Nollapiste on Osmo Jokisen ainoaksi jäänyt runokokoelma vuodelta 1964. Julkaisun aikaan runoteos sai huomiota haastamalla kirjoituksen merkityksen runoudessa. Siitä otettiin kaksi lisäpainosta vuonna 1965. Teosta on luonnehdittu neo- eli uusdadaksi.Vesa Haapala. Kokeellinen kirjallisuus ja kirjallinen vastarinta Suomessa, teoksessa Katajamäki ja Veivo (toim.). Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus. Gaudeamus 2007, 287.
Jokisen 64-sivuinen teos sisältää pääosin tyhjiä sivuja. Ne on jäsennelty osastoiksi, joillekin sivuille on painettu isokokoisia typografisia merkkejä, jotka on yleensä tulkittu pisteiksi. Teosta on luettu hiljaisuuden, taukojen ja tyhjien tilojen kollaasina.Jorma Hinkka. Kastin nollapiste eli typografian hiljaisuus. 2004.
Nollapiste on vuonna 2004 julkaistu Hollannissa Hubert van den Bergin käännöksenä Nulpunt.käännöksen tiedot
Lähteet
Aiheesta muualla
Jorma Hinkka. Kastin nollapiste eli typografian hiljaisuus. 2004 Reijo Valta. Ajatuksia Nollapisteestä. 5.3.2010 Sinikka Vuola. Beyond any experience: Osmo Jokisen Nollapisteen herättämiä ajatuksia. Jano 7, 2018
Luokka:Vuoden 1964 kirjat Luokka:Suomalaiset runokokoelmat