thumb|Hamas käyttää logossaan piirrosta Jerusalemin temppelivuorella sijaitsevasta vuonna 691 rakennetusta Kalliomoskeijasta. Hamas (), koko nimeltään Ḥarakat al-muqāwamat al-islāmiyya (, ) on vuonna 1987 Muslimiveljeskunnan ulokkeena perustettu sunni-islamistinen terroristiliike, jonka tavoite on yhtenäinen islamilainen Palestiina Jerusalem pääkaupunkina ja ilman Israelin valtiota.
Hamasin vuoden 1988 peruskirja totesi, että islam tulee tuhoamaan Israelin: Israel on olemassa, kunnes islam tuhoaa sen, aivan kuten se on tuhonnut muita sitä ennen."The Covenant of the Islamic Resistance Movement (Hamas)", MidEast Web, August 18, 1988"The Covenant of the Islamic Resistance Movement" , The Avalon Project at Yale Law School, retrieved April 22, 2006. Vuoden 2017 uudistetussa peruskirjassa todetaan: "Palestiina [...] on erottamaton alueellinen kokonaisuus [...] Palestiinan kansan karkottaminen ja maanpakoon ajaminen heidän maastaan sekä sionistisen kokonaisuuden perustaminen sinne eivät kumoa palestiinalaisten oikeutta koko maahansa eivätkä luo sinne mitään oikeuksia tälle sionistiselle anastajaentiteetille."
Israel, Yhdysvallat, Euroopan unioni, Kanada, Australia, Yhdistynyt kuningaskunta, Japani ja Paraguay ovat luokitelleet Hamasin terroristijärjestöksi. Myös Egypti luokitteli Hamasin terroristijärjestöksi vuoden 2015 helmikuussa, mutta luokitus peruttiin samana vuonna.
Hamas on hallinnut itsevaltaisesti Palestiinan valtioon kuuluvaa Gazan kaistaa siitä lähtien, kun se voitti vuoden 2006 parlamenttivaalit. Liike soveltaa hallinnossaan islamistista šaria-lakia, ja ihmisoikeusjärjestöt syyttävät sitä kidutuksesta, teloituksesta, sensuurista, naisten huonosta asemasta ja rutiininomaisista väärinkäytöksistä.
Hamasin johdossa on Qatarin Dohasta käsin toimiva poliittinen toimisto.
Hamasiin perustettiin intifadaksi kutsutun Palestiinan ensimmäisen kansannousun aikana erillinen sotilassiipi, josta alettiin käyttää vuonna 1991 nimeä Izz ad-Din al-Qassam -prikaatit.Hamas' Izz al-Din al-Qassam Brigades. https://www.aph.gov.au/parliamentary_business/committees/house_of_representatives_committees?url=pjcis/pij_let_hamas/hamas.pdf Hamasin sotilaallinen toiminta keskittyi aluksi pieniin yllätyshyökkäyksiin. Itsemurhaiskut se aloitti 1990-luvulla ja rakettihyökkäykset toisen intifadan aikaan. Hamas ja Israel ovat tämän jälkeen olleet useassa sotatilassa, eivätkä niiden sopimat aselevot ole kestäneet kovinkaan kauaa.
Hamas aloitti lokakuussa 2023 hyökkäyksen, jonka ensimmäisinä tunteina kuoli Israelin vahvistamattomien tietojen mukaan yli 1 200 ihmistä. Lokakuun 2023 hyökkäyksessään Israeliin Hamas otti yli 250 israelilaista panttivankia, jotka ovat siviilejä.
Hamas on perustanut palestiinalaisalueella kouluja ja sairaaloita. Palestiinassa ei ennen Hamasia ollut sosiaalipalveluita, ja niiden kehittämisen ansiosta järjestö siirtyi 2000-luvulla menestyksekkäästi myös puoluepolitiikkaan, kun se voitti 2006 Fatahin Palestiinan parlamenttivaaleissa. Se on siitä saakka hallinnut Gazan kaistaa.
Historia Tausta ja perustaminen
Muslimiveljeskunnan yhdistämät aktivistit alkoivat 1970-luvun lopulla nousta Israelin miehitystä vastaan Gazan kaistalla ja Länsirannalla. Israel oli miehittänyt alueen vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen. Muslimiveljeskuntaan oli köyhälistön ja pakolaisten rinnalle liittynyt koulutettuja, liikemiehiä ja ammatinharjoittajia. Muslimiveljeskunnan sisällä väiteltiin vuosia tästä ja aluksi johtajat olivat sitä mieltä, ettei Egyptissä ja Syyriassa tehtyjä virheitä tulisi toistaa. Pääosa Muslimiveljeskunnan toiminnasta olikin väkivallatonta, mutta jotkin tahot vaativat jihadia Israelia vastaan.Hamasin Poika, sivu 21
Hamasin perustamisesta pidettiin vuonna 1986 salainen kokous Hebronissa. Kokouksessa sovittiin, että aluksi ryhdyttäisiin yksinkertaiseen kansalaistottelemattomuuteen – heitettäisiin kiviä ja poltettaisiin autonrenkaita. Tavoitteena oli havahduttaa, yhdistää ja mobilisoida Palestiinan kansa ja saada se ymmärtämään, että tarvittiin itsenäisyyttä Allahin ja islamin lipun alla.Hamasin Poika, sivu 22. Kokouksessa olivat mukana ainakin seuraavat henkilöt: Šeikki Ahmad Yasin, myöhemmin hengellinen johtaja. Muhammad Jamal al-Natsheh, Hebronista Jamal Mansour, Nablusista Šeikki Hassan Yousef, Mosab Hassan Yousefin isä. Mahmud Muslih, Ramallahista Jamil Hamami, Jerusalemista Ayman Abu Taha, Gazasta
Hamas perustettiin joulukuussa 1987 ensimmäisen intifadan alussa. Mukana sen perustamisessa oli Muslimiveljeskunnan jäseniä ja Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n uskonnollisia liitoumia. Hamas oli alkujaan Muslimiveljeskunnan polittinen haara, jonka tarkoitus oli olla vastavoima Islamilaiselle jihadille, joka on myös palestiinalainen äärijärjestö. Islamilainen jihad oli uhkaamassa Muslimiveljeskunnan tukea Palestiinassa.
Vuoden 1988 perustamisasiakirjassa Hamas määrittelee Palestiinan islamin kotimaaksi, jota ei saa ikinä luovuttaa ei-muslimeille. Saman asiakirjan mukaan Palestiinan muslimien uskonnollisena velvollisuutena oli käydä pyhää sotaa Israelia vastaan, mikä johti Hamasin ja PLO:n väliseen konfliktiin, sillä PLO oli samana vuonna hyväksynyt Israelin oikeuden olemassaoloon.
Yhdysvaltalaisen tietotoimisto United Press Internationalin mukaan Israelin tiedustelupalvelu Mossad tuki Hamasia järjestön alkuvuosina pyrkien luomaan vastapainon PLO:lle. Tuolloin Hamasin toiminta keskittyi pääasiassa uskonnolliseen ja sosiaaliseen toimintaan.Analysis: Hamas history tied to Israel Käytännössä Hamasin vahvistuminen merkitsi Jasser Arafatin ja Fatahin heikentymistä PLO:ssa, mikä olisi saattanut olla Israelille hetkellisesti edullista.
Toiminnan järjestäytyminen Hamas alkoi nopeasti toimia itsenäisenä järjestönä, joka oli myös koko ajan ristiriidassa Palestiinan sekulaarimpien nationalististen järjestöjen kanssa. Hamasin väkivaltaiset iskut Israelin siviili- ja sotilaskohteisiin saivat Israelin pidättämään vuonna 1989 monia Hamasin johtajia, muun muassa sen perustajiin kuuluneen šeikki Ahmad Yasinin.
Israelin armeijan Boeing AH-64 Apache -helikopteri ampui 6. syyskuuta 2004 Yasinia ympäröivään ihmisjoukkoon Hellfire-ohjuksen. Yasin kuoli välittömästi yhdeksän muun ihmisen kanssa. Hänen seuraajakseen nousi Abdulaziz al-Rantisi, joka kuitenkin koki edeltäjänsä kohtalon jo vajaan kuukauden kuluttua. Hänen jälkeensä Hamasin johdossa toimi Syyriassa maanpaossa elävä Khalid Maš’al.
Hamas lähti tehostamaan ja suojaamaan toimintaansa, jotta sen johtajat olisivat jatkossa Israelin saavuttamattomissa. Jordanian Ammaniin se perusti poliittisen toimiston, joka vastasi kansainvälisistä suhteista ja varainhankinnasta, ja samaan aikaan myös aseellisen siiven, Izz ad-Din al-Qassam -prikaatit. Poliittisen toimiston johtoon valittiinn 1996 Khaled Mashal. Jordania karkotti kuitenkin jo kolme vuotta myöhemmin Hamasin johtajat maasta, koska se piti järjestön toimintaa maassa sotilastoiminnan komentokeskuksena. Hamas siirsi poliittisen toimiston Damaskokseen ja sieltä 2012 Dohaan.
Oslon rauhanprosessi Hamas on ollut haluton luovuttamaan yhtään maata Israelille, ja vuonna 1993 se tuomitsi Israelin ja PLO:n välisen rauhansopimuksen. Hamasin rinnalla myös muun muassa Islamilainen jihad vastusti rauhaa.
Hamas teki ensimmäisen itsemurhaiskunsa huhtikuussa 1993. Se oli viisi kuukautta ennen Israelin ja PLO:n välistä Oslon sopimusta, mutta sen jälkeen itsemurhaiskuja alettiin käyttää aseena aktiivisemmin. Sekä Israel että PLO vastasivat niihin ankarilla turvallisuus- ja rankaisutoimilla. Jasser Arafat yritti silti ottaa Hamasin mukaan poliittiseen prosessiin ja valitsi Hamasin jäseniä Palestiinalaishallintoon.
Israelin ja Palestiinan rauhanneuvottelut kaatuivat syyskuussa 2000, ja sen pian sen jälkeen alkoi toinen intifada, jonka aikana Hamas eskaloi entisestään väkivallan ja itsemurhapommitusten määrää. Toisen intifadan jälkeen Hamas kuitenkin alkoi loiventaa kantaansa rauhanprosessiin. Palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas ja Israelin pääministeri Ariel Sharon sopivat vuoden 2005 alussa vihamielisyyksien keskeyttämisestä, ja pitkien neuvotteluiden jälkeen myös Hamas lupautui tulitaukoon, vaikka satunnaiset väkivallanteot jatkuivat edelleen. Israel kuitenkin oma-aloittisesti myös vetäytyi Gazasta.
Vuoden 2006 vaalivoitto ja yhteenotot Fatahin kanssa
Hamas oli jo vuosikymmenen ajan vastustanut Palestiinalaishallintoa, mutta se osallistui ensimmäistä kertaa Palestiinalaishallinnon vaalein 2006. Hamas voitti yllättäen vaalit ja sai ennen Fatahia enemmistön Palestiinalaishallinnon parlamenttiin. Hamasin vaalilista, Muutos ja reformi, sai 44,45 % äänistä, ja Fatah sai 41,43 %. Hamas sai kaikkiaan 74 paikkaa parlamentin 132:sta paikasta.
Voittonsa jälkeen Hamas ajautui vastakkain presidentti Mahmud Abbasin Fatahin kanssa. Toukokuussa Sunday Times raportoi Hamasin suunnitelleen presidentin salamurhaa. Kesäkuussa Hamasin ja Abbasin aseelliset joukot olivat lähellä yhteenottoa. Palkatta jääneiden hallinnon työntekijöiden tyytymättömyys kiristi tilannetta edelleen. Hamas ja Fatah ajautuivat jo lähelle sisällissotaa, kun helmikuussa järjestöt sopivat tulitauosta ja yhteishallituksesta. Pääministeriksi tuli Hamasin Isma’il Haniyya.
Toukokuussa tulitauko raukesi ja yhteenotot alkoivat uudelleen. Kaikkiaan yhteenotoissa kuoli yli 200 ihmistä, joukossa korkeita johtajia. 14. kesäkuuta Hamas oli saanut haltuunsa koko Gazan kaistan. Mahmud Abbas hajotti parlamentin ja julisti hätätilan. Fatahin johtaman hätätilahallinnon päämaja muodostui Länsirannalle, kun taas Gazan kaista jäi Hamasin hallintaan.
Hamasin voitettua vuonna 2006 vaalit Yhdysvaltain hallinto vaati arabiliittolaisiaan katkaisemaan järjestön rahallisen tuen. Sen jälkeen Hamas kääntyi šiialaisen Iranin puoleen ja lähestyi sitä. Hamasin suhde sekä Syyriaan että Iraniin sai kolauksen vuonna 2011, kun Hamas ei asettunut tukemaan Syyrian hallintoa sen hajottaessa maassa syntyneitä protesteja. Iran esimerkiksi pienensi tämän jälkeen huomattavasti tukeansa, joka oli arviolta ollut yli 200 miljoonaa dollaria vuodessa.
Hamasin taloudellista tilannetta vaikeutti Iranin tuen pienemisen lisäksi Muslimiveljeskunnan Muhammad Mursin kaatuminen vuoden 2013 vallankaappauksessa, jonka seurauksena Egyptin johtoon asettui Hamasille vihamielinen sotilashallinto, joka alkoi vahtia tarkemmin Gazan ja Egyptin välistä rajaa ja hajotti useita salakuljetustunneleita. Hamasilla oli jo vuoden 2013 lopulla huomattavia vaikeuksia maksaa julkishallinnon palkkoja.
Yhteenotot Israelin kanssa vuodesta 2007 Hamasin otettua Gazan kaistan haltuunsa Israel julisti sen vihollisalueeksi. Israel myös rajoitti Gazan tuontia ja rajaliikennettä. Hamas jatkoi jatkuvasti hyökkäyksiä Israeliin, joka puolestaan teki näihin vastaiskuja. Israel ja Hamas tekivät kesäkuussa 2008 aselevon, jonka olisi pitänyt kestää kuusi kuukautta. Se kaatui kuitenkin käytännössä heti, ja molemmat osapuolet syyttivät toisiaan väkivaltaisuuksista. Hamas oli tehnyt salaisen tunnelin rajan yli, ja tukkiakseen tunnelin Israel kohdisti siihen marraskuussa ilmaiskuja. surmaten kuusi Hamasin jäsentä. Hamas vastasi hyökkäykseen liki välittömästi raketti-iskuin, kenenkään kuitenkaan tuolloin loukkaantumatta. Hamas ei marraskuussa suostunut uudistamaan tulitaukosopimusta vedoten Israelin tulitaukorikkomukseen ja jatkoi rakettien ampumista Israeliin. Joulukuussa 2008 Israel aloitti vastauksena sotilasoperaation, tehden useita ilmaiskuja Hamasin kohteisiin Gazassa ja myös siviilikohteisiin. Israelin iskuissa arvioidaan yli 1 150 kuolleen ja yli 5 100 haavoittuneen, osaksi Hamasin käyttämän ihmiskilpiperiaatteen takia.
Izz ad-Din al-Qassamin prikaatien johtaja Ahmed al-Jabari kuoli marraskuussa 2012 Israelin ilmaiskuissa, jotka olivat Israelin reaktio useita kuukausia kestäneisiin Hamasin raketti-iskuihin. Hamas vastasi Jabarin kuolemaan kostoiskuilla, mutta 21. marraskuuta osapuolet tekivät taas tulitauon.