pienoiskuva|Rauni Liukko vuonna 1972. Rauni Sinikka Liukko (oik. Liukko-Ailio; 17. kesäkuuta 1940 Vehmaa – 27. toukokuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä ja taidemaalari. Liukon läpimurtoteoksia olivat Ruuhkaratikka (1973) ja Liikkuva työvoima (1977). Kohua herätti myös hänen tilateoksensa Helsingin juhlaviikoilla 1972 Arkadian puistossa. __NOTOC__ Ura thumb|Ruuhkaratikka, 1973, Tampere. thumb|Prinsessa-veistos, 1995, Tuusula Liukko valmistui Taideteollisen oppilaitoksen kuvaamataidonopettajalinjalta 1963 ja aloitti yhteiskunnallisesti kantaa-ottavilla teoksilla, joiden aiheina olivat lapset, vanhukset ja muut vähäosaiset. Ruuhkaratikan ohella lasikuidusta tehdyt karheat lapsihahmot saivat paljon huomiota lehdistössä.Näyttelyohjelma vuonna 1994. Porin taidemuseo. Viitattu 2.1.2011.
Ensimmäinen huomiota saanut yksityisnäyttely oli Lapsellisuuksia Kluuvin galleriassa Helsingissä vuonna 1970, ja Moderna Museetin järjestämänä Tukholmassa 1971, missä se herätti keskustelua lasten asemasta. Virikkeenä oli ollut Biafran nälänhätä, joka oli ollut paljon esillä televisiossa. Suomessa keskustelua syntyi kuitenkin lähinnä teosten materiaalista ja tekotavasta. Lasikuitu, readymade- ja kierrätysmateriaalit eivät sopineet perinteisiin käsityksiin kuvanveistosta.Salo, Erja: Popcornia ja politiikkaa – taiteen aktivistit: Rauni Liukko.
Rauni Liukko osallistui Ars 74 -näyttelyyn lapsiaiheisilla veistosinstallaatioilla Yhteinen turvavyö ja Hyväntekeväisyyttä. "Jouduin näkemään, miten yhteiskuntaa heijasteleva koulu aste asteelta rutisti koulutettaviaan", totesi taiteilija Ars-näyttelyluettelossa. "Ei ollut mieltä tehdä kuvia vähäiselle, kultivoituneelle galleriayleisölle. Halusin tehdä kuvia kadun miehelle, joka ei gallerioissa käy."
Liukon teokset saivat lyyrisempää ja ajattomampaa sävyä 1980-luvulla. Lasikuidun sijasta hän alkoi käyttää pronssia ja luonnonmateriaaleja. Aiheet olivat nyt myyttisiä, kuten Khimairon (1989) ja Sfinksi (1988–1989). Liukko oli jättänyt lasikuidun myös allergian vuoksi. Meriaiheet tulivat mukaan 1990-luvulla. Liukko teki laivoja eri materiaaleista ja kotiloveistoksia.
Liukolle myönnettiin muun muassa Suomen Rauhanpuolustajien mitali, Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinto (1972) ja Vuoden Kiila (1982) sekä valtion taiteilijaeläke (2003).Kuka kukin on 2007, s. 553. Helsinki 2006.
Keramiikkataiteilija Heljä Liukko-Sundström oli Rauni Liukon sisar.
Lähteet
Kirjallisuutta Vanhala, Jari-Pekka (toim): Rauni Liukko: Matkan muisto / Musta sateenkaari. Oulun taidemuseon julkaisuja 24. Porin taidemuseo ja Oulun taidemuseo 1994.
Aiheesta muualla Rauni Liukon Prinsessa-muistomerkki Kellokoskella.
Ruuhkaratikka. Ruuhkaratikka. Sara Hildénin taidemuseo (PDF). Liukon teoksia Valtion taidemuseon kokoelmissa. Kuvia Liukon Lapsellisuuksia-näyttelystä 1970: Kuva 1 Kuva 2 Kuva 3 Kuva 4
Luokka:Suomalaiset kuvanveistäjät Luokka:Vuonna 1940 syntyneet Luokka:Vuonna 2014 kuolleet