150px|right|Taiteilijan näkemys Luihuisen vaakunasta Luihuinen () on yksi fiktiivisen Tylypahkan noitien ja velhojen koulun neljästä tuvasta J. K. Rowlingin luomassa Harry Potter -kirjasarjassa. Tylypahkassa uudet oppilaat jaetaan vuoden alussa neljään eri tupaan heidän luonteenpiirteidensä perusteella. Tylypahkan muut tuvat ovat Rohkelikko, Puuskupuh ja Korpinkynsi. 30px|left Tylypahkan koulun perusti aikoinaan neljä mahtavaa velhoa ja noitaa, joista jokainen arvosti ihmisessä hiukan erilaisia piirteitä. Näin eri tuvat syntyivät. Luihuinen-tuvan perusti Salazar Luihuinen. Luihuinen halusi ottaa oppilaiksi puhdasverisiä (ei-jästisyntyisiä, jästi taas on tavallinen, ei-taikova ihminen) noitia ja velhoja, joilla olisi kunnianhimoa ja oveluutta, koska hän arvosti näitä piirteitä eniten. Tupaa onkin pidetty hyvin valikoivana. Tylypahkan lajitteluhattu laulaa Harry Potterin ensimmäisenä kouluvuotena luihuisista seuraavasti:

Tai voihan olla että Luihuisesta sä löydät ystävät aidot. Ovelat velhot ei keinoja kaihda, ovat tarpeen kaikki taidot. Luihuisen kuuluisin jäsen on Tom Lomen Valedro eli Lordi Voldemort.

Rohkelikot ja monet muutkin pitävät luihuisia epämiellyttävänä joukkona, ja kirjasarjassa luihuiset kuvataankin välillä melko mustavalkoisesti pahoiksi. Kaikki luihuiset eivät kuitenkaan ole läpeensä epämiellyttäviä, ja esimerkiksi kuudennessa kirjassa esiintyvä Horatius Kuhnusarvio on yllättävä poikkeus luihuisten joukossa. Luihuinen ja Rohkelikko kilpailevat Tylypahkassa keskenään kaikesta mahdollisesta. Harry Potterin arkkiviholliset Lordi Voldemort ja Draco Malfoy kuuluvat tai ovat kuuluneet Luihuiseen. Luihuisen tupakummitus on Verinen paroni.

Luihuisen tuvanjohtaja on professori Severus Kalkaros, joka opettaa Tylypahkassa taikajuomia ja kuudennessa kirjassa suojautumista pimeyden voimilta. Kun hän samana vuonna pakenee Tylypahkasta, hänen tilalleen valitaan Horatius Kuhnusarvio. Tuvan tunnuseläin on käärme ja sen tunnusvärit ovat vihreä ja hopea.

Luihuisen makuusaleihin ja oleskeluhuoneeseen pääsee vankityrmissä olevan paljaan seinän kautta. Luihuisen oleskeluhuone on iso, mutta matala, vankilankaltainen huone, joka on Tylypahkan järven alla. Oleskeluhuone on valaistu vihreiden valojen ja käärme-koristeiden kanssa, ja siellä on kaiverretut nojatuolit. Rowlingin mukaan Luihuinen kuvaa veden elementtiä.

Ideologia

Matkalla huipulle Se, että Luihuinen olisi pahansuopa tupa on yleinen harhaluulo, joskaan ei täysin tuulesta temmattu. Harry kehittää negatiivisen mielikuvan Luihuisista ja pyytää ensimmäisessä kirjassa ettei Lajitteluhattu pistäisi häntä Luihuiseen, sen huonon maineen takia. Yhdessä vaiheessa Rubeus Hagrid sanoo hänelle, että "jokainen noita tai velho, joka on ruvennu pahaks, on tullu Luihuisest". Tämä on kuitenkin Hagridin liioittelua, sillä hänhän uskoi, että Sirius Musta, Rohkelikko tuvan oppilas, oli kuolonsyöjä. Silti Luihuinen tuntuu vetävän puoleensa enemmän pahansuopia velhoja kuin mikään muu tupa, mukaan lukien itse Voldemort ja lähes kaikki hänen kannattajansa. Tämä selittynee luihuisten halulla olla jotain suurta ja heidän sisäänrakennetulla selviytymisvietillään. He haluavat säästää oman nahkansa keinolla millä hyvänsä ja ovat valmiita rikkomaan yhteiskunnallisia normeja sekä liittoutumaan sen saavuttamiseksi. He ovat kunnianhimoisia ja valmiita taistelemaan häikäilemättömästi tavoitteidensa toteuttamiseksi. Muut tupalaiset eivät siis ehkä ole luihuisia siveellisempiä, mutta tupana Luihuinen antaa oppilaalle mahdollisuuden kasvaa ns. suuruudeksi eikä tukahduta vallanhimon mahdollisesti aiheuttamaa pahuutta. Luihuisesta on kuitenkin tullut hyväsydämisiäkin velhoja ja noitia, mukaan lukien Kuhnusarvio, Andromeda Tonks, Regulus Musta ja Kalkaros.

Velhomaailman kannalta ajateltuna luihuiset tuntuvat tuottavan yhteisölle yhtä paljon hyvää ja pahaa. Toisaalta vallanhimon ja suuruuden hulluuden aiheuttamat ääri-ilmiöt vavisuttavat ja pelottavat, mutta aatteen hyvä kääntöpuoli, tavoitteellisuus, intohimoisuus omien unelmien puolesta, määrätietoisuus, korkealle pyrkiminen ja itsensä kehittäminen, luotto omiin kykyihin ja osaamiseen sekä jopa perfektionismi tuovat yhteisöön myös paljon hyvää. Luihuinen on tuvista ehdottomasti dynaamisin ja tehokkain. He asettavat tavoitteita ja unelmoivat jopa mahdottomista. Luihuisten varjoon jättäminen yhteiskunnassa voi siis vähentää konflikteja, mutta estää myös velhomaailman kehityksen. Luihuinen antaa tahdon voimaa, toivoa ja toimii hyvänä ponnahduslautana velhoille, joilla on selkeä unelma, joka vaatii paljon työtä, esimerkiksi nuorille taiteilijoille, urheilijoille, poliitikoille tai nuorille jotka lähtevät huonoista oloista tavoittelemaan rikkautta tai pyrkivät yhteiskunnassa erityisen haastaviin tehtäviin. Lapsen sijoittaminen Luihuiseen esitetään kirjoissa useissa kohtaa tietynlaisena riskinä, sillä toisin kuin Puuskupuh ja Rohkelikko, Luihuinen ei pyri lainkaan moraalikasvatukseen. Mikäli vanhemmat puolestaan kokevat kotoa saadun moraalipohjan riittävän vahvana, näkevät lapsessaan suurta potentiaalia ja toivovat hänen menestyvän lahjakkuusalallaan tulevaisuudessa, Luihuinen on tupana hyvä valinta. Se antaa loistavat eväät työelämään ja lahjakkuuksille mahdollisuuden puhjeta kukkaan. Valitettavasti samat mahdollisuudet nousuun annetaan myös pahoille velhoille.

Luihuinen mielletään kasvattamaan suuruuksia, neroja ja velhoja, jotka muistetaan historian kirjoissa ikuisesti. Luihuiset voivat koulumaailmassa olla vielä ujoja ja syrjään vetäytyviä, mutta ennen kuolemaansa he unelmoivat tekevänsä jotain suurta, ja tuvan kasvatusmetodeilla yleensä yltävätkin siihen elämänsä aikana. Nerouden ja hulluuden voidaan nähdä kulkevan käsi kädessä. Luihuiset todennäköisesti ymmärtävät itsekin, että korkealle pyrkiessään he ottavat riskin myös hulluuden ilmenemisen suhteen, mutta ovat valmiita siihen. Jotta voisit saada kaiken, on laitettava kaikki peliin. Ja puolikas tai tavallinen ei riitä luihuiselle. Tavallisena harmaana hiirenä ei voita mitään. Hulluuden ja vastustajien synnyn voidaan nähdä näin olevan välttämätön paha matkalla nerouteen. Tyypillisyyttä ja arkista harmautta paetessaan radikaali luihuinen on valmis suuriinkin uhrauksiin. Hän voi olla esimerkiksi valmis tulemaan tunnetuksi negatiivisista asioista, mieluummin kuin ettei häntä tunnettaisi lainkaan. He haluavat tuntea olevansa erityisiä ja taistelevat erottuakseen edukseen. He uskovat omiin periaatteisiinsa eivätkä kaipaa muiden hyväksyntää niille. Kaikkia suuria nerojahan ymmärretään vasta heidän kuoltuaan. He ovat matkalla huipulle eikä kukaan voi estää heitä siinä. Jätti luihuinen jälkeensä velhomaailmaan sitten hyvää tai pahaa, hänen elämänsä tuskin koskaan jää turhaksi.

Maine Luihuisilla tuntuu olevan selkeä käsitys maineestaan, statuksesta ja vahva omanarvontunto, jonka rikkomisesta he ovat valmiita kostamaan verisesti. Mainetietoisuudesta johtuen heidän julkikuvansa voi olla hämmentävän hurmaava ja siloiteltu; he haluavat olla menestyviä, kauniita, rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Koulumaailmassa he saattavat esiintyä säihkyvän itsevarmoina, urheilullisina ja trendikkäinä; Heillä on rikkaat vanhemmat, hienoimmat kulkuneuvot ja merkkivaatteet ja he seurustelevat vain toistaan kauniimpien ja komeampien partnereiden kanssa. Luihuinen saattaa hallita etiketin täydellisesti, olla kuin kala vedessä kaikissa juhlissa tai esittää kovinkin karismaattista ja pidettyä seuramiestä. Hänellä voi olla myös arvostettu ammatti tai koulutus vain puhtaasti julkikuvan rakentamista varten. Maineen varjeleminen pelastaa osin luihuiset täydeltä itsetuholta. Pysyäkseen sosiaalisesti arvostettuina, on heidän käyttäydyttävä edes näennäisesti sosiaalisten normien mukaisesti, vaikkei heitä syvimmiltään muiden mielipiteet kiinnostaisivatkaan. Tämä saattaa hillitä paljonkin radikaaliutta. Luihuiset saattavat itse sosiaalisiin standardeihin vahvasti uskovina käyttäytyä tuomitsevasti ihmisiä kohtaan, jotka poikkeavat valtavirrasta esimerkiksi pukeutumiseltaan. Luihuiselle itselleen on nimittäin ensisijaisen tärkeää, että heidän oma ulkomuotonsa huokuu heidän ansaitsemaansa arvostusta. He saattavat esimerkiksi käyttää kalliita merkkivaatteita vain tuodakseen esiin maallista varakkuuttaan tai osoittaa nuivalla, valikoivalla käytöksellään, etteivät kaikki ympäröivät ihmiset ole heidän seuransa arvoisia. Urheilu edustaa luihuiselle ikuista tarvetta itsensä ylittämiseen ja voittamiseen, mutta maineeseen liittyen se voi saada myös pinnallisia piirteitä ja liikunnan harrastamista voi alkaa motivoida terveyden sijasta estetiikka ja turhamaisuus. Luihuisilla voi korpinkynsien tavoin olla taipumusta elitismiin.

Kunnianhimo Luihuiset ovat hyvin kunnianhimoisia. Luihuinen haluaa sisäsyntyisesti olla omalla osaamisalallaan erinomainen, mielellään paras, koska muutoin hän ei pysty olemaan tyytyväinen itseensä tai saavutuksiinsa. Voiton hän takaa sysäämällä kilpailijansa sivuun ja kehittämällä itseään kohti täydellisyyttä. Luihuiset saattavat myös rakastaa ihailua ja tunnustusta ja pyrkiä siksi nostamaan statustaan.

Oletettavaa on että luihuinen ei koskaan näe Iseeviotpeilistä itseään sellaisena kuin hän on, sillä kunnianhimoissaan he haluavat aina olla vielä hieman parempia ja yltää aina vain korkeammalle. Mikään ei tunnu riittävän. Parhaassa tapauksessa luihuista ajaa eteenpäin terve kunnianhimo ja hänen katseensa suuntautuu toiveikkaana tulevaisuuteen. Tavoitteet motivoivat luihuisen sisäistä intohimoa, kipinää ja pitävät liikkeessä. Luihuiset näkevät ratkaisuja ja loputtomia mahdollisuuksia. Mikään maailmassa ei ole mahdotonta luihuiselle. Kunnianhimoon liittyy yleensä myös määrätietoisuus. Luihuiset tietävät mitä haluavat, asettavat tavoitteita ja pyrkivät niihin dynaamisesti. Haluaa luihuinen sitten artistiksi, poliitikoksi, ison yrityksen johtajaksi tai huippu-urheilijaksi, hän ei luovuta ennen kuin on tavoitteessaan. He saattavat myös olla hyvin ankaria itselleen ja kanssaihmisilleen, koska odottavat itseltään paljon. Luihuisen ihanteet voivat olla hyvin korkealla, mielellään muiden saavuttamattomissa.

Luihuisten perusheikkouksia tuntuvat olevan pohjimmiltaan heikko itsetunto, riittämättömyyden tunne, kateus ja jatkuva tarve voittoon ja kilpailemiseen. Luihuisen voi olla vaikea hyväksyä häviötään tai iloita toisen voitosta tai saavutuksista. Liian korkeat tavoitteet saattavat saada luihuisen masentumaan, vetäytymään ja väsymään ja tuntemaan itsensä totaaliseksi luuseriksi. Luihuisella voi olla myös vääristynyt käsitys omista kyvyistään, voimavaroistaan ja jaksamisestaan. Hänen saattaa olla vaikea pysähtyä ja rentoutua. Pahimmillaan liiallinen kunnianhimo voi ajaa luihuisen suuruuden hulluuteen (ks. megalomania)

Kumppanuus