Mirkka Elina Rekola (26. kesäkuuta 1931 Tampere – 5. helmikuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen runoilija, aforistikko, kääntäjä ja esseisti. Häntä on pidetty vaikeasti tulkittavana lyyrikkona, mikä voi johtua ilmaisun äärimmäisestä tiiviydestä ja monimerkityksisyydestä.
Yksityiselämä Rekolan isä oli tamperelainen toimittaja Eero Rekola ja äiti kansakoulunopettaja Helmi Ollila.Kuka kukin on 1978, Hakusana: Rekola, Mirkka Rekola kirjoitti ylioppilaaksi Porvoon tyttölukiosta 1954. Hän opiskeli kirjallisuutta, filosofiaa ja taidehistoriaa Helsingin yliopistossa 1954–1957. Rekola kirjoitti runoja, esseitä ja kirjallisuusarvosteluja Suomalaiseen Suomeen, Parnassoon ja Uuteen Suomeen sekä kokoomateoksiin.
Rekolan pitkäaikainen elämänkumppani oli runoilija, kulttuurivaikuttaja Mirjam Polkunen (1926–2012). Mirkka Rekolan pikkuserkkuja olivat ministeri Esko Rekola ja mikrobiologian professori Pirjo Mäkelä.Esko Rekola: Viran puolesta, s. 12. Helsinki: WSOY, 1998.
Ura Rekolan esikoisrunokokoelma Vedessä palaa ilmestyi vuonna 1954 saaden ristiriitaisen vastaanoton. Rekola kuvasi vastaanottoa teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet: ”perinteisen runon lukijoille olin aivan vieras, yltiömodernisteille en kyllin moderni”. Täysin huomiotta kirjailijan alkutaival ei jäänyt, sillä kirjailijapalkintoja myönnettiin useita. Sittemmin kunniatohtoriksi korotetun runoilijan arvostus on erittäin korkealla, ja esimerkiksi 1995 Rekolalle myönnetyn taiteen Suomi-palkinnon perusteluissa hänen sanataiteensa nostettiin maailman merkittävimpien joukkoon.Mirkka Rekola, Valekuun reitti, WSOY
Seuraavalla kokoelmalla Tunnit (1957) käytettiin yhä joitain loppusointuja. Tyyli kuitenkin modernisoitui ja kehittyi yhä tiiviimmäksi. Tämän minimalistisen kehityksen huipentuma oli Ilo ja epäsymmetria (1965).
Rekolan tuotanto on päässyt tutkimuksen kohteeksi varsinaisesti vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1997 ilmestyi monihahmotteisuutta kartoittanut Liisa Enwaldin väitöskirja Kaiken liikkeessä lepo, joka osaltaan toimi tienraivaajana tutkimuksille. Katja Seudun teos Tyhjä pöytä on tilattu vuodelta 2016 tutki Rekolan runouden poetiikan ja ydinteemojen kehitystä. Jonimatti Joutsijärven kirjoittama elämäkerta Mirkka Rekolasta ilmestyi keväällä 2023.
Muistaminen Vuonna 2020 Tampereella julkistettiin Teemu Mäenpään maalaama ja Annikin runofestivaalin tuottama Runopuu-muraali, jonka osana on Rekolan runo "Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille".
Mirkka Rekola -seura perustettiin syyskuussa 2014. Yhdistyksen tarkoituksena on vaalia ja tehdä tunnetuksi kirjailija Mirkka Rekolan elämäntyötä sekä toimia Mirkka Rekolan ja hänen tuotantonsa ystävien yhdyssiteenä.
Teokset Runokokoelmat Vedessä palaa (WSOY, 1954) Tunnit (WSOY, 1957) Syksy muuttaa linnut (WSOY, 1961) Ilo ja epäsymmetria (Weilin-Göös, 1965) Anna päivän olla kaikki (Weilin-Göös, 1968]) Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille (WSOY, 1972, ) Tuulen viime vuosi (WSOY, 1974) Kohtaamispaikka vuosi (WSOY, 1977) Runot 1954–1978 (WSOY, 1979) Kuutamourakka (WSOY, 1981) Puun syleilemällä (WSOY, 1983) Kuka lukee kanssasi (WSOY, 1990) Maa ilmaan heitetty (WSOY, 1995) Taivas päivystää (WSOY, 1996) Virran molemmin puolin. Runoja 1954–1996 (WSOY, 1997) Valekuun reitti (WSOY, 2004, ) Vesi on maailman muisti (Katharos, 2007, )
Kuulen taas äänesi. Runoja 2009–2010. The Pieraccini Foundation, 2011. .
Aforismikokoelmat Muistikirja (1969) Maailmat lumen vesistöissä (1978) Silmänkantama (1984) Tuoreessa muistissa kevät (1987) Tuoreessa muistissa kevät, aforistiset kokoelmat (1998)
Muut teokset Maskuja ("pieniä elämänpituisia juttuja"). WSOY, 1987. . Muistinavaruus ("kirjoituksia, puheenvuoroja vuosilta 1959–1999"). WSOY, 2000. . Maskuja (2. painos, laajennettu laitos). WSOY, 2002. . Esittävästä todellisuudesta (esseitä). Sanasato, 2007. .
Teosten käännöksiä En gynnsam plats för hjärtat. Ellerströms, 2011. Ruotsiksi kääntänyt Henrika Ringbom. . Glädje och asymmetri. 1990. Runovalikoima – ruotsi Joie et asymetrie. 1987. Ilo ja epäsymmetria – ranska 88 poems. Helsinki: WSOY, 2000. Englanniksi kääntänyt Anselm Hollo. . Himmel aus blauem Feuer. – saksa. Helsinki: WSOY, 2001. . Thank you for these illusions. WSOY, 1981. Suomalaisten naislyyrikkojen antologia, englanniksi kääntänyt Anne Fried. .
Palkinnot ja tunnustukset Pirkanmaan kirjoituskilpailu lyriikkasarjan ensimmäinen sija 1954 Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1962, 1965 Valtion kirjallisuuspalkinto 1966, 1969, 1973, 1982 Eino Leinon palkinto 1979 Pro Finlandia 1982 Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinto 1985 Suomi-palkinto 1995 Suomen kirjailijaliiton kunniapalkinto 1996 Tanssiva karhu -palkinto 1997 Vuoden runoilija -palkinto 1998Kirjasampo Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan kunniatohtori 2000 Alex Matson -palkinto 2003 P. Mustapää -palkinto 2004 Samuli Paronen -palkinto 2007 (ansioista aforistiikan alalla) Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinto 2008 WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2011
Ehdokkuudet Neustadt-palkinto, ehdokas 2000 Tanssiva karhu -palkinto, ehdokas 2005
Lähteet
Kirjallisuutta Enwald, Liisa: Kaiken liikkeessä lepo: Monihahmotteisuus Mirkka Rekolan runoudessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997 (väitöskirja) Miten kirjani ovat syntyneet 3. Toimittanut Ritva Haavikko. WSOY 1991 Kuva silmissä: Näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön. Toimittaneet Liisa Enwald, Eila Kostamo. WSOY 2011. Katja Seutu: Pöytä on tilattu. Mirkka Rekolan runouden äärellä. WSOY 2016. Jonimatti Joutsijärvi: Mirkka Rekola - Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin I. Into Kustannus 2023. 978-952-351-646-5
Aiheesta muualla Mirkka Rekola — Kaapeli.fi Mirkka Rekolan runoja Electric Verses -verkkoantologiassa Mirkka Rekolan aforismeja Ylen Elävä arkisto: Mirkka Rekola, runoilija ja aforistikko Verkkokirjasto Mirkka Rekolan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa Mirkka Rekola -seuran sivut https://mirkkarekolaseura.wixsite.com/mirkkarekolaseura
Luokka:Aforistikot Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Eino Leinon palkinnon saajat Luokka:Mäkelän piiri Luokka:Vuonna 1931 syntyneet Luokka:Vuonna 2014 kuolleet