Laukunkankaan nikkeli-kuparikaivos sijaitsi Enonkoskella, ja se oli toiminnassa 1984–1994. Malmia louhittiin toiminta-aikana 6,66 miljoonaa tonnia. Malmin pitoisuudet olivat 0,76 % nikkeliä ja 0,22 % kuparia. Kaivoksen malmimineraaleja olivat kuparikiisu, magneettikiisu ja pentlandiitti. Laukunkankaalta tehtiin ensimmäinen malmilöydös jo 1969, mutta pääesiintymä löytyi vasta 1980. Kaivoksen omisti Outokumpu Oy. Kaivos työllisti parhaimmillaan 100 henkilöä.
Laukunkankaan kaivoksen maakerroksella peitetyillä läjitysalueilla on noin 6,6 miljoonaa tonnia rikastushiekkaa. Sinne on sijoitettu myös Hälvälän ja Telkkälän kaivosten tuottamat rikastushiekat.
Malmilöytö Outokumpu Oy:n malminetsintä etsi nikkeliä koko Suomesta 1960-luvulla. Vuonna 1969 etsinnät johtivat Haukivedelle, ja Enonkosken Laukunkankaalta löydettiin kiisupitoinen noriittimuodostuma. Löydön jälkeen tehtiin tutkimuksia kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe alkoi heti vuonna 1969. Riittävän rikasta malmia ei kuitenkaan löytynyt, ja tutkimukset lopetettiin vuonna 1971. Mineraalivarantoarvio oli 4.5 miljoonaa tonnia köyhää nikkelimalmia (Ni 0.33 %, Cu 0.10 %).
Toinen vaihe alkoi vuonna 1980, kun vanhoja kairausnäytteitä tutkittiin tarkemmin. Tällöin huomattiin, että esiintymän itäosa oli lupaavampi nikkelin löytymisen kannalta. Alueella tehtiin lisää geofysikaalisia mittauksia. Uusien kairauksien avulla löydettiinkin parempaa malmia: verkkopirotteista oliviininoriittia ja peridotiittia sekä massiivisia kiisumalmeja. Koko todettu mineraalivaranto käsitti 9.4 miljoonaa tonnia (Ni 0.67 %, Cu 0.18 %, Co 0.029 %, S 5.2 %).
Louhinta Kaivoksen avaustyöt alkoivat elokuussa 1984, ja kaivos oli tuotantokunnossa helmikuussa 1986. Valmistavat työt tehtiin kaivoksen omana työnä, mutta malminkäsittelylinjan louhintatyöt ulkoistettiin. Noin 2 km pitkä tutkimustunneli nopeutti kaivoksen avaamista, mutta ensimmäisen vuoden aikana tehtiin silti yli 5 km valmistavia töitä ja louhittiin muita tiloja. Nostokuilu louhittiin kahdessa osassa Alimak-menetelmällä, ja nostotorni rakennettiin samanaikaisesti.
Päälouhintamenetelmänä käytettiin välitasolouhintaa. Ensin louhittiin rikas ns. Leonmalmio. Päämalmion louhinta aloitettiin keskeltä poikittaisilla välitasolouhoksilla. Ensimmäiset louhokset ja erillinen avauslouhos täytettiin kovettuvalla täytteellä tukemaan malmia reunustavaa grafiittiruhjetta. Päämalmion louhinnan aloitustaso vaikeutti viimeisten vuosien toimintaa, mutta ei aiheuttanut suuria malmitappioita. Päämalmion lisäksi louhittiin köyhemmät Rinne-, Mäki-, Kieleke- ja Välimalmit sekä K- ja L-pirotemalmit suurina välitasolouhoksina ilman täyttöä. Kaikki louhokset tuettiin vaijeripultein. Malmi lastattiin suoraan louhoksista kaatokuiluihin, jotka toimivat myös välivarastoina viikonlopun tuotantoa varten. Murskain oli hankittu käytettynä Otanmäen kaivokselta ja nostokone Ruotsista Idgebergetin kaivokselta. Vedenpoisto tapahtui yhden automaattisen pumppaamon kautta, johon liittyi myös liejunpoisto. Tuuletusta varten ajettiin kolme täysprofiilinousua.
Tuotantoporaus tehtiin pääasiassa yhdellä Data-porauslaitteella, joka oli ensimmäinen Suomeen toimitettu tietokoneohjattu tuotantoporauslaite. Kaivossuunnittelu mahdollisti joustavan tuotannon noston, ja kaivoksen tuotantovarmuus oli erittäin hyvä. Rikastamo ei pysähtynyt kertaakaan malmipulan takia.
Rikkaamman Päämalmion louhinnan loputtua jäljelle jäi köyhempiä pirotemalmeja. Alhaisen nikkelipitoisuuden (0.4%) ja kovan isäntäkiven vuoksi aiemmin hyvin toiminut AG-jauhatus (automaattinen jauhanta, jossa malmi jauhaa itsensä) ei pystynyt hienontamaan riittävästi malmia kannattavuuden saavuttamiseksi. Koska kaivoksen toiminta-aikaa ei uskottu olevan paljoa jäljellä, lisäinvestoinnit eivät olleet perusteltuja.
Vaihtoehtoina oli kaivoksen sulkeminen tai rikastamon kapasiteetin nostaminen vaihtamalla tehokkaampaan jauhatusprosessiin. Harjavallan nikkelisulaton raaka-ainetarve puolsi toiminnan jatkamista. AG-myllyn kaulan murtuman korjausaikana tuotanto ajettiin kuulamyllyn varassa. Kuulamylly jauhoi parhaimmillaan 75 t/h, kun prosessin kapasiteetti oli ennen vauriota ollut 85-90 t/h. Kahden myllyn erilliset kuulajauhatuspiirit tarjosivat ratkaisun tuotannon nostamiseksi. Tavoiteltu 125 t/h saavutettiin helposti. Kalliimmat jauhatuskustannukset kompensoitiin suuremmalla kaivoksen tuotannolla, ja todelliset käyttökustannukset laskivat noin 25%. Tuotannon nosto tasolta 800 000 t/a tasolle 1 000 000 t/a vaati kaivoksessa uusia louhoksia nopeasti. Valmistavia töitä tehtiin kiireellä, vaikka kaivoksen alasajoa oli jo aloitettu.
Kaivoksen alin louhintataso oli +410 metrissä. Malmia löydettiin vielä +650 metrin tasolta, mutta sen laatu ja koko heikkenivät alaspäin mentäessä. Ainoa kaivostoiminnan aikana löydetty uusi malmio oli Kielekemalmio ja sen osa Riekalemalmio, jotka sijaitsevat Rinnemalmion itä- ja alajatkeella tasovälillä +90 - +285 m. Malmin isäntäkivi oli lujaa ja kesti hyvin louhintaa. Joissakin osissa Päämalmiota ja sen alajatkeita esiintyi kuitenkin kloriitti- ja karbonaattirakoilua, jotka aiheuttivat ongelmia louhosten pysyvyyteen.
Kaivoksen kokonaisvahvuus oli 100 henkilöä, kun miljoonan tonnin vuosituotanto ylittyi, ja laski 80:een viimeisenä vuonna.
Rikastamo Rikastamon suunnittelun lähtökohtana oli alun perin 480 000 malmitonnin vuosituotanto, mutta rakennusvaiheessa tavoitekapasiteetti nostettiin 700 000 tonniin. Rikastusprosessissa pyrittiin hyödyntämään yhtiön muilta laitoksilta vapautuvia laitteita, korkeaa automaatioastetta ja täysautogeenijauhatusta, jossa malmi jauhaa itse itsensä.
Laboratoriokokeiden ja Kotalahden rikastamolla tehdyn koeajon perusteella päädyttiin luontaisessa pH:ssa tapahtuvaan Ni-Cu-yhteisvaahdotukseen, jossa nikkeli ja kupari erotetaan samanaikaisesti malmista vaahdottamalla. Alkuvaiheessa käytettiin myös Ni-Cu-erotusvaahdotusta ja sulfidien erotusvaahdotusta, mutta myöhemmin siirryttiin pelkästään Ni-Cu-yhteisvaahdotukseen.
Kaksi myllyä (kooltaan 4.0 m x 6.0 m) saatiin Vuonoksen kaivokselta. Rikasteen vedenpoisto tehtiin 20 m sakeuttimessa ja 22 m2 painesuotimella. Rikastamon jäte pumpattiin 44 hehtaarin rikastushiekka-altaaseen. Selkeytysvesi johdettiin 20 hehtaarin vesialtaaseen, joka toimi myös prosessiveden varastoaltaana. Ylimäärävesi neutraloitiin kalkkimaidolla ja johdettiin toiseen selkeytysaltaaseen metallien saostamista varten. Sieltä vesi ilmastettiin ja johdettiin Sortavalanjärveen ja edelleen Haukiveteen vesienlaskuluvan mukaisesti.
Rikastamon henkilöstömäärä oli aluksi 26, mutta laski alle 20:een viimeisinä vuosina. Rikastamo jaettiin jauhimo- ja vaahdottamo-osastoihin, joiden välissä oli eristetty valvomo-laboratorio-konttori-huoltotila. Lattiaratkaisut ja lietepumppujen sijoittelu nopeutti pumppujen vaihtoa ja lyhensi seisokkeja. Rikastamon käyntiaste oli 95-96%.
Valmis rikaste kuljetettiin kuorma-autoilla Silvolaan Kerimäen asemalle ja sieltä junalla Harjavaltaan.
Geologia Laukunkankaan malmiesiintymä sijaitsee luode-kaakko-suuntaisessa ruhje- ja siirrosvyöhykkeessä, jossa kallioperä on rikkoutunut ja lohkot ovat liikkuneet toistensa suhteen. Tällä vyöhykkeellä on useita pienempiä nikkeliesiintymiä ja myös suurempia, kuten Kotalahden esiintymä.
Laukunkankaalla on noriittinen gabrointruusio, joka on maanpinnalta katsottuna soikion muotoinen ja kallistuu aluksi jyrkästi ja syvemmällä loivemmin (noin 40 astetta) länteen. Intruusiota leikkaavat useat pystysuorat, grafiittipitoiset siirrokset ja loivasti kallistuneet graniittipegmatiittijuonet. Lisäksi alueella on ainakin kahdensuuntaisia diabaasijuonia, joita edellä mainitut juonet leikkaavat. Päämalmio jatkuu Syväpirotemalmiona alaspäin länteen.
Lähteet Geological Survey of Finland FINNICKEL Database: Laukunkangas (Arkistoitu versio) GTK Tietoaineisto : Suomen kaivosteollisuus : Terästeollisuuden metallien kaivokset (Arkistoitu versio)
Pöyry, Heimo Isomäki, Olli-Pekka: Outokumpu Finnmines Oy:n Enonkosken kaivos. Vuoriteollisuus-lehti, 1/1996. Vuorimiesyhdistys.
Viitteet
Luokka:Enonkoski Luokka:Suomen kaivokset