Eero Olavi Haukiala (alk. Henriksson, 23. syyskuuta 1914 Noormarkku – 26. maaliskuuta 1980) oli suomalainen pesäpalloilija, joka kuului toistakymmentä vuotta Suomen parhaimmistoon.
Urheilu-ura
Enimmäkseen polttajana pelannut Haukiala voitti Suomen mestaruuden Helsingin Pallonlyöjien joukkueessa vuosina 1934 ja 1938 ja Pallo-Tovereiden ikämiesjoukkueessa 1955, 1956 ja 1958. Itä–Länsi-otteluun Haukiala osallistui kymmenen kertaa ja pelasi maaottelussa Viroa vastaan vuonna 1932. Vuoden 1950 Itä–Länsi-ottelussa hän toimi pelituomarina. Haukiala pelasi mestaruussarjatasolla myös käsi- ja koripalloa.
Hänen sisarensa oli monipuolisena urheilijana, pesäpallossa, koripallossa ja käsipallossa, tunnettu Senni Haukiala.
Saavutukset Pelaajana 2 SM-kultaa: 1934, 1938 2 SM-hopeaa: 1940, 1942 4 SM-pronssia: 1933, 1935, 1936, 1937 11 Itä–Länsi-ottelua: 1932–1938, 1940, 1947–1949
Pesäpallotuomarina Miesten Itä–Länsi-tuomari: 1950, 1951
Katso myös Luettelo vähintään 10 Itä–Länsi-ottelua pelanneista pesäpalloilijoista
Lähteet Urheilumme Kasvot, osa 3 – Palloilu, sivu 1126 Urheilumme Kasvot, osa 12 – Kuolleita, sivu 806
Viitteet
Luokka:Suomalaiset pesäpalloilijat Luokka:Pesäpallotuomarit Luokka:Vuonna 1914 syntyneet Luokka:Vuonna 1980 kuolleet