Tuutari

pienoiskuva|Tuutarin kirkko 1911 Tuutari (venäjäksi Дудерово, Дудорово, Дудергоф, ruotsiksi Duderhof, Dudern) on luterilainen seurakunta keski-Inkerissä. Seurakunnassa oli kirjoilla 6 500 henkeä vuonna 1937. Nykyisin alueen suurin asutus on Taaitsa, jossa on muun muassa inkeriläisvanhusten palvelutalo. Tuutarissa sijaitsee myös hiihto- ja laskettelukeskus Tuutari Park.

Historia

Tuutari on yksi Inkerin vanhimpia seurakuntia. Se perustettiin jo Ruotsin vallan aikana. Ensimmäinen pappi oli Henrikus Mathiae, joka nimitettiin virkaan vuonna 1640. Ensimmäinen kirkko sijaitsi Novikkalan (Nowikola) kylässä (nykyinen Kraassela), johon myöhemmin rakennettiin Venäjän keisarin palatsi Krasnoje Selo. Pappila sijaitsi Rötsänsillän ja Kaukaisten kylien välillä. Seurakunnalla oli myös kappeli, joka sijaitsi Mölkön- eli Kirkonmäellä. Sekä kirkko että pappila hävitettiin Isonvihan aikana.

Seurakunnasta erotettiin vuonna 1642 Tyrön seurakunta. Vuonna 1736 pastori Johann Henrik Hoppiuksen aloitteesta rakennettiin uusi puukirkko Mölkönmäelle, missä oli aikaisemmin ollut kappeli. Samaan aikaan alkoi uuden kappelin rakentaminen Hietamäelle, joka oli silloin Tuutarin kappeliseurakunta. Vuonna 1760 Mölkönmäen vanha kirkko purettiin ja sen tilalle rakennettiin samaan paikkaan uusi.

Nykyinen, toisessa maailmansodassa raunioitunut kivikirkko rakennettiin vuonna 1836 tsaari Nikolai I:n lahjoittamin varoin. Se oli alueen suurimpia kirkkoja 2 200 istumapaikallaan. Uusi kirkko vihittiin käyttöön 28. heinäkuuta 1836.

Akateemikko Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Tuutarissa oli 49 kylää, joissa eli yhteensä 3 836 henkeä, joista 2 656 oli äyrämöisiä ja 1 180 savakoita.

Vuonna 1865 seurakunnan väkiluku oli 3 674 ja vuonna 1917 6 161 henkeä. Vuonna 1897 Hietamäen seurakunta erotettiin itsenäiseksi seurakunnakseen, mutta oman pappinsa se sai vasta vuonna 1909.

Kirkko suljettiin 11. toukokuuta 1939 Leningradin toimeenpanevan komitean päätöksellä. Toisessa maailmansodassa kirkko vaurioitui pahasti. 1950-luvulla kirkon rauniot räjäytettiin ja purettiin. Nykyään sen paikalla on hiihtokeskus Tuutari Park.

Tuutarin seurakunnan nykyinen kirkko on rakennettu läheiseen Pikkolan kylään pääosin suomalaisin talkoovoimin. Kouvolan seurakunta Suomessa on tukenut Tuutarin seurakuntaa kirkkohankkeen toteuttamisessa sekä taloudellisesti että talkoovoimin. Kirkko on rakennettu arkkitehti Pentti Kärjen suunnitelmien mukaan, ja se vihittiin käyttöön helatorstaina vuonna 2006.

Papit

1640 Henrikus Mathiae 1640–1652 Johannes Lifmannus 1661–1666 Olanius Elgfot 1669–1675 Johannes Kasper Köher (Köcher) 1686–1695 Johann Reuter 1705–1708, 1721-1728 (†) Abraham Wasselmann 1728–1729 Johan Alopaeus 1728–1729 Carl Hoppius 1729–1757 (†) Johann Henrik Hoppius 1748–1778 (†) Peter Johan Hoppius 1765 David Vattolin 1769–1781 Carl Helledal 1781–1809 (†) Samuel Sigfrid Bock 1781–1786 (†) Jakob Grenfors 1787 Esaias Kolander 1788–1793 Johan Salen 1797 Henrik Johan Uskelin 1794–1821 (1828 †) Henrik Wilhelm Bock 1800 Johann Jakob Estlander (adj) 1803 Henrik Gabriel Krusberg (adj) 1803–1815 (†) Andres Magnus Hedén (adj) 1818 Georg Daniel Salomon Lundberg (adj) 1820–1862 Zachris Finnander (adj, vicepastor) 1821 Johann Josef Grundström (adj) 1822–1823 Eric Finnera (adj) 1831–1833 Gustaf Vilhelm Kellback (adj) 1834–1846, 1866 Reinhold Jonas Cawén (adj) 1848–1858 Karl Johan Cederblad (adj) 1861–1862 August Wilhelm Bergmann (adj) 1862–1868 Johan Christopher Öhquist 1863–1868 Gustav Robert Thornell (adj) 1865–1871 (†) Johan Peter Boström (adj) 1868–1878 (†) Gustav Vestenius 1868 Johan Wilhelm Moorman (adj) 1872–1873 Jakob Wilhelm Bärlund (adj) 1873–1875 Anders Theodor Winter (adj) 1875 Alexander Borkvist (adj) 1876–1879 Konstantin Siitonen (adj) 1878–1909 (†) Aloys Jeremias Piispanen 1880–1881 Johan Wilhelm Aelstedt (adj) 1883–1885 Johann Alexander Tengen (adj) 1887–1888 August Alfred Mörön (adj) 1889–1890 Matti Jaatinen (adj) 1890–1893 Sakari Hämäläinen (adj) 1893–1901 Bruno Aloys Piispanen (adj) 1902 Jooseppi Arra (adj) 1903–1904 Antti Kusta Vuotila (adj) 1904–1905 Albin Hukkanen (adj) 1906–1910 Johannes Siitonen (adj) 1908 Oskar Wilhelm Lindberg (adj) 1910–1919 Jaakko Raski 1919–1921 Konstantin Siitonen 1919–1921 Leo Johannes Schulz 1922–1937 Selim Jalmari Laurikkala 1937 Pekka Braks 25.05.1937–1938 Abraham Koskelainen

Tuutarin kylät Tuutarin seurakunnan suomalaiskyliä:

Alajoki eli Suuri-Pikko Ala-Kyttälä Hannola Hieprola Hirvosi eli Ruotsi Honkasi eli Hämäläinen eli Ylä-Sparri Humalisto Härkösi Hörkkölä eli Hörkönkylä eli Lastika Ihalaisi eli Susi Jänismäki Järvelä eli Pieni-Karhila Kappisi Karhila eli Suuri-Karhila Kaurasaari eli Kagrasaari Kavelahti Kippola Kirkonkylä Kirppula Kirveelä Koirova eli Suomen-Koirova Korpelaisi Kuittila Kurikka Kurkela Kyllisi Kylmälä eli Parrila eli Pakkaisi Kämärä Laakala Lamppula Leininmäki Lemetinmäki Lintusi Merosi Metsävainikka eli Venäjänrasi Muikkala Murjala eli Kotsala Myrälä Mäkäläisi eli Pieni-Pikko Mäntyharju eli Ilmastit eli Koivistoisi Naumosi Niisnova Nuijala eli Pieni-Kapasi Nurkkaporu eli Pori Närhilä eli Tuippo Pajula Parkonmäki Partasi Peikalaisi Pelkola eli Repola Peräkylä Pikkola Pulkkisenmäki Pökkösenmäki Pöllälä Raja-Leinilä Raskela Riehkala eli Kapasi Routeli eli Routela Ryytteli Rännilä Rötsälä Saarela eli Karvala Saksala Suolasi Taaitsa Tallikkola eli Kekkilä Talsinmäki eli Talsila Tolppala Tuippola Uusi-Ihalaisi Uusikylä Variksela eli Vauhkola Viholaisi Viittala eli Suuri-Viittala, Villasi Ylä-Kyttälä Ylipelto eli Pieni-Viittala

Alajoki ja Mäkäläisi muodostivat aiemmin yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Peroja eli Pikko. Härkösi ja Merosi muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Lottu eli Lottula. Kirppula, Raskela ja Saksala muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Lokovala. Kyllisi, Lamppula, Peikolaisi ja Rännilä muodostivat yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Nurkkala. Ala-Kyttälä, Lintusi, Naumosi ja Ylä-Kyttälä muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Revonpesät eli Palmula eli Romukolkka. Jänismäki, Leininmäki, Lemetinmäki, Parkonmäki, Pulkkisenmäki, Pökkösenmäki ja Talsinmäki eli Talsila muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Sulkula eli Mäkikylät eli Ylikylät. Myrälä, Korpelaisi, Rötsälä ja Ryytteli muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Tököttilä.

Kuvia

Lähteet

Aiheesta muualla

Tuutarin murteen näytteitä Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla

Luokka:Inkerin historialliset luterilaiset seurakunnat