Matti Ossian Wuori (15. heinäkuuta 1945 Helsinki – 15. lokakuuta 2005 Kirkkonummi) oli suomalainen asianajaja, joka tunnettiin etenkin ihmisoikeus- ja ympäristökysymyksiin liittyvistä tapauksista. Hän oli yksi Suomen tunnetuimpia ja arvostetuimpia juristeja. Asianajajan työn ohella Wuori toimi muun muassa vihreiden sitoutumattomana edustajana Euroopan parlamentissa, Greenpeacen ja sen Suomen toimiston puheenjohtajana sekä Etelä-Afrikan totuus- ja sovintokomission neuvonantajana.

Elämä ja ura

Varhainen elämä Matti Wuoren vanhemmat olivat Toini Anastasia Wuori ja Ossi Valdemar Wuori, joka kuoli vuonna 1949 poikansa ollessa nelivuotias. Eero A. Wuori oli hänen setänsä. Wuorella oli myös vanhempi veli Seppo, joka muutti nuorena Ruotsiin opiskelemaan oikeustiedettä ja toimi ylijohtajana Ruotsin poliisihallituksessa.Tuori 2023, s. 12–14

Wuori opiskeli Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa, josta hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1964Tuori 2023, s. 25, ja vietti myös vuoden vaihto-opiskelijana YhdysvalloissaTuori 2023, s. 23. Hän opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1979 valmistumisen viivästyttyä 12 vuodella.Tuori 2023, s. 26 Opiskeluaikanaan Wuori toimi 1968 ylioppilaskunnan hallituksessa yleisvaliokunnan puheenjohtajana ja solmi suhteita 1960-luvun opiskelijaradikaaleihin.Tuori 2023, s. 27–28

Wuori suoritti vuosina 1969–1970 varusmiespalveluksen, josta hän kotiutui alikersanttina jouduttuaan poistetuksi reserviupseerikurssilta sopimattoman käytöksen johdosta. Hän osallistui Varusmiesliiton perustamiseen vuonna 1970.Tuori 2023, s. 34–36

Ilkka Kylävaaran toimittamassa teoksessa Taistolaisuuden musta kirja Matti Wuori mainitaan useassa kohdassa. 1970-luvulla Wuori allekirjoitti useita SKP:n vähemmistön eli taistolaisten julkilausumia. Vuonna 1973 Wuori allekirjoitti myös EEC-vetoomuksen eli vastalauseen Suomen hallituksen tavoitteelle solmia vapaakauppasopimus Euroopan talousyhteisön (EEC) kanssa.

Asianajajaura Wuori aloitti vuonna 1967 oikeusavustajan uransa Erhard Gallen toimistossa Keravalla, mutta ryhtyi pian hoitamaan juttuja omissa nimissään.Tuori 2023, s. 34 Wuori toimi useissa suurta julkisuutta saaneissa jutuissa. Hän edusti muun muassa kuvataitelija Harro Koskista Sikamessias-oikeudenkäynnissä,Tuori 2023, s. 71 yllytysoikeudenkäyntien syytettyjä,Tuori 2023, s. 109–110 Iranin šaahin Mohammad Reza Pahlavin vuoden 1970 valtiovierailua vastustaneita mielenosoittajia,Tuori 2023, s. 116–168 Mikkelin panttivankidraamassa kuolleen panttivangin omaisia,Tuori 2023, s. 208 yhtä Jumalan teatterin esiintyjistä,Tuori 2023, s. 96 Kessin hakkuita vuonna 1991 vastustaneita mielenosoittajiaTuori 2023, s. 327–330 ja tasavallan presidentin neuvonantajaa Martti Mannista Irak-skandaalissaTuori 2023, s. 411. Asianajajana Wuori ei pyrkinyt pelkästään puolustamaan päämiestensä etuja vaan myös vaikuttamaan oikeudenkäyntien kautta julkiseen keskusteluun.Tuori 2023, s. 442 Wuorelle olivat läheisiä varsinkin perus- ja ihmisoikeudet sekä ympäristönsuojelu, ja hän oli ensimmäisiä ihmisoikeudet vakavasti ottaneita asianajajia SuomessaTuori 2023, s. 41.

Muu yhteiskunnallinen toiminta Wuori valittiin vuonna 1999 vihreiden listoilta noin 27 000 äänellä Euroopan parlamenttiin, jossa hän toimi ulkoasioita, ihmisoikeuksia sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan jäsenenä ja laati vuonna 2001 mietinnön Ihmisoikeudet maailmassa vuonna 2001 ja Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikka.Tuori 2023, s. 54–55 Häntä ei valittu uudelleen vuonna 2004.Tuori 2023, s. 57

Wuori johti vuonna 1994 puhetta YK:n yleiskokouksen maailman kehitystä käsittelevässä erityiskokouksessa.Tuori 2023, s. 46 Hän osallistui ainoana ulkopuolisena Etelä-Afrikan totuus- ja sovintokomissioon Suomen ulkoasiainministeriön nimitettyä hänet vuonna 1996 avustamaan komissiota asiantuntijana.Tuori 2023, s. 49

Wuori osallistui aktiivisesti Greenpeacen toimintaan avustettuaan järjestöä ensi kertaa vuonna 1988 Suomen kautta tapahtuneen valaanlihan salakuljetukseen puuttuneen iskun yhteydessä. Hän oli vuonna 1989 perustamassa Greenpeacen Suomen toimistoa, jonka puheenjohtajana hän toimi sen lakkauttamiseen asti vuonna 1998. Hän oli myös Greenpeace Internationalin hallituksen puheenjohtaja vuosina 1991–1993.Tuori 2023, s. 43–45 Wuori toimi Ihmisoikeusjuristit ry:n puheenjohtajana vuodesta 1995 kuolemaansa asti sekä Asianajajaliiton oikeussuojavaliokunnassa ja oikeuspoliittisessa valiokunnassa. Hän toimi myös useissa muissa kansalaisjärjestöissä, kuten Kamarimusiikkiyhdistys Avantissa ja kehitysmaiden lasten oloista huolehtivassa Plan Suomi -säätiössä.Tuori 2023, s. 427–428

Wuori osallistui näkyvästi julkiseen keskusteluun ja kirjoitti lukuisia kolumneja sekä kaksi teosta, Titanicin kansituolit (1993), joka palkittiin Koskenkorva-palkinnolla, ja Faustin uni (1995), joka oli Tieto-Finlandia-palkinnon ehdokas. Varsinkin jälkimmäisessä teoksessa Wuori käsitteli kriittisesti suomalaisen yhteiskunnan ja koko maailman tilaa.Tuori 2023, s. 47Salminen 2016, s. 284–289 Hänen kriitikkinsä kohteena oli etenkin suomalainen valtiousko, ja hän korosti valtion sijasta kansalaisyhteiskunnan merkitystä.Tuori 2023, s. 427 Hän myös puolusti kansalaistottelemattomuuttaTuori 2023, s. 428–429 ja sananvapauttaTuori 2023, s. 437.

Wuorella oli pienet cameoroolit Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (2002), Ville Mäkelän elokuvassa Lain ulkopuolella (1987), Sakari Rimmisen elokuvassa Pilvilinna (1970) ja Pekka Mandartin elokuvassa Going to Kansas City (1998).Elokuvat, joissa henkilö on esiintynyt ELONET

Yksityiselämä Wuori ei ollut naimisissa.

Wuori oli lapsuudestaan lähtien ahkera lukemaan ja kertoi esimerkiksi lukeneensa 16-vuotiaana kaikki René Descartesin pääteokset. Hän osasi ainakin suomea, ruotsia, saksaa, englantia ja ranskaa ja väitti puhuvansa kaikkiaan 13 eri kieltä. Hänet tunnettiin myös huolitellusta pukeutumisesta ja omistamiensa solmioiden suuresta määrästä.Tuori 2023, s. 17

Wuori kärsi alkoholin ongelmakäytöstä nuoruudestaan 1980-luvun puoliväliin asti, ja hän joutui kahdesti sairaalaan maksan verenvuodon johdosta ja sairastui suusyöpään vuonna 1984.Tuori 2023, s. 38–39 Wuori kuoli syövän takia vuonna 2005, ja hänen tuhkansa siroteltiin mereen Harmajan edustalle.Tuori 2023, s. 58

Teokset

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla Lindgren, Tommy: Vain yksi Wuori. . Voima 10/2005. Lahdenperä, Johan: Maailman viha ja kiihko. (Kirja-arvostelu.) Helsingin Sanomat 26.11.2005. Tanni, Katri: Individualismin puolustuspuheita. (Kirja-arvostelu.) Agricola 11.11.2005.

Luokka:Greenpeacen aktivistit Luokka:Vihreän liiton europarlamentaarikot Luokka:Vihreän liiton poliitikot Luokka:Suomalaiset asianajajat Luokka:Suomalaiset kansalaisaktivistit Luokka:Suomalaiset esseistit Luokka:Vuonna 1945 syntyneet Luokka:Vuonna 2005 kuolleet Luokka:99.3 Yhteiskuntaelämän edustajat