Pakanuus ja kristinoppi: Tutkielma vertailevan uskontotieteen alalta () on Rafael Karstenin vuonna 1910 ilmestynyt kirja. Teoksessa Karsten pyrki osoittamaan kristinuskon ja Vähä-Aasian ”pakanallisten” uskontojen läheisen sukulaisuuden.
Karsten arvosteli myös kristillistä moraalia. Karstenin mukaan yliluonnollinen todellisuuskäsitys yhdistettynä henkiseen suvaitsemattomuuteen teki keskiajalla mahdolliseksi vääräuskoisten vainot. Luterilaisessa reformaatiossa tilanne muuttui vain siten, että ”erehtymättömän kirkon sijaan saatiin erehtymätön kirja”. Teologiasta tuli ”puutteellisten poliisilaitosten täydentäjä”. Valtiokirkko oli Karstenille alistamisen tunnus, joka ”tukahduttaa kaikkia itsenäisen ajattelemisen ilmauksia”.
Lähteet
Luokka:Kirjat uskontotieteestä Luokka:Kirjat kristinuskon kritiikistä Luokka:Suomalaiset tietokirjat Luokka:Vuoden 1910 kirjat