Pungsan (hanguliksi 풍산개; hanjaksi 豐|山|개) on pohjoiskorealainen koirarotu. Se on saanut nimensä P'ungsanin vuoristoisesta, pohjoisesta maakunnasta joka tunnetaan nykyisin Kimhyŏnggwŏnina. Kotimaassaan rotu on yleinen, mutta maailmanlaajuisesti hyvin harvinainen.
Ulkonäkö Pungsan on kookas, voimakas, nopea ja ketterä sekä hyvin sopeutunut metsästämään kotialueensa vuoristoissa. Se on alkuperäisistä korealaisista roduista kaikkein kookkain ja vahvin. Sillä on pystyt korvat ja selän päälle kiertyvä häntä. Karvapeite on erittäin hieno ja tiheä. Väritys on yleensä valkoinen, mutta myös punainen, harmaa, brindle ja musta ovat mahdollisia. Säkäkorkeus on 55–65 cm ja paino 25–35 kg.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 334-335. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
Luonne ja käyttäytyminen Pungsan on erittäin sisukas ja vaatii sen vuoksi paljon liikuntaa. Se on uskollinen omistajalleen ja muille lähimmille ihmisilleen. Muiden ihmisten keskellä se ei hauku paljoa, koska rohkeutensa ansiosta se ei pelkää ketään. Se haukkuu ihmisiä vain sen ollessa välttämätöntä, mutta yleensä se haukkuu ainoastaan eläimiä.
Rotu tunnetaan hurjaluonteisena metsästäjänä. Metsästysviettinsä vuoksi se pureskelee pentuna paljon esineitä, minkä takia on suositeltavaa antaa sille paljon omaa pureskeltavaa.
Alkuperä Vaikka rodun alkuperää ei tiedetä, sen uskotaan toimineen metsästyskoirana jo Yi-dynastian aikaan. Se on kotoisin P'ungsanin maakunnasta (nykyinen Kimhyŏnggwŏn). Joidenkin lähteiden mukaan se polveutuisi venäläisistä laikoista, toisten mukaan se puolestaan kehittyi jo neoliittisella kaudella.Poongsan. Worldly Dogs. Haettu 26.1.2024.
Pungsania on perinteisesti käytetty suurriistan, kuten amurintiikerin, villisian ja kauriin metsästykseen kotimaansa vuoristoissa. Metsästyksen lisäksi sitä on käytetty myös omaisuuden vartiointiin. Se jalostettiin kylmyydenkestäväksi ja sitkeäksi, ja se kykenee työskentelemään jopa syvässä lumessa. Venäläisten metsästäjien tiedetään käyttäneen ainoastaan kolmea yksilöä kerrallaan siperiantiikerin metsästykseen. Vanhoissa korealaisissa saduissa rotu tunnettiin viisaudestaan, uskollisuudestaan ja metsästyskyvyistään - on olemassa jopa kuuluisa tarina koirasta joka voitti siperiantiikerin.
Kuten muutkin korealaiset rodut, pungsan kuoli toisen maailmansodan aikana lähes sukupuuttoon japanilaisten tapettua niitä turkin vuoksi. Vuonna 1964 sille myönnettiin Pohjois-Koreassa kansallisaarteen arvo.Republic of Korea. National Report on the State of Animal Genetic Resources, FAO, helmikuu 2004. Viitattu 18.11.2018 Venäjää lukuun ottamatta sitä ei tavattu Korean ulkopuolella ennen 1990-lukua. Vuonna 1994 eteläkorealainen farmari Lee Hee-hoon toi 18 yksilöä kotimaahansa. Lisäksi Yhdysvalloissa on muutama kasvattaja. Pohjois-Koreassa on nykyisin Poongsan Dog Research Centre, joka tukee rodun jalostusta.
Katso myös Balinvuoristokoira Borneonkoira Koreanjindonkoira Thaimaanpystykorva
Lähteet Viitteet
Aiheesta muualla Photos Dkbnews.com Kcckp.net
Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:Pystykorvat Luokka:Korealaiset koirarodut