thumb|Vuonna 2005 löydetty rottakuningas Tarton yliopiston luonnontieteellisessä museossa. Rottakuningas () on vanha keskieurooppalainen nimitys ilmiölle, jossa suuri joukko nuoria rottia takertuu hännistään ja joskus myös jaloistaan toisiinsa pääsemättä irtaantumaan.Kaja Kunnas: Virossa tehtiin vuosisadan rottakuningaslöydöt (tilaajille) Helsingin Sanomat 23.8.2024. Viitattu 23.8.2024.Deutsches Universalwörterbuch, s.v. Rattenkönig. Duden, Mannheim 2003. Syynä on häntien tahmaantuminen esimerkiksi verestä tai ulosteista ahtaassa pesässä. Sinänsä harvinaisella ilmiöllä on ollut suurehko merkitys eurooppalaisessa kansanperinteessä, erityisesti Saksassa, koska rottiin liitettiin monia taikauskoisia käsityksiä. Rottarykelmän löytymistä pidettiin huonona enteenä. Vanhoissa tarinoissa yhteen takertuneiden rottien määrää lienee usein liioiteltu.
Rottakuningas muodostuu yleensä mustarotista, ei isorotista.
Vanhin varma tieto rottakuninkaasta on vuodelta 1748, jolloin saksalainen mylläri Johann Heinrich Jäger löysi kahdeksantoista rotan muodostaman sykkyrän.Guinness suuri ennätyskirja 1998, s. 137. Helsinki Media -kirjat, Helsinki 1997. Toisen tiedon mukaan ensimmäinen tunnettu rottakuningas olisi löydetty vuonna 1564. Suurin tunnettu rottarykelmä löydettiin toukokuussa 1828 Buchheimissa, Saksan Baden-Württembergissä erään talon savupiipusta. Siinä rottia oli peräti 32. Muumioitunut rottatukku on yhä näytteillä Mauritianum-museossa Altenburgissa.
Koko maailmasta tunnetaan 60 vahvistettua rottakuningasta. Niistä viimeisin löydettiin lokakuussa 2021 Viron Põlvamaalta eräästä kanalasta.Süldre, Lauraliis: Tartu Ülikooli loodusmuuseumi jõudis üliharuldane rotikuningas. Eesti Rahvusringhääling 20.10.2021. Siinä oli 13 rottaa, niistä 7 naaraita ja 6 uroksia. Rotat olivat löydettäessä kahta lukuun ottamatta elossa, mutta yksi onnistui irtautumaan ja pakenemaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Rotat Luokka:Kansanperinne