Maria I eli Maria Stuart (gael., skott., engl. Mary Stuart); (8. joulukuuta 1542 Linlithgow’n palatsi, Länsi-Lothian, Skotlannin kuningaskunta – 8. helmikuuta 1587 Fotheringhayn linna, Northamptonshire, Englannin kuningaskunta) oli Skotlannin kuningatar ja hallitsija vuosina 1542–1567.Antonia Fraser: Mary Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.3.2021.Kimberly Estep Spangler: Mary Stuart (1542–1587) Women in World History: A Biographical Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 31.3.2021. Hän oli myös Ranskaa vuosina 1559–1560 hallinneen kuningas Frans II:n puoliso ja Ranskan kuningatar.
Aateliston kapina syöksi Maria Stuartin vallasta, jonka jälkeen hän eli maanpaossa Englannissa. Useat katolilaisten salaliitot yrittivät nostaa hänet Englannin hallitsijaksi protestanttisen kuningatar Elisabet I:n tilalle, joten Elisabet järjesti hänet lopulta tuomituksi kuolemaan. Maria oli myös Englannin kruununperillinen, sillä hänen isänsä, Skotlannin kuningas Jaakko V, oli Elisabet I:n serkku. Maria Stuart avioitui kolme kertaa ja hänen ainoasta lapsestaan tuli Englannin kuningas Jaakko I (Skotlannin kuninkaana Jaakko VI) kuningatar Elisabet I:n kuoltua vuonna 1603.
Lapsuus Maria Stuartin vanhemmat olivat Stuart-sukuun kuulunut Skotlannin kuningas Jaakko V ja ranskalaiseen Guisen mahtisukuun kuulunut kuningatar Maria Guise. Maria Stuart oli sukua myös Englantia hallinneelle Tudor-dynastialle, sillä hänen isänsä äiti Margareeta Tudor oli Englannin kuningas Henrik VIII:n sisar.Stuart, Mary Elizabethan World Reference Library, Encyclopedia.com. Viitattu 31.3.2021.
Maria syntyi kuninkaallisessa Linlithgow’n palatsissa 8. joulukuuta 1542. Hänen kaksi vanhempaa veljeään olivat kuolleet lähes yhtä aikaa jo alle vuoden ikäisinä. Marialla oli myös ainakin kuusi isänsä muista suhteista syntynyttä aviotonta sisaruspuolta, kuten Morayn jaarli James Stewart, sekä velipuoli äitinsä aiemmasta avioliitosta.
Kun Jaakko V kuoli yllättäen vain 30-vuotiaana 14. joulukuuta äkilliseen sairauteen masennuttuaan skottien tappiosta englantilaisille Solway Mossin taistelussa, vastasyntynyt tytär oli ainoa laillinen perillinen. Maria tulikin Skotlannin hallitsijaksi vain kuuden päivän ikäisenä. Hänet kruunattiin alle vuoden ikäisenä 3. syyskuuta 1543 Stirlingin linnassa.
Maria Stuart tuli valtaan aikana, jolloin Englannin sekaantuminen Skotlannin asioihin oli lisääntymässä. Henrik VIII oli jo toteuttanut uskonpuhdistuksen Englannissa, mutta Skotlanti oli yhä katolinen maa, vaikka protestanttisuus alkoi levitä jo sinnekin. Kruunun siirtymistä tyttölapselle jo valmiiksi vaikeana aikana pidettiin suurena vastoinkäymisenä Skotlannille. Holhoojahallitsijaksi Maria Stuartin alaikäisyyden ajaksi määrättiin aluksi hänen lähin miespuolinen sukulaisensa, protestantti Arranin jaarli James Hamilton, vaikka myös katolinen arkkipiispa David Beaton yritti saada tehtävän itselleen.
Arranin jaarli James Hamilton solmi vuonna 1543 Englannin kanssa Greenwichin rauhansopimuksen, jonka mukaan Maria tulisi kihlata Henrik VIII:n pojan, kruununprinssi Edvardin kanssa. Henrik VIII pyrki näin yhdistämään Englannin ja Skotlannin. Arranin jaarli kuitenkin ilmoitti pian hylkäävänsä epäsuositun kihlaussopimuksen, sillä hän tarvitsi liittolaisia pyrkimyksessään päästä itse Skotlannin valtaistuimelle. Hänen kilpailijakseen oli ilmaantunut katolinen Lennoxin jaarli Matthew Stewart, joka oli Stuartien naislinjainen jälkeläinen.
Muutto Ranskaan Leskikuningatar Maria Guise sai Skotlannissa enemmän vaikutusvaltaa, kun Arranin jaarli James Hamilton menetti suosionsa Skotlannin kärsimien uusien sotilaallisten vastoinkäymisten vuoksi ja kun arkkipiispa David Beaton murhattiin vuonna 1546. Maria Guise järjesti sopimuksen, jonka mukaan Maria Stuart kihlattaisiin Ranskan kuningas Henrik II:n ja kuningatar Katariina de’ Medicin pojan, kruununprinssi Fransin kanssa. Näin Skotlanti vahvistaisi liittolaissuhdettaan Ranskan kanssa ja saisi turvaa Englantia vastaan. Skotlannin parlamentti hyväksyi sopimuksen heinäkuussa 1548, ja viisivuotias Maria Stuart lähetettiin saman tien kasvatettavaksi Ranskan hoviin.Mary Queen of Scots Encyclopedia of World Biography, Encyclopedia.com. Viitattu 3.4.2021. Hänen mukanaan lähetettiin hänen leikkitovereikseen ”neljä Marya”: aatelisneidot Mary Beaton, Mary Fleming, Mary Livingston ja Mary Seton.Nordisk familjebok (1912), s. 929–935 Runeberg.org. Viitattu 3.4.2021.pienoiskuva|Nuori Maria Stuart 13-vuotiaana. Maalannut François Clouet noin vuonna 1555.|vasenMaria varttui Ranskassa Henrik II:n, Katariina de’ Medicin ja Guise-suvun valvonnassa. Hänen kasvatustaan johti Henrik II:n nuorin sisar, prinsessa Marguerite de Valois (1523–1574), uskonnollisen ja poliittisen kasvatuksen osalta hänen enonsa kardinaali, Lorrainen herttua Charles Guise sekä äidinäiti, Guisen leskiherttuatar Antoinette de Bourbon (1494–1583) toimi pääneuvonantajana. Runoilija Pierre de Ronsard kuului myös Marian opettajiin.
Maria oppi useita kieliä: ranskaa, josta tuli hänen äidinkielensä, italiaa, espanjaa ja latinaa sekä tytölle poikkeuksellisesti myös kreikkaa. Hän säilytti myös skotin kielen taitonsa. Maria oli musikaalinen. Hänen lauluääntään kuvailtiin hyväksi, ja hän soitti luuttua, sisteriä, virginaalia, harppua ja cembaloa. Lisäksi Maria osasi kirjontaa, tanssia, ratsastaa sekä metsästää haukoilla.Doran 2007, s. 28.
Ensimmäinen avioliitto thumb|Maria Stuart ja ensimmäinen puoliso, Ranskan kruununprinssi Frans, kuva Katariina de' Medicin rukouskirjassa, François Clouet'n mukaan noin 1573–1574.|445x445px Maria Stuart ja kruununprinssi Frans menivät kihloihin 19. huhtikuuta 1558 Louvressa vain muutamaa päivää ennen hääjuhlaa. Kihlausta juhlistettiin tanssiaisilla.Doran 2007, s. 38. Heidät vihittiin avioliittoon loisteliain menoin 24. huhtikuuta 1558 Nôtre-Damen katedraalissa Pariisissa. Maria oli innoissaan häistään ja hääpäivän aamuna kuvaillut itseään yhdeksi maailman onnellisimmista naisistaDoran 2007, s. 39.. Maria oli 15-vuotias, sujuvasanainen ja 180 cm pitkä, kun taas Frans oli 14-vuotias, poikkeuksellisen lyhyt ja änkytti. Maria oli kuitenkin tykästynyt Fransiin jo lapsuudessaan ja piti häntä rakastavana ja huomaavaisena. Nuoret tulivat heti hyvin toimeen keskenään.
Ranskan prinsessana Maria keskittyi harrastuksiinsa eikä osoittanut kiinnostusta politiikkaa kohtaan.
Puoli vuotta häiden jälkeen Englannin hallitsijaksi kohosi Henrik VIII:n viimeinen elossa ollut lapsi Elisabet I, minkä seurauksena Maria Stuartista tuli ensimmäinen Englannin kruununperimysjärjestyksessä. Elisabet oli protestantti, eikä katolinen kirkko tunnustanut Henrik VIII:n avioeroa ensimmäisestä puolisostaan Katariina Aragonialaisesta ja avioliittoa Elisabetin äidin Anna Boleynin kanssa. Monet katoliset pitivätkin Elisabetia aviottomana lapsena, jolla ei ollut oikeutta kruunuun, ja Maria Stuartia Englannin laillisena hallitsijana. Ranskan kuningas Henrik II vaati Englannin kruunua alaikäisen miniänsä nimissä, ja tämä julistettiin Ranskassa Englannin ja Irlannin hallitsijaksi.
Kun Henrik II kuoli 6. heinäkuuta 1559, Frans II:sta tuli Ranskan kuningas ja Mariasta Ranskan kuningatar. Kruunajaiset järjestettiin 18. syyskuuta 1559.Doran 2007, s. 50. Hovin vahvoiksi miehiksi kohosivat Marian enot Charles ja François de Guise, joista jälkimmäinen oli edellisvuonna vallannut Calais’n englantilaisilta.Guise-Lorraine Family Renaissance: An Encyclopedia for Students (2004), Encyclopedia.com. Viitattu 4.6.2023.pienoiskuva|Maria Stuart noin 17-vuotiaana. Maalannut François Clouet noin vuonna 1559.|vasenAjatus joutumisesta Ranskan valtapiirin ei ollut suosittu Skotlannin aateliston parissa. Ärsyttäväksi koettiin varsinkin Maria Stuartin avioliittoon liittynyt määräys (crown matrimonial), jonka mukaan Frans II perisi Skotlannin kruunun, mikäli eläisi puolisoaan pidempään. Lisäksi ranskalaisia nimitettiin moniin korkeisiin virkoihin Skotlannissa. Skotlannin ylimystö alkoi kääntyä saarnaaja John Knoxin johtaman protestanttisen liikkeen tukijoiksi. Vuoden 1559 aikana protestanttikapinalliset ottivat vallan Skotlannissa, toteuttivat uskonpuhdistuksen ja pakottivat leskikuningatar Maria Guisen luopumaan sijaishallitsijuudesta. Ranska lähetti seuraavana vuonna Skotlantiin sotajoukkoja kukistamaan kapinaa, ja Elisabet I lähetti vuorostaan Englannin joukot protestanttien tueksi. Tilanne ratkesi, kun Maria Guise yllättäen kuoli kesäkuussa 1560. Heinäkuussa Englannin ja Ranskan välillä solmittu Edinburghin sopimus määräsi molemmat maat vetämään joukkonsa pois Skotlannista ja samalla Ranskan tunnustamaan Elisabet I:n Englannin lailliseksi hallitsijaksi. Maria Stuart ei tunnustanut sopimusta ja piti kiinni vaatimuksestaan Englannin kruunuun. Ranskalaisten poistuttua maasta Skotlannin parlamentti hyväksyi protestanttisen uskontunnustuksen, mikä sinetöi maan uuden valtionuskonnon.pienoiskuva|Nuori Maria Stuart valkoisessa suruasussa. Maalannut François Clouet arviolta vuonna 1559–1560.Doran 2007, s. 41.Vain hieman yli vuoden hallinnut Frans II kuoli 16-vuotiaana korvatulehdukseen 5. joulukuuta 1560, jolloin Maria Stuartista tuli vain 18-vuotiaana leski ja hän menetti asemansa Ranskan kuningattarena. He eivät ehtineet saada lapsia lyhyen avioliittonsa aikana, joskin Maria oli oman arvionsa mukaan kahdesti raskaana: ensin elokuussa 1559 ja toisen kerran kesällä 1560Doran 2007, s. 42.. Myös Guise-suku menetti valtansa Ranskan hovissa, kun leskikuningatar Katariina de’ Medici alkoi tosiasiassa johtaa maata Fransin nuoremman veljen Kaarle IX:n sijaishallitsijana. Seuraavana vuonna Maria Stuart päätti palata hallitsemaan Skotlantia.
Paluu Skotlantiin Maria Stuart palasi Skotlantiin elokuussa 1561. Englannin laivasto yritti huonolla menestyksellä estää paluumatkan. Maria otti Skotlannissa ollessaan yhdeksi tärkeimmäksi neuvonantajakseen velipuolensa Morayn jaarli James Stewartin.
Suhde Elisabetiin Heti saapumisensa jälkeen syyskuussa Maria lähetti Lontooseen William Maitlandin, jonka oli määrä neuvotella Elisabetin kanssa siitä, että Elisabet tunnustaisi Marian kruununperijäkseen. Elisabet ei tahtonut nimetä itselleen kruununperijää, joskin hän harkitsi hetkellisesti Edinburghin sopimuksen ehtojen muokkaamista siten, että Marian ei tarvitsisi kokonaan luopua vaatimuksestaan kruunuun. Elisabet selitti kantansa sillä, että jos hän nimeäisi Marian kruununperijäkseen, heidän suhteensa huononisi.Doran 2007, s. 67. Hän ei suostunut tunnustamaan Mariaa kruununperijäkseen siinäkään tapauksessa, että Maria ratifioisi Edinburghin sopimuksen tai naisi Elisabetin suositteleman sulhasehdokkaan.
Kevään ja kevätkesän 1562 aikana Marian ja Elisabetin suhde parani huomattavasti. He alkoivat käydä keskenään kirjeenvaihtoa ja sopivat tapaavansa tulevana syksynä henkilökohtaisesti Yorkissa, vaikka Elisabetin neuvonantajat eivät pitäneet sitä viisaana. Kirjeissä Elisabet korosti serkusten välistä sukulaissuhdetta. Maria oli iloinen sovittelun mahdollisuudesta ja lähetti Elisabetille rakkauden ja ystävyyden merkiksi teetetyn sydämenmuotoisen timanttisormuksen, jonka sisällä oli kokoelma pieniä muotokuvia. Elisabet lähetti yhden vastalahjan kesäkuussa 1562 ja toisen seuraavana vuonna.Doran 2007, s. 70.
Ranskassa oli huhtikuussa syttynyt sisällissota protestanttien ja katolilaisten välille. Hetkellisen aselevon rikkouduttua Elisabet päätti siirtää serkusten tapaamisen ajankohtaa vuoden myöhemmäksi. Maria oli asioiden kulkusuunnasta hyvin pettynyt ja järkyttynyt.
Uskontopolitiikka