Keskustaopiskelijat ry (KOL) (ent. Keskustan Opiskelijaliitto, KOL) on Suomessa toimiva korkeakouluopiskelijoille tarkoitettu poliittinen opiskelijajärjestö. KOL on myös yksi Suomen Keskustan sisarjärjestöistä. KOL on myös jäsenenä Pohjoismaiden Keskustanuorissa ja Euroopan liberaalinuorissa.
Keskustaopiskelijoiden tavoitteena on kasvattaa opiskelijoita aktiiviseen kansalaisuuteen ja edistää opiskelijoiden asemaa ja ajattelua yhteiskunnassa vaikuttamalla keskustan sisällä ja laajemmin erilaisissa opiskelijayhteisöissä. Ylioppilas- ja opiskelijakuntien edustajistovaaleihin keskustaopiskelijat asettavat omia paikallisia ehdokkaitaan, ja esimerkiksi vuoden 2015 ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa keskustaopiskelijat saavuttivat suuremman kannatuksen kuin kokoomuksen tai SDP:n opiskelijajärjestöjen listat.
Periaateohjelmassaan Keskustaopiskelijat määrittelee olevansa äärikeskustalainen järjestö, joka uskoo kansanvaltaiseen yhteiskunnalliseen hajauttamiseen, antimaterialismiin, sosiaali- ja sivistysliberalismiin ja ympäristön kanssa tasapainossa elävään ihmiseen ja yhteiskuntaan.
Politiikka
KOL:n suuret poliittiset tavoitteet ja linjat määrittelee vuosittain pidettävä liittokokous, johon KOL:n osastoilla on oikeus jäsenmääränsä perusteella lähettää äänivaltaisia edustajia. Tällä hetkellä KOL:la on voimassa olevat ohjelmat koulutus-, sosiaali-, ympäristö-, ja kaupunkipolitiikasta ja kansainvälisistä asioista. Ohjelmien valmistelusta liittokokouksen käsiteltäväksi vastaa liittohallitus. Liiton poliittisen linjan määrittelystä vastaa liittokokousten välissä liittohallitus, mikäli liitolla ei ole asiaan liittokokouksen hyväksymää linjaa tai Suomen poliittinen tilanne on liittokokouspäätösten jälkeen oleellisesti muuttunut.
Koulutuspolitiikka Keskustaopiskelijoiden koulutuspolitiikka perustuu mahdollisuuksien tasa-arvoon, jossa keskiössä on kaikkien yhtäläinen mahdollisuus kouluttautua ja kasvaa ihmisenä. Sivistys ja koulutus nähdään sekä yksilön että yhteisön etuna. snellmannilaisessa hengessä koulutuksen tarjoaminen kaikille nähdään erityisen tärkeänä Suomen kaltaiselle pienelle maalle. Keskustalainen kansanliike on KOL:n mukaan pohjimmiltaan sivistysliike, jossa itsensä kehittäminen on aatteen keskiössä. Ihminen pystyy itse kehittämään itseään, ja yhteisön vastuulla on tukea, motivoida ja antaa mahdollisuuksia tähän. Tärkeimpinä konkreettisina keinoina tämän toteuttamiseen liitto näkee maksuttoman koulutuksen tarjoamisen kaikille ja kaikki koulutusasteet käsittävän ja alueellisesti kattavan koulutusverkon.
Sosiaalipolitiikka Opintotukea keskustaopiskelijat pyrkivät kehittämään kohti negatiivista tuloveroa, joka on yksi perustulon muodoista. Opintotuen tulisi joustaa työelämän suuntaan, kannustaa päätoimiseen opiskeluun ja perheen perustamiseen, antaa mahdollisuus monenlaiseen opiskeluun ja tukea heikoimmassa asemassa olevia opiskelijoita, jotta mahdollisuuksien tasa-arvo voisi täysimääräisesti toteutua. KOL kannattaa myös YTHS:n laajentamista ammattikorkeakouluopiskelijoille. Keskustaopiskelijat ovat vaatineet opiskelijoiden siirtämistä yleisen asumistuen piiriin.
Ympäristöpolitiikka Ihmisten kulutustottumusten radikaali ja omaehtoinen muuttuminen ja lainsäädännölliset toimenpiteet ovat keskustaopiskelijoiden mielestä ympäristöpolitiikan perusta. Keskeisimmiksi ympäristöongelmiksi on KOL:n ympäristöpoliittisessa ohjelmassa määritelty ilmastonlämpeneminen, materiakeskeinen kulutuskulttuuri, puhtaan ja monimuotoisen luonnon turvaaminen ja uusiutuvan energian vallankumouksen ja vihreän teollisuuden toteuttaminen. Keinoiksi näiden ongelmien ratkaisuun keskustaopiskelijat esittävät mm. valtiolle ja alueille maksettavaa kaivosveroa, ulkomaisen lihan kulutuksen puolittamista, kivihiilen ja öljyn energiakäytön kieltämistä vuoteen 2030 mennessä ja globaaleja rajuja päästöleikkauksia.
Kansainväliset asiat Perinteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa keskustaopiskelijat tukevat Suomen sotilaallista liittoutumista puolustusliitto Natoon. Keskustaopiskelijat vaativat Pohjolasta alkavaa ydinaseriisuntaa ja esittävät myös YK:n turvallisuusneuvoston roolin muuttamista siten, että pysyvistä jäsenyyksistä luovuttaisiin. KOL nostaa kuitenkin modernit kybersodankäynnit muodot perinteisten turvallisuusuhkien rinnalle ja esittää kybersotaa säätelevää kansainvälistä sopimusjärjestelmää. Kansainvälisen koulutuspolitiikan osalta KOL tukee Bolognan prosessin jatkokehittämistä, mutta vastustaa Euroopan unionin vallan kasvattamista koulutuksen järjestämiseen ja rahoittamiseen liittyvissä kysymyksissä. Kansainvälisessä taloudellisessa yhteistyössä keskustaopiskelijat vaativat kansainvälistä veroyhteistyötä lisättäväksi veronkierron ja -välttelyn torjumiseksi ja ympäristönsuojelun edistämiseksi. Vapaakauppasopimukset eivät myöskään saa johtaa siihen tilanteeseen, että isot yritykset valtaavat markkinat hintakilpailulla ja heikentävät julkisen sektorin palvelutuotantoa sekä paikallisten yritysten mahdollisuuksia menestyä ja kasvaa.
Historia
1930-luku
Liitto sai alkunsa tarkalleen 23. huhtikuuta 1937 Helsingissä, nimeksi tuli Maalaisliittolaiset ylioppilaat. Syynä liiton perustamiselle oli maalaisliittolaisesti ajattelevien tyytymättömyys Akateemisessa Karjalaseurassa (AKS) noussutta oikeistosuuntausta vastaan. Samalla haluttiin tuoda esiin puoluetunnukset, joita AKS:ssa ei oltu katsottu hyvällä. Ensimmäisen tilaisuuden puhujina olivat mm. Saksan vastustajana tunnetun ulkoministeri Rudolf Holsti sekä poliittisen uransa alussa ollut Urho Kekkonen, joka oli joutunut teoksensa Demokratian itsepuolustus (1934) ja muiden näkemystensä johdosto AKS:n oikeistosiiven hampaisiin.
Sotavuodet katkaisivat toiminnan opiskelijapolitiikassa pitkälti 1960-luvulle saakka. Maalaisliittolaiset Ylioppilaat vaihdettiin Akateemiset Maaseudun Nuoret –nimeen.
1960-luku
Vuonna 1966 perustettiin nyt itsenäisenä organisaationa toiminut Keskustan Opiskelijaliitto. Seuraavat vuodet tulivat olemaan hyvin aktiivista yhteiskunnallisen ja opiskelijapoliittisen vaikuttamisen aikaa. Keskustan sisäisessä vaikuttamisessa KOL hakeutui niin sanotun Ryhmä 70:n linjoille. Ryhmä 70:n oli keskustan uudistamiseen tähdännyt ryhmä, johon kuului koulutettuja ja aatteesta kiinnostuneita ihmisiä, jotka olivat pettyneitä puolueen jämähtäneeseen tilanteeseen.
Korkeakoulupolitiikassa KOL otti äärimmäisen radikaalin linjan. Kun suuret ikäluokat tulivat opiskelemaan, niin heidän suunnastaan nousi halu saada opiskelijat mukaan yliopistojen hallintoon. Käynnissä olleessa hallintouudistuksessa KOL kannatti niin sanottua mies ja ääni -mallia, jossa yliopistojen korkein päätösvalta olisi käytännössä siirtynyt opiskelijoille itselleen. Myös opetusministeri Johannes Virolainen kannatti mies ja ääni -mallia. Kuitenkaan muiden puolueiden vastustuksesta johtuen KOL ja keskusta eivät saaneet tahtoaan läpi, vaan tyytyminen oli niin sanottuun yliopistohallinnon kolmikantamalliin. joka toteutettiin eri yliopistoissa 1970-luvun aikana.
1970-luku
Opiskelijoiden pääsy vaikuttamaan omiin asioihinsa oli kuitenkin merkittävä muutos verrattuna aiempaan tilanteeseen. Tämän seurauksena myös erilaisten opiskelijajärjestön yhteiskunnallinen merkitys lisääntyi. Suomen ylioppilaskuntien liitosta (SYL) tuli suuren jäsenmääränsä kautta voimakas yhteiskunnallinen vaikuttaja. Myös KOL:n panos suuntautui 1970-luvulla aiemmin epäpoliittiseen SYL:oon, kun hallintouudistustaistelu oli käyty loppuun. SYL:n johto olikin oikeastaan koko 1970-luvun KOL:n edustajien miehittämä. Vuosina 1973-74 SYL:n puheenjohtajana toimi muuan Jorma Ollila, joka on myöhemmin luonut menestyksekästä uraa liike-elämän puolella.
Pragmaattisen valtapolitiikan ohella myös aatepoliittiset kysymykset nousivat 1970-luvulla aiempaa voimakkaammin esille. Liiton entinen pääsihteeri Paavo Väyrynen nousi vuonna 1970 kansanedustajaksi aluepolitiikkaan ja aatteeseen nojanneella ohjelmalla. Samaan aikaan Nuoren Keskustan Liiton sisällä heräsi ekologinen ajattelu. Myös KOL oli merkittävä vaikuttaja puolueen politiikan uudistamisen tähdänneessä työssä.
1980-luku
KOL:lle 1980-luku oli identiteetin etsinnän aikaa. Ratkaisu löytyi uusista vaihtoehtoliikkeistä, joiden kanssa KOL hakeutui yhteistyöhön. Erityisesti uudet ekologiset liikkeet tekivät nousuaan, joiden kanssa yhteistyö oli ajoittain hyvinkin tiivistä. Tämän johdosta KOL oli nostamassa ekologisia kysymyksiä puolueen ohjelmaan. Ehkä merkittävin saavutus oli se, että Turun puoluekokouksessa vuonna 1980 keskusta hyväksyi ensimmäisenä suomalaisena puolueena ydinvoiman lisärakentamista vastustavan kannan. Ekologisten kysymyksien rinnalla tärkeä teema oli perustuloajattelun kannattaminen, jonka kautta ihmisten luovuudelle uskottiin löytyvät uusia mahdollisuuksia. Maininnanarvoisena saavutuksena on todettava myös Juha Kuisman ja Alpo Rusin vuonna 1980 julkaisema Avaus Äärikeskustaan -teos. Siinä nuoret ajattelijat hyökkäävät ihmisen ja luonnon välineellistämistä sekä keskustan ylhäältä alaspäin kulkevaa päätöksentekoa vastaan.
1990-luku 1990-luvun laman pyörteissä epäpolitisoituminen jatkui, ja tähän kehitykseen myös KOL:n oli sopeuduttava. Toiminta kuitenkin jatkui aktiivisena.
Puheenjohtajat Aapeli Rytkönen 2026 Lauri Salo 2025 Joonas Soukkio 2024 Olivia Löytänen 2023 Arttu Laaksonen 2022 Eveliina Leskelä 2021 Miriam Putula 2020 Auli Piiparinen 2018–2019 Arttu Karila 2017 Anniina Sippola 2016 Hilkka Kemppi 2015 Jirka Hakala 2013–2014 Petri Honkonen 2012 Markus Ylimaa 2011 Marjaana Hoikkala 2010 Antti Kurvinen 2009 Juha Iso-Aho 2007–2008 Anu Tuovinen 2006 Marisanna Jarva 2005 Mika Sivula 2004 Mari Kokko 2003 Tuomas Kurttila 2002 Tommi Kytölä 2000–2001 Pasi Strömberg 1999 Mika Rossi 1997–1998 Timo Reina 1995–1996 Jouni Lind 1993–1994 Saija Niemelä 1992 Jari Heinäluoma 1991 Seija Pihlajaviita-Kiviluoma 1990 Anu Vehviläinen 1989 Mikael Pentikäinen 1988 Pekka Perttula 1987 Maria Kaisa Aula 1985–1986 Hannu Sirkkilä 1983–1984 Jouni Mutanen 1981–1982 Timo Laaninen 1979–1980 Pekka Pohjalainen 1977–1978 Lauri Kontro 1975–1976 Jarmo Heino 1974 Martti K. Korhonen 1973–1974 Seppo Niemelä 1972 Tapio Rajavuori 1971 Kauko Juhantalo 1970 Leo Eskola 1970 Risto Arkimies 1969 Juhani Perttunen 1967–1968 Keijo Korhonen 1967 Kauko Heikurainen 1965–1966 Toivo Savioja 1962–1964 Jaakko Pajula 1959–1961 Kauko Heikurainen 1958–1959 Jaakko Pajula 1957–1958 Paavo Koponen 1956–1957 Jouko Loikkanen 1955–1956 Pentti Pulakka 1953 Ilmari Kärki 1952 Veijo Lehtoruusu 1951–1952 Eero Kujala 1950–1951 Olavi Sihvo 1949–1950 Einari Kukko 1948–1949 Veikko Savela 1947–1948 Paavo Polso 1946–1947 Viljo Pulli 1945–1946 Atte Pakkanen 1945 Martti Honkavaara 1937–1945
Pääsihteerit Kia Kauppinen 2025– Arttu Laaksonen 2024–2025 Joonatan Laine 2022–2024 Jaakko Mäki-Petäjä 2015–2022 Elina Helmanen 2012–2015 Teemu Karttunen 2010–2012 Ulla Hyvönen 2009–2010 Panu Litmanen 2006–2009 Ville Väkeväinen 2005–2006 Markus Ojakoski 2003–2005 Juha Makkonen 2003 Eerikki Viljanen 2003 Heini Utunen 2002 Eerikki Viljanen (apulaispääsihteeri) 2001 Timo Latikka 2000–2001 Sanna Rauhansalo 1999 Kim Huovinlahti 1998–1999 Risto Savolainen 1996–1997 Satu Mäki 1994–1995 Visa Noronen 1992–1993 Mari Kiviniemi 1990–1991 Tuomo Lamponen 1989 Jouko Eskelinen 1987–1988 Pekka Perttula 1985–1986 Päivi Karttunen 1983–1985 Olli Mattila 1982–1983 Kirsti Kauppi 1982 Antti Mykkänen 1980–1981 Paula Viertola 1978–1980 Jyrki Karvinen 1976–1978 Kyösti Tornberg 1975–1976 Pekka Sallila 1972–1974 Tapio Rajavuori 1972 Juhani Wiio 1971–1972 Toivo Pihlajaniemi 1969–1971 Matti Pullinen 1969 Paavo Väyrynen 1969 Olli Saarela 1968 Lauri Puhakka 1966–1968 Sauli Pyyluoma 1966 Pentti Nuutinen 1966 Aune Peräinen 1965 Reijo Lavikkala 1964 Päivikki Saalasti 1963–1964 Juhani Perttunen 1963 Urho Kämäräinen 1962 Kauko Heikurainen 1959–1962 Pauli Komi 1958–1959 Antero Koivula 1957–1958 Mikko Kämäräinen 1956–1957