Sisilianmastiffi () on italialainen koirarotu. FCI ei ole sitä toistaiseksi tunnustanut, mutta Alianza Canina Latina sitä vastoin onRazas nacionales de la Alianza Canina Latina y otras razas no reconocidas por la FCI. Real Sociedad Canina de España. Viitattu 24.4.2025.. Lisäksi Ente Nazionale della Cinofilia Italiana on aloittanut rodun rekisteröintiprosessin, ja se on lisätty hyväksytyksi roduksi ns. ”lisärekisteriin” (Registro Supplementare Riconosciuti - RSR).Mastino Siciliano/Cane di Mannara. ENCI. Haettu 2.2.2024. Italiassa rodusta huolehtii paikallinen Associazione Samannara -yhdistys.Atlante delle razze di Cani: Cane di Mannara - Mastino Siciliano. Agraria.org. Haettu 9.7.2026.
Ulkonäkö Sisilianmastiffi on rotevarakenteinen, maatiaismainen ja tasapainoinen; runko on suorakaiteen muotoinen. Rungon pituus on 12-15 % säkäkorkeutta suurempi. Pää on suuri, leveä ja katkaistun kartion muotoinen. Kallon pituus on 60 % koko pään pituudesta ja kuonon pituus 40 % koko pään pituudesta. Kallo on lähes yhtä leveä kuin pitkä; otsapenger selvä, muttei liian korostunut; kuono leveä ja syvä. Kirsu on yleensä musta, mutta maksanruskeilla yksilöillä ruskea ja harmailla yksilöillä tummanharmaa. Silmät ovat suhteellisen pienet ja mantelinmuotoiset; väriltään hunajankeltaisesta tummanruskeaan (karvapeitteen sävystä riippuen). Korvat ovat melko pienet, kolmionmuotoiset ja kärjistään tylpät; asennoltaan joko riippuvat tai ruusukorvat. Takaraajoissa on joko yksöis- tai kaksoiskannukset.
Urosten säkäkorkeus on vähintään 65 cm (ihanne 69 cm) ja narttujen vähintään 59 cm (ihanne 64 cm)Mastino Siciliano - Cane di Mannara. ENCI. Haettu 2.2.2024.; tästä huolimatta asiantuntijoiden tutkimassa populaatiossa maksimikorkeus oli vain 65 cm. Ensimmäinen rotumääritelmäluonnos mainitsi säkäkorkeuden vaihtelevan 63-73 cm ja painon 45-70 kg välillä. Koossa tapahtunutta pienenemistä pidetään rodun kehitykselle vaarallisena, samoin kuin myös kallon kapenemista ja siitä seurannutta pään kevenemistä.
Keskipitkä, tiheä karvapeite vaihtelee aaltoilevasta kiharaan. Se on tavallista lyhyempää kallossa, kuonossa ja raajoissa ja tavallista pidempää korvissa. Erityisesti uroksille muodostuu tiheä kaulus. Häntä on tuuhea ja toisinaan kevyesti hapsuttunut. Sallitut värit ovat fawn kaikissa sävyissään kermasta mahonginpunaiseen, vaalea maksanruskea, brindle (sallittu, mutta ei-toivottu), harmaa (sallittu, mutta ei-toivottu) ja musta; kaikissa edellä mainituissa väreissä voi esiintyä tan-merkit silmien yllä (quattrocchi, "nelisilmä"), kuonossa, poskissa, rintakehässä ja raajoissa. Vanhemmiten tan-merkit vaalenevat, ja lopulta niistä tulee erittäin vaalean norsunluun väriset. Myös (vähäisemmät tai laajemmat) valkoiset merkit sallitaan, ja ns. ”nunna”-kuviointi on ihannetapaus: tällöin valkoista on kuonossa, kaulassa, niskassa, rintakehässä, raajojen alaosissa ja hännänpäässä. Valkoinen ei saa koskaan olla dominoiva, vaan sen tulee kattaa vähemmän karvapeitteestä kuin päävärityksen. Sallituista väreistä epätoivottavia ovat brindle ja harmaa.
Luonne ja käyttäytyminen Sisilianmastiffi on pidättyväinen, ei kuitenkaan itsenäinen. Se on perhettään kohtaan kiintynyt ja kuuliainen, ja se suhtautuu vartioimaansa laumaan rauhallisesti. Se on kuitenkin varautunut vieraita kohtaan ja saattaa aiheuttaa vaaran kotipihaa tai lammaskarsinaa öiseen aikaan lähestyville tunkelijoille – varsinkin useamman yksilön laumassa liikkuessaan.
Rotu on niin sanottu laumanvartija, jonka alkuperäinen tehtävä on ollut suojella lampaita susien hyökkäyksiltä, minkä vuoksi sen korvat perinteisesti typistettiin lyhyiksi. Nykyisin se vartioi laumoja myös kulkukoirien ja kettujen varalta. Tästä johtuen sitä ei tule sekoittaa paimenkoiraan, jollainen se ei perinteisessä mielessä ole.
Alkuperä pienoiskuva|Historiallinen kuva rodusta. Luulöydösten perusteella rodun kantamuotoa, eräänlaista mastiffia, on esiintynyt Sisiliassa jo pronssikaudelta (Euroopassa noin 2300-1100 eaa.) lähtien, ja 300-luvulta eaa. peräisin olevissa mamertiinien kolikoissa esiintyy Adranon temppeliä vartioinut mastiffi. Foinikialaiset toivat sisilianmastiffin esi-isän, epeiroksenmolossin, alun perin saarelle ensimmäisen vuosituhannen eaa. aikana. Sittemmin myös berberipaimentolaisten mahdollisesti jo 300–200-luvuilla eaa. Sisiliaan tuomat pohjoisafrikkalaiset koirat sekä arabien noin vuonna 878 jaa. mukanaan tuomat koirat vaikuttivat paikallisen rodun kehittymiseen.Meneghetti, Vittorino. I cani da pastore, s. 138. Associazione Culturale Antichi Mestieri Pastorali, 2015.
Vuonna 1954 italialaisten rotujen säilymisestä huolissaan ollut biologi Giovanni Bonatti mainitsi rodun teoksessaan Cani di tutte le razze, jossa hän väitti sen olevan "erilainen kuin mikään muu rotu". Vuonna 1987 palermolainen ENCI- ja FCI -tuomari Mario Perricone esitti kirjassaan Grande enciclopedia del cane väitteen, että se olisi yhdessä etnankoiran kanssa kaikkia muita italialaisia rotuja vanhempi.
Sisilianmastiffin pioneeri Francesco Ferrante omisti koko elämänsä rodun tutkimiselle ja vakiinnuttamiselle, ja yhdessä Palermon Kennelklubin puheenjohtajan tri Girolamo Cartian kanssa hän laati ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1982. Tämä ensimmäinen luonnos perustui vuosien tutkimustyöhön ja vanhojen paikallisten paimenten henkilökohtaisiin muistoihin. 1980-luvun lopulla syntynyt Turiddu vastasi kyseistä kuvausta erittäin paljon. ENCI:n vuonna 2013 hyväksymä rotumääritelmä on osittain ENCI- ja FCI -tuomari tri Salvatore Tripolin käsialaa.Tumminelli, Giovanni & Cesareo, Carlo. Razze canine autoctone siciliane, s. 17-19, 24-25, 27-28, 72. Antonio Crepaldi Editore, 2017, Portoviro. ISBN 978-88-96635-58-2.
Sisilianmastiffi on kotoisin Sisilian pohjoisosasta, ja tyypillisenä laumaa vartioivana vuoristokoirana sen käyttötarkoitukseen on liittynyt olennaisena osana transhumanssi eli karjan siirtäminen vuodenaikojen vaihtelun myötä vuoristoon ja sieltä takaisin. Koska nykyisin Sisiliassa ei ole susia, rotu on käytännössä menettänyt alkuperäisen käyttötarkoituksensa. Myös transhumanssi harvinaistuu harvinaistumistaan eikä karjaa enää varasteta samassa määrin kuin ennen, joten muutkin rodulle ominaiset perinteiset käyttötarkoitukset ovat katoamassa.
Terveys Sisilianmastiffi sopeutui vuosisatojen ajan yksinkertaiseen ruokavalioon, joka koostui vanhentuneesta leivästä ja maidon valmistuksessa syntyneestä jätteestä. Kovan luonnonvalinnan seurauksena sillä on erittäin hyvä vastustuskyky Sisilian endeemisiä tauteja kohtaan.
Lähteet
Aiheesta muualla Samannara
Luokka:Sisilialaiset koirarodut Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:Vuoristokoirat