuoluetta. Rustavi 2 omisti 59 prosenttia vaaliohjelmistostaan viranomaisten ja Yhdistyneen kansallisen liikkeen toimien raportoimiseen positiivisessa valossa. Liitto Georgian puolesta ja Kristillisdemokraattinen liike edustivat molemmat noin kymmentä prosenttia tarjonnasta, jonka sävy oli kuitenkin pääosin positiivinen. Tbilissä toimiva paikallinen Real TV sitä vastoin tuotti myös ohjelmia, joissa opposition ehdokkaita saatettiin huonoon valoon. Paikalliset tbilisiläiset televisiokanavat Kavkazia ja Maestro tukivat vuorostaan opposition ehdokkaita, erityisesti Liittoa Georgian puolesta, ja kritisoivat hallintoa. Kavkazia antoi lähes yhtä paljon aikaa Gigi Ugulavan ja Irakli Alasanian kampanjoille.

Georgian lain mukaan ne puolueet, jotka saivat edellisissä parlamenttivaaleissa vähintään neljä prosenttia äänistä ja paikallisvaaleissa kolme prosenttia äänistä, saavat yksityisillä televisiokanavilla vähintään 30 sekuntia ilmaista mainosaikaa ja yleisradiossa vähintään 60 sekuntia ilmaista mainosaikaa joka tunti. Puolueet hyödynsivät tehokkaasti tätä mahdollisuutta.

Rahoitus Viiden prosentin äänikynnyksen ylittäneet puolueet käyttivät kampanjointiin yhteensä 16 miljoonaa laria. Tästä summasta 90 prosenttia oli Yhdistyneen kansallisen liikkeen käytössä. Puolue käytti suurimman osan 14 miljoonan larin budjetistaan, 10,13 miljoonaa laria, televisiomainoksiin. 92 prosenttia rahoista oli peräisin puolueen omasta rahastosta.

Tbilisin pormestarinvaalissa toiseksi tulleen Irakli Alasanian vaaliliittouman kampanjabudjetti oli vain 136 000 laria, vähemmän kuin neljällä muulla puolueella. Kristillisdemokraattinen liike käytti yhteensä 683 500 laria, Teollisuus pelastaa Georgian vuorostaan 208 000 laria, mutta yhdeksän yritystä osti puolueelle myös 750 000 larilla televisiomainoksia. Kansallisen neuvoston vaalibudjetti oli 260 200 laria.

Tulokset

Koko maa