Tundraluokat ovat erilaisia arktisen, antarktisen ja vuoristoissa olevien tundrakasvillisuuksien alatyyppejä. Tundria jaotellaan eri luokkiin muun muassa lämpötilan, kosteuden ja maaperän mukaan. Monesti erotellaan lämpötilan mukaan esimerkiksi lämmin pensastundra, tyypillinen arktinen varpua ja ruohoa kasvava tundra sekä kylmä sammalta, jäkälää ja hyvin matalaa ruohoa kasvava yläarktinen polaariaavikko.
2000-luvulla on laadittu CAVM-vyöhykejako, joka yhdistää monia aikaisemmin käytettyjä luokitteluja.
Tundran jaotteluja
Tieteelliseen käyttöön on kehitetty monia tundran lajeja kuvaavia luokitusjärjestelmiäTable 2. Other Arctic bioclimate zonation approaches. Modified from CAVM Team (2003). Nearktinen tundra on Amerikassa, palearktinen Euraasiassa. Nämä eroavat toisistaan osin huomattavastikin.
Matvejevan 1992 käyttämä jako Venäjällä
MetsätundraArctic flora and fauna - status and conservation, Paula Kankaanpää, Edita, s 132, alkup lähde on Bliss&Metvejeva 1992, Circumpolar arctic vegetation, teoksessa Arctic ecosystems and changing climate F.S Chapin... taigan pohjoisin osa Ala-arktinen Pensastundra Mätästundra (tussock tundra) Ruohotundra (heath tundra) Yläarktinen Polaaripuoliaavikko Polaariaavikko
Venäläinen Matvejevan 1992 käyttämä jako sovitettuna Pohjois-Amerikan ja verrattuna yllä olevaanKankaanpää 1996, alkup Bliss&Matvejeva 1992 ja myös Bliss 1984 jollaista käytetään myös VenäjälläArctic Vegetation: Zonality and Regional Divisions.
Metsätundra Tundra Eteläinen tundra Venäjän luokituksessa lähinnä pensas- ja pohjoisessa mätästundraa Tyypillinen tundra mätästundraa, pohjoisessa ruohotundraa Arktinen tundra ruohotundraa (heath tundra), pohjoisessa polaaripuoliaavikkoa Polaariaavikko polaaripuoliaavikkoa etelässä
Grönlannissa, Huippuvuorilla jäättömillä alueilla
Subarktinen (hemiarktinen tunturikoivikko). Qatortoqin ja ivittuutin seudut Ala-arktinen Lounais-Grönlanti suunnilleen Aasiaatiin asti, Diskon eteläkärki, Grönlannin eteläkärki jotkut läntisimmät vuonon perukat Jamesonlandista länteen, suot yleisiä Keskiarktinen Länsi-Grönlannin ylämaat, Läntiset Huippuvuoret eli Spitsbergen, kasvillisuus samanlaista kuin Skandinavian keskialpiininen, mutta rikkonaisempaa Bernes, s. 29 Länsi-Grönlannin ylämaiden vähäsateiset alueet ovat keskiarktisia, kasvillisuus siellä aromaistaBernes, s. 30. Yläarktinen (lähinnä polaariaavikko) Pohjois-Grönlanti Thuleen asti lännessä Luoteis-Grönlanti Scoresbysundin eteläpuolellekin asti ja myös Diskon pohjoisin kärki, Huippuvuorten Koillismaa, Edgeoya. Pohjois-Grönlanninkin yläarktisessa kasvillisuudessa satoja kukkakasveja ja muita putkilokasveja. Pohjoisin Grönlanti ja Huippuvuorten koillismaa arktista aavikkoa.
Skandinaviassa:
Alpiininen (vastaa lähinnä ala-arktista)), Kölivuoristo, Islannin ylämaa, käsivarren Lapin paljakka ala-alpiininen koivumetsävyöhykkeen aluskasvillisuutta muistuttavaa, ilman korkeita koivuja. Varpukankaalla vaivaiskoivua, kanervaa, mustikkaa, variksenmarjaaBernes, s. 28. Kalkkimailla ala-alpiinisella tunturivyöhykkeellä paljon ruohovartisia kasveja ja runsas lajisto. Typestä ja fosforista pulaa alpiinisella ja arktiksella, maan mikro-organismit harvassa viileässä. Lumisissa paikoissa jopa 1 m korkeaa pajukkoa, tuulenpieksämillä vain muutaman cm:n paksuista kasvillisuutta uuvanaa, sielikköä jne. kosteilla tunturien alueilla yleensä ketokasvillisuutta, ei soita. Pohjoiskalotin itäosassa puurajan yläpuoliset alueet melko tasaisella vuoristolla, silloin soisia ja muistuttavat enemmän tundraa kuin alpiinista kasvillisuutta. keskialpiininen: lajisto puhtaasti arktinen ja/tai alpiininen, lumenviipymät ja routiminen haittaavat kasvien kasvua heinät, sarat vähemmän varpuja, kukkakasveja, ei mustikkaa Yläalpiininen luonnehtii lähinnä lumenviipymät, lumikentät, heiniä, jääleinikki, harvoja putkilokasveja n 1200 m:n korkeudessa merenpinnasta skandien p-osissa, Islannissa yli 700 m kork. Vettä vain lumikenttien alla, joissa kasvaa muiden kasvien lisäksi sammalia, muuten kasvillisuus rupijäkäliä, mm karttajäkäliä, kasvit kasvavat hyvin hitaasti, jopa tuhansien vuosien ikäisiä Subarktinen (enimmäkseen puutonta) Subalpiininen, jossa tunturikoivumetsiä
Tundran kasviyhdyskunnat
Hyvässä maaperässä kasvaa matalaa leppä- koivu- ja pajuvesakkoa, joka on aurinkoiselle rinteellä metsikköä, jossa mm karhu saattaa elelläStonehouse, Arktisia eläimiä, s 88. Tundraniityt taas syntyvät lumisille rinteille, joista lumi sulaa nopeasti keväällä. Niissä kasvaa heinää ja lisäksi sammalta ja jäkälää. Ne ovat myskihärille sopivaa laidunmaata. Tundraniityt ovat runsaskasvuisia siellä missä on hapan, neutraali tai hiekkakivinen maaperä. Arktinen aroyhdyskunta kasvaa sora-alueella, ja käsittää heinän sijasta saraa, poronjäkäliä ja harvakseltaan kasvavaa vaivaispajua. Se on peuran kesälaidunta.
Ruohikkorinne on talvella runsaan lumen peitossa, joka sulaa nopeasti keväällä. Jos maalaji on hyvää, syntyy kohokkia, unikkoa, kivirikkoa, telvikkia arktista kelloa jne. kasvava yhdyskunta
Kalkkimaannos suosii runsaslajisuuttaValoa ja kaamosta, Claes bernes ja siihen kehittyy nummen ruohoyhdyskunta, joka on hyvää laidunta.
CAVM-vyöhykejako
Tundran CAVM-vyöhykejako on 2000-luvulla tehty tundran alueiden jakaminen eri kasvillisuustyyppeihin muun muassa lämpötilan, kosteuden ja maaperän laadun mukaanCombining Research and Education: Bioclimatic Zonation along a Canadian Arctic Transect W.A. GOULD,D.A. WALKERm D. BIESBOER, (Received 4 April 2001; accepted in revised form 17 June 2002, ARCTIC VOL. 56, NO. 1 (MARCH 2003) P. 45–54DELIMITATION, ZONAL AND SECTORIAL SUBDIVISION OF THE ARCTIC Arve Elvebakk, Reidar Elven & Vladimir Yu. Razzhivin, 2000-2005 Panarctic Flora Project, 04.02.2005Hierarchical subdivision of Arctic tundra based on vegetation response to climate, parent material and topography D. A. WALKER, Institute of Arctic Biology, University of Alaska Fairbanks, Fairbanks, AK, US, Global Change Biology (2000) 6 (Suppl. 1), 19±3. Nämä tekijät luovat tundralle kasvillisuutta, joka voi olla lähes kasvitonta lähinnä jäkälää kasvavaa polaariaavikkoa tai lämpimillä alueilla subarktista pensastundraa.
Luokittelun teki kansainvälinen Circumpolar Arctic Vegetation Mapping eli CAVM-projekti, jossa oli osallistujia Yhdysvalloista, Kanadasta, Venäjältä, Norjasta ja Grönlannista.
Tundran CAVM-lämpövyöhykkeet
Vyöhyke (CAVM) CAVM nimitys (Muu nimitysOther Arctic bioclimate zonation approaches. Modified from CAVM Team (2003).) Heinäkuun keskilämpötila Puiden kuvaus Kasvillisuustyypin kuvaus A Ruohomätästundra(polaariaavikkoyläarktinen) 0-3 °C (toinen tieto 2-3)Pensaaton tundra Avomaata, ruohotundraa. Tämän ruohotundran lajeja mm arktinen unikko, kynsimö, rikkolajit, vihvilä. Ruoholajeja mm Alopecurus, muttei saraaCircumpolar Arctic Bioclimate Subzone A January 28, 2010. Puita ei kasva tälle vyöhykkeelle ominaisilla paikoilla. Ruohotundra, enimmäkseen kasvitonta, yksi alle 2 cm sammal/jäkäläkerros jonka keskellä hyvin matalia putkilokasveja, itiökasveja, sammal/jäkäläpeite <40 %, putkilokasveja <5 %. Niittymäistä kasvillisuutta ei-happamilla mailla. Tyypilliset kasvistot eivät juurikaan eroa kosteiden jokivarsien, lumenviipymien jne kasvillisuudesta. Tällä vyöhykkeellä yleensä saaria ympäröi koko vuoden merijää ja on usein pilvistä ja sumuista alhaisen lämpötilan ja mereisyyden takia. B Suikerotundra (pohjoinenarktinen) 3-5 °C (4-5)Maassa suikertaen kasvavia vaivaispuita/pensaita. Suikeropensaita, ruohoa. Olennaisia lajeja mm. lapinvuokko, napapaju, piippo ja märkämailla sara, tupasvilla. Härkki, nätä. Happamilla mailla liekovarpio. Lumenviipymäkasvustot ja Pohjoinen arktinen tundra, eteläinen yläarktinen. Eteläisimmässä osassa pensaita maassa luikertavina suikeroina, pohjoisosassa suikerot vaihettuvat ruohoiksi. C Puolisuikerotundra(keskiarktinentyypillinentundra) 5-7 °C (6-7) Matalia puolisuikeroita puita/pensaita Matalia varpumaisia pansaita ja suikeroita. Liekovarpio tärkein kasvi monilla happamilla alueilla. Sarakasveja ja sarakekasveja mm. Kobresia myosuroides, Carex bigelowii, and Carex rupestrisCircumpolar Arctic Bioclimate Subzone C. Ei-happamilla mailla Fabaceae Oxytropis, Astragalus). Hyvin kehittyneet lumenviipymä- ja joenvarsikasvustot. Sammalkerros 3–5 cm ja ruohokerros 5–10 cm. Eteläisin vyöhyke, jolla ilmamassa yleensä arktista. D Pystyvarputundra(ala-arktinen) 7-9 °C (8-9) Pystyjä vaivaispensaita. Pajun, koivun ja lepän vaivais- ja pensasmuotoja. Saroja, tupasvillaa, lapinvuokon sukuisiaCircumpolar Arctic Bioclimate Subzone D. Matalia pystypensaita 2 kerrosta, sammal 5–10 cm ja ruoho+varpu 10–40 cm. Lämmintä ilmaa tulee usein etelästä D-vyöhykkeelle asti. Hienolajiset maat yleensä ei-happamia, mutta tällä vyöhykkeellä harvinaisia. Venäjän joillain tällä vyöhykkeellä "kryokseerisen" kylmänkuivan arotundran jäänteitä.E Matalapensastundra(eteläinensubarktinentundra) 9-12 °C (10-12)Matalia pystyjä puita/pensaita Korkeita koivu- ja pajupensaita tiheässä, joskus leppää. Leppä on tätä vyöhykettä parhaiten luonnehtiva kasviCircumpolar Arctic Bioclimate Subzone E. Vyöhykkeen eteläosissa joenvarsissa avointa boreaalista metsää, jossa kasvaa hajanaisesti mm mäntyä, lehtikuusta, kuusta ja yli 2 m korkeata koivua alueesta riippuen. 2-3 kasvillisuuskerrosta, sammal 5–10 cm, ruoho/varpu 20-50 ja joskus matalapensaskerros 80 cm. Puuraja 10-12 °C Puita yleisesti.
Tundran bioklimaattiset luokat On kehitelty monia tundran jaotteluja. CAVM yhdistää monia aikaisempia luokitteluja. Tundralle on tyypillistä kasvillisuuden madaltuminen ja lopulta häviäminen kylmään jäätikön lähelle mentäessä. Puut madaltuvat ensin pensaiksi, sitten mataliksi varpumaisiksi pensaiksi, lopulta kasvavat suikeroina maan pinnassa ja sitten eivät olleenkaan. Myös muu kasvipeite madaltuu ja laikuttuu pohjoisemmaksi mentäessä. Tundran bioklimaattiset (kasvillisuus-ilmastolliset) luokat ovat seuraavat. Ne määritellään vuoden korkeimman lämpötilan mukaan.
Lämpöindeksi: nollan ylittävien kuukausien keskilämpötilojen summahttp://www.arcticatlas.org/atlas/cavm/cavmbz/table1.pdf>.
Vyöhyke (CAVM)http://www.arcticatlas.org/atlas/cavm/cavmbz/table1.pdf Heinäkuun keskilämpötila LämpöindeksiSWI Kokonaisfytomassa (vihreä kasviaines)kuivattu tonnia/ha Nettovuosituotanto (kuivattu tonnia hehtaaria ja vuotta kohden) Putkilokasvilajeja Puidenkorkeus Kasvipeite A 0-3 °C <6 <3 <0,3 <50 0 <5 % B 3-5 °C 6-9 5-20 0,2-1,9 50-100 0-15 2-25 % C 5-7 °C 9-12 10-30 1,7-2,9 75-150 0-40 5-50 % D 7-9 °C 12-20 30-60 2,7-3,9 125-250 40-200 50-80 % E 9-12 °C 20-35 50-100 3,3-4,3 200-500 40-200 80-100 %Puuraja 10-12 °C >35 >200? n. 100 ?
Tundran CAVM-kasvityyppien yleiskatsaus
Tyyppi. lyhenne
Avomaa (paljas maa) B Ruohotundra G Suikeropensastundra P Pystypensastundra S Märkämaat W
Tundrakasvityyppien tarkempi kuvaus
Vyöhyke (CAVM) Putkilokasvipeite Kasvillisuus kuiva Kasvillisuus kostea Kasvillisuus märkä Kasvityypit pääasialliset (näitäkin) A <5 %, jopa 40 % sammalta ja jäkälää B1 G1 b, g, r, cf, of, c (ol) B 2-25 %, jopa 60 % itiökasveja B1 kuivin, P1 G1 W1 npds, dpds,b, r (ns, cf, of, ol) C 5-50 % kasvilaikkuja P1 kuivin, P2 G2 W1 npds, dpds, b, happomailla chds, (ns, cf, of, ol) D 50-80 % paikoitellen kasvittomia alueita yhtenäisen kasvipeitteen keskellä ? G2 kuivin, S1 W2 ns, nb, npds, dpds, deds, neds (cf, of, ol, b) E 80-100 % jatkuva peitto ? kosteusjärjestys G4, S1, S2 W3 dls, Beringiassa ts, deds, neds, sb, nb, (ns, rl, ol)Puuraja 100 %?
Tundrakasvityypit
b Avomaa c Itiökasvit cf Mätäs- tai kukkaruoho deds Ajoittain lehtisiä pystyjä tai vaivaispensaita dls Ajoittain lehtisiä vaivaispensaita dpds Ajoittain lehtisiä suikertavia vaivaispensaita g Ruoho ehds Aina vihantia puolisuikertavia vaivaispensaita nb Ei-kynsisammal neds Ei-lehtisiä vaivaispensaita npds Ei-lehtisiä suikertavia vaivaispensaita ns Ei-mätästävä kaisla tai heinä of Ruoho, ei kaisla ol Jäkälä (ei poronjäkälä) r Kaisla (vihvilä) rl Poronjäkälä bl Kynsisammal ts Mätäskaisla, mätäsheinä