Liettuan–Neuvosto-Venäjän sota käytiin Neuvosto-Venäjän ja Liettuan välillä joulukuusta 1918 elokuuhun 1919. Liettuan ja Neuvosto-Venäjän joukkojen lisäksi sotaan osallistui saksalaisia ja kommunistisia liettualaisia joukkoja. Sota päättyi kommunistien tappioon ja Liettuan-Neuvosto-Venäjän rauhaan, joka allekirjoitettiin vuonna 1920.

Tausta Liettua julistautui itsenäiseksi ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin Saksan keisarikunta oli miehittänyt tämän Venäjän keisarikunnan alueen. Brest-Litovskin rauhansopimuksessa Saksa saneli Neuvosto-Venäjälle mm. ehdon luopumisesta vaatimuksista Liettuan suhteen. Neuvosto-Venäjä kumosi tämän ehdon, kun Saksa oli antautunut länsirintaman sodassa Ranskalle, Englannille ja Yhdysvalloille. I maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918 voimaan tulleeseen Compiegnen sopimukseen.Kallio 2009, s. 192-193

Venäjän bolševikkipuolueen liettualaiset olivat alkaneet organisoida kommunistipuoluetta Vilnassa huhtikuussa 1918. Eri puolille Liettuaa perustettiin kommunistisia paikallisryhmiä. Elokuussa 1918 perustettiin Liettuan ja Valko-Venäjän kommunistinen puolue. Joulukuun 8. päivänä liettualaiset kommunistit perustivat väliaikaisen vallankumouksellisen Liettuan työläisten ja talonpoikien hallituksen venäläisjoukkojen hallitsemassa Väinänlinnassa. Saman kuukauden alussa mobilisoitiin Neuvosto-Venäjän puna-armeija, joka tunkeutui Liettuan alueelle 12. joulukuuta.

Sota Saksalaiset vetäytyivät puna-armeijan tieltä ja luovuttivat Vilnan alueen puolalaisille, jotka eivät kyenneet puolustamaan sitä. Puna-armeija valloitti Vilnan 5.–6. tammikuuta 1919. Saksalaiset jatkoivat vetäytymistään ja puna-armeija seurasi heitä kohti Kaunasia, jonne Liettuan hallitus oli asettunut. Lisäksi kommunistit ottivat vallan Šiauliaissa ja ottivat alueen haltuunsa. Myöhemmin paikalle saapuivat varsinaiset puna-armeijan osastot.Kallio 2009, s. 194

I maailmansodan voittaneen länsiliittoutuneet huolestuivat tilanteesta: heidän sotilasjohtajansa ranskalainen kenraali Ferdinand Foch määräsi äskeiset Ranskan viholliset, saksalaiset joukot, pysähtymään puna-armeijan etenemisen. thumb|Liettualaisten hyökkäys touko-kesäkuussa 1919. Liettua oli kuitenkin jo jakautunut länsimaiden tunnustaman Liettuan hallituksen hallitsemaan länsiosaan ja kommunistisen hallituksen hallitsemaan itäosaan. Saksalaisten joukot koostuivat pääasiallisesti niin sanotuista Freikorps-vapaaehtoisjoukoista eikä Weimarin tasavallan vakinaisen armeijan joukoista, joissa soti noin 10000 miestä. Saksan joukot valtasivat Šiauliain.

18.–20. helmikuuta kommunistit pitivät Vilnassa kongressin, jossa päätettiin Liettuan neuvostotasavallan perustamisesta. Myöhemmin se yhdistyi Valko-Venäjän neuvostotasavallan kanssa Liettualais-valkovenäläiseksi neuvostotasavallaksi.

Liettuan kansallisen hallituksen armeija oli huhtikuuhun 1919 mennessä kerännyt kokoon armeijan, jonka miesvahvuudeksi väitettiin 5 000–6 000 sotilasta. Liettualaisten hyökkäys pakotti puna-armeijan perääntymään kahdessa taistelussa helmikuussa Alytisin lähistöllä. Maaliskuussa liettualaiset sekä saksalaiset partisaanit ottivat haltuunsa Luoteis-Liettuan. Huhtikuussa liettualaiset etenivät kohti Vilnaa, mutta puolalaisten onnistui vallata se kommunisteilta ensin. 25. elokuuta liettualaiset joukot valtasivat viimeisen puna-armeijan miehittämän alueen Zarasain ja ajoivat punaiset Väinäjoen toiselle puolelle. Neuvosto-Venäjä tarjosi rauhanneuvotteluja Liettualle, Virolle ja Latvialle 11. syyskuuta 1919.Kallio 2009, s. 195

Lähteet

Kirjallisuutta

Luokka:Liettuan sodat Luokka:Venäjän sodat Luokka:1910-luku