Yönkuningatar (Selenicereus grandiflorus) on Karibialta ja Väli-Amerikasta kotoisin oleva kaktuskasvien heimon yökaktuksiin kuuluva mehikasvi. Laji on viljelyssä harvinainen, sillä useimmat yönkuningattarina viljellyistä kasveista ovat oikeammin lajia yönprinsessa (Selenicereus pteranthus) tai hybridejä.
Kuvaus
Laji on hyvin muunteleva. Kiipeilevät tai roikkuvat, joskus maatapitkin ryömivät 1–3 senttimetriä paksut varret kasvavat jopa 10 metriä pitkiksi. Särmiä tavallisimmin 7–8, joskus vähemmän tai enemmän. Naulamaiset piikit ovat tavallisimmin 4–12 millimetriä pitkiä, joskus lyhyempiä. Areoleista kasvaa valkeaa tai kellertävää villaa. Lajityypillistä on piikkien putoaminen vanhoista varsista. Laji kukkii vain öisin ja kukin kukka on auki ainoastaan yhden yön. Kukat ovat 18–25 senttimetriä pitkiä ja 15–20 cm leveitä. Kukkaperät ovat karvaisia ja piikikkäitä. Teriön ulommat lehdet vaihtelevat keltaisesta pronssin- tai lohenväriseen, sisemmät puhtaan valkoiset. Tuoksu muistuttaa usein vaniljan tai appelsiininkukkaa, joidenkin mukaan valkonarsissin (Narcissus poëticus) tuoksua. Syötävä hedelmä on punainen, pyöreä, karvainen ja piikikäs.
Alalajit thumb|vasen|200px|Selenicereus grandiflorus subsp. hondurensis thumb|vasen|200px|Selenicereus grandiflorus subsp. grandiflorus Lajista erotetaan neljä alalajia: subsp. donkelaari (Salm-Dyck) Ralf Bauer – Meksikon Yucuanista. Karvat rungonmyötäisiä. subsp. grandiflorus – Suurilla osilla levinneisyysaluettaan. Areoleissa vain lyhyttä karvaa. subsp. hondurensis (K.Schum. ex Weing.) Ralf Bauer – Keski-Amerikasta. Huomattavan karvaiset rungot. subsp. lautneri Ralf Bauer – Meksiko. Areolit särmillä pienillä nyppylöillä.
Samantapaiset lajit Laji muistuttaa yönprinsessaa (Selenicereus pteranthus), mutta eroaa särmien lukumäärältään ja piikeiltään. yönkuningattarella on tavallisimmin 7–8 särmää ja usein vanhemmista rungoista irtoavat 4–12 mm pitkät piikit. S. pteranthuksella puolestaan särmiä on 4–5 ja lyhyet 1–2 mm mustat, alaosasta leveämmät piikit pysyvät kiinni vanhemmissakin rungoissa. Kukat ovat lähestulkoon identtisiä eikä niitä voida käyttää lajinmääritykseen. Toinen melko tavallinen laji, Selenicereus coniflorus, on kuin S. pteranthus mutta pidemmillä, usein 1,5 cm pitkillä piikeillä. S. coniflorus on luultavasti edellä mainittujen lajien hybridi.
Jopa muita yöllä kukkivia kaktuslajeja, kuten tuoksulehtikaktusta (Epiphyllum oxypetalum) tai tarhametsäkaktusta (Hylocereus undatus), kutsutaan joskus yönkuningattariksi.
Yönkuningatarta käytetään homeopatiassa ja sitä on pidetty myös lemmenrohtona.
Kasvatus Laji on melko helppohoitoinen, viihtyy lämpimämmässä kuin S. pteranthus. Mullan tulee olla humuspitoista ja läpäisevää. Kesäaikaan kastellaan runsaastikin, talvella multa on pidettävä kuivana. Talvella pidettävä viileässä, noin 12–15 °C on sopiva. Lämpötilanvaihtelut yön ja päivän välillä ovat eduksi kunhan lämpötila ei laske alle 8 celsiusasteen. Liian lämpimässä talvehtiminen estää kukinnan. Aurinkoinen tai hieman varjostettu kasvupaikka on sopivin. Keväällä aurinkoinen paikka on tärkeä valon stimuloidessa kasvia kukkimaan. Varsien punertuminen auringossa on tavallista luonnossakin eikä ole kasville vahingollista.
Lähteet
Aiheesta muualla Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Yönkuningatar (Selenicereus grandiflorus) Laji.fi: Yönkuningatar Selenicereus grandiflorus UniProt: Taxonomy - Selenicereus grandiflorus Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Selenicereus grandiflorus Useful Tropical Plants: Selenicereus grandiflorus Flora of North America: Selenicereus grandiflorus PheroBase: Floral volatiles of Selenicereus grandiflorus
Luokka:Kaktuskasvit Luokka:Huonekasvit